Miten jotkut jaksavat vielä keski-iässäkin elämää, jossa matkustelu, biletys on keskeisessä roolissa?

Mitä syvällistä sinun elämääsi kuuluu?

Mikä on syvällisempää? Lapset? Tekevät varmaankin kuusikymppisinä samoja asioita?

Me olemme 50+60 pariskunta (pyöristäen) ja matkailu on erittäin tärkeä osa elämäämme, miksi ei olisi? Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että vaikka pystyisimme viettämään loppuelämämme matkoilla, niin paljon jäisi näkemättä, puhumattakaan tässä tilanteessa kun on mahdollisuus vain 3-4 matkaan/vuosi. Ja en kyllä ymmärrä, mtä pahaa on siinä, että työ on keskeisessä (vielä keskeisemmässä) roolissa. Nythän siitä pitää nauttia ja siihen panostaa, kun vielä pystyy. Viihteellä käyminen sen sijaan on vähäisempää, viimeksi olimme keikalla pari viikkoa sitten, mutta edellisestä käynnistä onkin sitten aikaa. Mielestäni olemme kyllä myös "syvällinen" pariskunta, meillä on omat arvomme ja pohdimme paljon myös henkisiä ja hengellisiä kysymyksiä.

Joillakin on enemmän energiaa. Ei mene elämä löhötessä telkun ääressä.

Jospa he eivät kaipaa perinteistä lapsiperhe-elämää. Samaa voi tehdä vaikka kuusikymppisinä. Tuli mieleen, Kanarialla joku paikallinen coverbändi esiintyi ja iäkäs (80+) pariskunta jorasi kävelykepit heiluen :) Ihania <3

Miksi ei jaksaisi, kun on terve ja vähän sairaanakin jaksaa.😉

Mikä on Teidän syvällistä? Onko parisuhteenne kuin kuollut lahna?

Meillä on lapset jo aikuisia, yksi teini vaan talossa jäljellä. Olemme toki jo viisikymppisiä. Meidän elämä koostuu lähinnä työstä, mökkeilystä, matkailusta ja kulttuurista. Varsinaisesti ei biletetä, siis roikuta baareissa yömyöhään, kun ei jaksa valvoa. Mitä tässä sitten pitäisi oikein tehdä, jos nämä on vääriä valintoja?

Vierailija kirjoitti:

Jospa he eivät kaipaa perinteistä lapsiperhe-elämää. Samaa voi tehdä vaikka kuusikymppisinä. Tuli mieleen, Kanarialla joku paikallinen coverbändi esiintyi ja iäkäs (80+) pariskunta jorasi kävelykepit heiluen :) Ihania <3

No siellä etenkin jaksaa, tuntee itsensä jopa terveeksi vaikka on jo iän puolesta kaikenlaista remppaa.

kukkuu

Mikä sinulle on syvällistä? Minulle syvällisiä kokemuksia ovat muun muassa musiikista nauttiminen, puuterilumessa lasku, rakkaani suuteleminen, uuteen ihmiseen tutustuminen, matkustaminen Maa-planeetan ympäri, satunnainen hiljainen lauantai-aamu jolloin mies vielä nukkuu ja päätänkin juoda aamuoluen . Vauvan vaippojen vaihto sen sijaan ei ole minulle merkityksellistä.

Jos ap on muodostanut mielipiteensä pariskunnan Facebook päivitysten perusteella, niin ei välttämättä vastaa ihan todellisuutta.

T. 40+ pariskunta joka matkustelee paljon ja käy toisinaan ulkona ravintolassa syömässä

Jos tarkoitat lapsia niin ne ei tee ihmistä automaattisesti syvälliseksi ja epäitsekkääksi. Onko se niin epäitsekästä jos tärkein asia elämässä on oma lapsi? Ei kuitenkaan yleensä kenenkään muun lapset tai sademetsät vaan se että se oma lapsi on sellainen joka tuottaa itselle kivoja fiiliksiä esim menestymällä koulussa ja jatkamalla omia geenejä täten tehden ajatuksen omasta kuolemasta vähän helpommaksi. Oikein todella epäitsekästä onkin.

