TE, jotka syötte elääksenne,

Kiinnittämällä huomiota ruuan sisältöön.

Eli?

Miten teen sen? No, verrattavissa vaikka hampaiden pesuun tai suihkussa käyntiin, eli melko huomaamattomasti ja luonnollisesti, ilman sen suurempia ponnisteluja.

itselläni sama kuin ap:lla niinpä olen ostanut kaupasta vain mahdollisimman kalliita elintarvikkeita määrän sijaan (pidin budjetin samana) ja lisäksi vaihdoin lautaseni puolet pienempään ja kielsin itseltäni santsaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Miten teen sen? No, verrattavissa vaikka hampaiden pesuun tai suihkussa käyntiin, eli melko huomaamattomasti ja luonnollisesti, ilman sen suurempia ponnisteluja.

Oi, voih, olen niin kateellinen!

Masennus. Autto itsellä tohon ylensyöntiin. Ei jaksa syödä kuin selviytyäkseen ja joskus sekin tuottaa ongelmia.

Minä olen ruokariippuvainen myös. Meitä on oikeasti aika paljon, mutta asiasta ei kamalasti puhuta vieläkään missään, vaikka muissa maissa tämä on jo tunnistettu sairaus ja rinnastettu mm. narkomaniaan riippuvuustekijöiden suhteen.

Hanki joku toinen korvaava riippuvuus, esim. tupakointi.

Taitaa olla syntymävika. Perheissähän voi olla lapsia, joita ruoka kiinnostaa ja toisia, joita saa maanitella syömään. Omaa ominaisuuttaa on vaikea muuttaa. Yritä olla armollinen itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ruokariippuvainen myös. Meitä on oikeasti aika paljon, mutta asiasta ei kamalasti puhuta vieläkään missään, vaikka muissa maissa tämä on jo tunnistettu sairaus ja rinnastettu mm. narkomaniaan riippuvuustekijöiden suhteen.

Mitä se yleinen puhuminen siihen auttaa?? Ruokariippuvaisen on ihan itse tehtävä asialle jotain.

10, ymmärrätkö että alkoholisti pysyy kunnossa vain pysymällä erossa viinasta, mutta ruokariippuvainen ei voi lopettaa syömistä?

saat mielihyvää ruuasta.

toiset kaivaa sitä päihteistä, toiset somehuomiosta ja toiset seksistä, kaikki me ollaan "koukussa" johonkin.

se kuinka paljo tarvitset stimulaatiota vaihtelee, toiset narkkaa itsensä paskaksi, syö 10 000 kaloria ja oksentaa, on työnarkomaaneja, juoksee 100km viikossa, on nymfomaaneja.

itse vedän kerran viikkoon 20km lenkin, saan siitä samat olot kuin kokaiinista, kokaiinia vedän myös 2-4 krttaa kuukaudessa, käyn stadin parhaissa ravintoloissa koska täydellisestä annoksesta meinaa tulla itku, se makujen sinfonia on orgastinen, teen myös pari kertaa viikossa 14h työpäiviä ja tuloslistoilla ykkösenä komeilu on aivan huumaava tunne.

voi vittu sillon kun tykität hyvät tulikset duunista, lähdet töiden jälkeen yli 10km lenkille ja siitä vetämään pää täyteen viinaa ja huumeita ja nussit tunnet todella olevasi elossa, ei tarvitse suklaa levyä sohvalla haikeassa olossa! :)

Itse harjoittelen aivan samaa ja olen päässyt jo jonkinlaiseen alkuun. Olen ex-syömishäiriöinen ja käynyt syömishäiriöihin erikoistuneella psykoterapeutilla, siitä on ollut paljon apua, mutta itseapua olen saanut yhdestä tähän aiheeseen liittyvästä kirjasta nimeltä "Tietoinen syöminen", sen on kirjoittanut Jan Chozen Bays niminen nainen. Lisäksi ihan perus meditaatio ja mindfulness harjoitukset ovat auttaneet minua tässä, sekä säännöllinen joogaaminen, koska jooga lisää kehotietoisuutta, olen läsnä kehossani enemmän, kuuntelen kehoni tuntemuksia, minun tulee lopetettua syöminen, kun tunnen vatsani olevan täynä. Olen muutenkin näitä kaikkia konsteja apuna käyttäen opetellut välittämään itsestäni, sitä mukaan itsekunnioitukseni on kasvanut, enkä sen vuoksi voi enää kohdella itseäni miten sattuu ja siksi syönkin siten, että se tekee minulla hyvää ja muutenkin elämän tapani ovat nykyään enemmän omaa hyvinvointiani tukevia, sekä ihmissuhteet myös.

