Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia luottamaan toisen tunteisiin?
24.03.2016 |
Olen seurustellut nyt jonkin aikaa miehen kanssa, joka on kaikkea mitä en ole edes osannut toivoa. Ollaan täysin samalla aaltopituudella ja tuntuu kuin oltais muutenkin ihan match made in heaven. Olen hänen kanssaan onnellinen ja hän osoittaa välittämistä minulle aivan samalla tavalla.
Kuitenkin aina kun en ole hänen kanssaan, pelkään että hän unohtaa minut yhtäkkiä tai hän vain lakkaa välittämästä. Ei ole mitään merkkejä siihen suuntaan, mutta pelkään vaan ja ajattelen, että häntä ei oikeasti edes kiinnosta.
Tämä johtuu luultavasti siitä, että minulle on aiemmin käynyt näin myös ystävyyssuhteissa, enkä oikein osaa luottaa ihmisiin. Helpottaakohan tilanne sitten kun suhde on ns vakiintuneempi? Ja miten saisin mielenrauhan?
Kommentit (3)
Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa, psyykeelle tekee hyvää tiedostaa se, että voit tulla hylätyksi huolimatta siitä miten paljon tarkkailisit "merkkejä" ja murehtisit. Liki kaikilla ihmisillä on taustalla se, että on tullut hylätyksi vaikka asiat vaikuttivat menevän loistavasti.
Luottamus toiseen on pohjimmiltaan luottoa omaan selviytymiseensä. Jos tuntuu, että tuo hylkäämiskokemusten aiheuttama ns. trauma aiheuttaa edelleen stressiä ja murheita kun suhde on jo vakiintunut niin kannattaa miettiä voisiko jostain saada edes lyhyttä keskusteluapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellisiä, ei ole mitään keinoa saada täyttä varmuutta ettei tuo mies jätä. Se on kuitenkin todennäköisempää, jos pelkäät ja murehdit sitä. Olet esim epävarma, mustasukkainen, surumielinen ja nämä näkyy kyllä käytöksessä tavalla tai toisella. Moni tulee jätetyksi vakiintuneessa suhteessa tai vaikka olisi itse ihan varma että niin ei tule käymään. Joten panosta siihen että sinulla on olo, että selviät kaikesta mitä tulee vastaan.
Ei kenenkään tunteisiin voi luottaa, ei edes omiin. Tunteet ovat jo luonteeltaan häilyväisiä, yhtenä hetkenä tuntuu tältä, toisena tuolta.
Mielenrauhan saat, kun opit hyväksymään sen että elämässä tapahtuu mitä tapahtuu, mutta sinä selviät sittenkin. Kyllä, mies voi jättää sinut. Sitä tapahtuu maailmassa, ihan täysin arvaamattakin. Mutta jos niin käy, niin sinun elämäsi jatkuu, eikä sinulle tapahdu mitään kauheaa. Suret jonkin aikaa, mutta se menee ohi, ja sitten jatkat elämääsi.
Se, että hyväksyy eron ja hylätyksi tulemisen mahdollisuuden eikä enää pelkää sitä, myös mahdollistaa täysillä nauttimisen silloin kun on yhdessä. Silloin kun pelko tulevaisuudesta ei varjosta tätä hetkeä ja siihen täysin keskittymistä. Nauti silloin kun on nautittavaa, kärsi silloin kun on kärsittävää - mutta aina miettimättä mennyttä tai tulevaa, se on oma elämänasenteeni, jolla elämä on ihanan kevyttä ja pelotonta.