Matkustaminen on ihanteellinen tapa nähdä maailmaa. Osalla on siihen aikaa ja varaa, joten tilanne on ideaalinen.

Monille elämä menee kotisohvalla mököttäessä ja "loistavaa" kotimaista tv-viihdettä katsoessa.

Matkailu on mielestäni huomattavasti järkevämpi tapa, koska voi tutustua taiteeseen, puistoihin, museoihin ja nähdä kauniita rakennuksia. Käydä konserteissa ja viehättävissä kirjastoissa jne.

Eikö omasta terveydestä ja mielenvirkeydestä huolehtiminen ole syvällistä? Onko mökkiytyminen syvällisempää?

Miten ihmeessä sä niputat biletyksen ja matkustamisen?

Ollaan noin 45-vuotias pariskunta, kolme murrosikäistä lasta. Biletys ei ole kiinnostanut oikeastaan koskaan, nuorenakin tuli käytyä kovin vähän missään.

Mutta matkustelu - sehän on elämän suola! Kaikki lapsemme ovat käyneet ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan alle vuoden kkäisenä ja jokainen on vieraillut viidellä mantereella ja noin 30 maassa. Matkustamme useita kertoja vuodessa perheen kanssa ja hyvin erilaisiin pakkkoihin reppureissuista, safareista ja pienimuotoisesta vuorikiipeilystä kaupunkilomiin, risteilyihin (oikeisiin) ja rantakohteisiin.

Minusta matkustaminen on paras tapa pitää suhteet yllä nuorisoon ja viettää perheen yhteistä aikaa - kaikki ovat aina lähteneet innoissaan ja mukisematta matkaan. Matkalla oppii maantietoa, kieliä, kulttuureja ja uskontoja ihan eri tavalla kuin kotimaassa.

Mikä on mielestäsi syvällisempää ja parempaa tekemistä kuin perheen kanssa matkustaminen?

Haha, kiitos vastauksista, niitä oli mukava lukea! Aloitus on siis meidän elämästämme ja usein törmäämme tuon kaltaisiin asenteisiin. Ilmeisesti oma tuttavapiiri on sitten rajoittuneempaa kuin ihmiset noin keskimäärin.

ap

Mitä sitten pitäisi tehdä? Miksi työn tekeminen, matkustaminen ja harrastaminen sulkisi pois syvällisyyden?

Juuu, sama nää tokalla kierroksella olevat 50-v bailaajat... Kuinka surullista ja säälittävää, jos ei kakskymppisyyden jälkeen mikään ole muuttunut.

Mä biletin tosi nuorena ja kun tein lapset, niin lopetin sen. Olin edelleen nuori. Lasten ollessa isompia alettiin matkustelemaan ja nyt lasten olessa teinejä, yksi aikuinen, niin edelleen me matkustellaan lasten kanssa, mutta myös biletetään. Käydään keikoilla, festareilla, leffassa, kavereiden kanssa ravintoloissa jne. Mä käyn myös melkein päivittäin kuntosalilla, vaikka en olekaan mikään kaunis fitnesspimu. Ap:n mielestä sekin on varmaan tosi noloa.

En mä ole mitään mummo, joka haluaa istua kotona kutomassa sukkia ja kesällä perse pystyssä hoitaa puutarhaa. Niiden aika on sitten, kun olen oikeasti vanha.

Mä en käsitä ihmisiä, jotka "tulevat vanhoiksi" jo 30-40 vuotiaana ja väsyvät ihan pienestäkin niin etteivät jaksa kuin olla kotona. Leikkaavat hiuksensa lyhyiksi, kun pitkät hiukset sopivat vain nuorille. Heräävät aikaisin, kun vain nuoret, laiskat ja sossupummit nukkuvat pitkään. Pihan pitää näyttää aina siistiltä ja auton olla uudempi kuin naapurilla.