Silti aina välillä tulee syötyä esim. suruun tai ahdistukseen, mutta olen näiden kanssa itseäni kohtaan ymmärtäväinen ja armollinen. Hiljaa hyvä tulee, mihinkään ei ole kiire, pyrin olemaan läsnä tässä hetkessä ja nauttimaan elämästäni ja ottamaan itse elämäni ohjat käsiini, sisäistämällä sen, että olen vastuussa omista tuntemuksista ja ajatuksistani, siksi en yllä pidä itsessäni enää turhaa ns. negatiivisia energioita, pyrin realismiin tunteideni ja ajatusteni kanssa sekä erilaisten ihmissuhteisiin liittyvien tilanteiden kanssa. 

Pitkä sepustus tuli, mutta tsemii sulle ap! Kyllä säkin siihen pystyt, se on luontainen tila ihmiselle ja monet sen ovat saaneet itselleen takaisin kaikkien ehdollistumien takaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ruokariippuvainen myös. Meitä on oikeasti aika paljon, mutta asiasta ei kamalasti puhuta vieläkään missään, vaikka muissa maissa tämä on jo tunnistettu sairaus ja rinnastettu mm. narkomaniaan riippuvuustekijöiden suhteen.

Miten niin ei puhuta missään? Joka tuutista tungetaan samaa "näin opit hallitsemaan syömisesi", "irti ahmimisesta" ym. scheissea. Eikä siitä mistään valistuksesta tai valituksesta ole mitään apua niin kauan kuin ruokariippuvainen ei ihan oikeasti halua muutosta. Mussun mässyn vain. Ei tuohon ongelmaan ole muuta järkevää ratkaisua kuin oma päätös ja itsekuri - anteeksi ikävä totuus.

Vierailija kirjoitti:

10, ymmärrätkö että alkoholisti pysyy kunnossa vain pysymällä erossa viinasta, mutta ruokariippuvainen ei voi lopettaa syömistä?

Ruokariippuvainen voi vaikuttaa ruokansa sisältöön.

Vierailija kirjoitti:

10, ymmärrätkö että alkoholisti pysyy kunnossa vain pysymällä erossa viinasta, mutta ruokariippuvainen ei voi lopettaa syömistä?

Totta, mutta miten tuo liittyy viitattuun kommenttiin? "Tehdä jotain" ei tarkoita että pitää lopettaa syöminen.

Ruokariippuvainen pahassa vaiheessa syö niin kauan kuin kaapeissa on syötävää, samoin tekee alkoholisti, juo kaikki viinat mitä saa käsiinsä.

Viinaa voi olla ostamatta, mutta ruokaa ei. Etenkin, jos on perheellinen. Kun syötävää on koko ajan saatavilla, niin aika vaikea olla syömättä.

Ei alkoholistikaan vain päätä, että kaapit on täynnä alkoholia, mutta en juo enää. Ei se onnistuisi.

Helposti. Syön ikäänkuin "kone". Aina suunnilleen samoihin aikoihin. Aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Väleissä ei mitään. Joka aterialla proteiinia, se pitää sekä nälän että sokerinhimon pois.

Pidän ruokaa polttoaineena. Jos ei ole nälkä, ei tarvitse tankata. Kannattaa myös pitää kiinni ruoka-ajoista, eikä napostella mitään niitten välissä. Itse syön pienen aamupalan, lounaan, pienen välipalan ja päivällisen, enkä ollenkaan muuta. Jos on aivan mahdoton tarve napostella tai syödä jotain, kannattaa korvata ns. turha ruoka jollakin nestemmäisellä, kuten vedellä tai sokerittomalla mehulla.

Ruoan sisältöön kannattaa myös kiinnittää huomiota. Itse esimerkiksi lopetin lakritsan syömisen huomattuani, kuinka monta kaloria yksi pussi sisältää. Kannattaa myös vaihtaa rasvattomiin ja sokerittomiin vaihtoehtoihin jotka ovat yleensä terveellisempiäkin. 

Liikunnan lisäämisellä on myös merkitystä. Kun kuluttaa paljon, voi myös syödä enemmän. 

sairaalloisen lihavat ihmiset erityisesti saavat kaiken mielihyvänsä ruuasta ja siksi ovat sellaisia tankkeja. säåliksi käy!