Lue keskustelun säännöt.
Vietämme kaiken vapaa-aikamme yhdessä, mieheni ja minä
25.03.2016 |
Säälittävää, mutta totta. Näemme tosi harvoin kavereita tai sukulaisia. Lapsemme ovat jo aikuisia. Viihdymme keskenämme ja ainakin minulla on hirveän sosiaalinen työ. Onko muita samanlaisia?
Kommentit (6)
Me myös, olemme nuori lapseton pariskunta. Kavereita nähdään (yleensä yhdessä!) ehkä kerran kuussa. Kotona hengataan suurin osa ajasta, touhutaan yhdessä tai sitten omiamme. Ollaan tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihanne. Pitäisi vain löytää samanhenkinen mies.
On. Eikä ole yhtään säälittävää! Vaan juuri sitä mitä halutaankin. (Alapeukkuja odotellessa.)
Niin mekin mutta sen lisäksi olemme tosi sosiaalisia.
Matkustamme paljon työn puolesta mutta vastapainoksi olemme molemmat kotitoimistolla keskenämme, syömme yhdessä lounasta, illalla istutaan vierekkäin sohvalla kun toinen lukee ja toinen katsoo telkkaria tai keskustellaan kaikesta mahdollisesta.
Mies ei koskaan käy omien ystävien kanssa missään vaan aina tavataan perheenä tai kaksistaan tai meille tulee kaveriperheitä syömään (kuten eilenkin meitä oli toistakymmentä pöydässä). Minä käyn satunnaisesti omien likkakaverien kanssa lounaalla ehkä 4x vuodessa. Enkä edes kaipaa muuta, mun mies on mun paras ystävä ja hänen kanssaan haluan jakaa kaiken. Silti emme ole riippuvaisia toisistamme vaan kumpikin selviää hyvin ilmankin.
Jotenkin emme osaisi kuvitellakaan esim lomamatkoja ulkomaille (joita teemme 6 vkoa vuodessa) omien ystävien kanssa koska koko ajan tulisi mieleen että pitää kertoa toiselle, jakaa se mitä näkee ja kokee ja harmittelee että toinen jää ilman juuri tätä kokemusta. Mutta voimme hyvin matkustaa kaveripariskuntien kanssa kuten viimekesänäkin.
Kuulostaa hullulta ja tiiviiltä yhteiselämältä mutta oikeasti olemme tässä vapaaehtoisesti, välillämme ei ole mustasukkaisuutta tms mikä rajoittaisi menemistä. Näemme ja koemme maailman vain mieluiten yhdessä:D
Hyi. Korkealta tulet putoamaan.