Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni narsisti?
23.03.2016 |
En tiedä miten edes pukisin sanoiksi tämän kaiken. Kun tapasin mieheni, hän oli aivan hurmaava. Ihastuin häneen ensisilmäyksellä, hän osasi sanoa oikeat sanat ja tehdä oikeat teot. Myös ystäväni ja vanhempani olivat aivan hullaantuneet häneen.
Pian kuitenkin seurustelun alettua, huomasin hänellä olevan todella vahvat mielipiteet ja kun kerroin omani, hän väheksyi niitä ja argumentoi todella hyvin osoittaen minun mielipiteeni vääriksi. Minä myönnyin kaikkeen, mitä hän halusi. Olin heikko ja huonoista lähtökohdista, olin niin sokeutunut siitä, että joku komea ja ihastuttava mies halusi juuri minut. Hän kontrolloi elämääni täysin, elin ns.hänen kauttaan. En enää nähnytkään omia ihanteitani sellaisina, jotka olisivat tavoittelemisen arvoisia. Huomasin nopeasti myös sen, että hän käyttäytyi eritavalla julkisesti kuin silloin kun olimme kahdestaan. Julkisesti hän ei pehmoillut minulle yhtään, vaan saattoi jopa "läksyttää" tai nöyryyttää minua muiden edessä. Jos suutuin tästä, niin olin "liian herkkä".
Miehen aloitteesta menimme naimisiin lyhyen seurusteluajan jälkeen, olin vasta 19. Ystäväni yrittivät puhua minulle järkeä, kertoen rehellisesti, että heidän mielestään mieheni on narsisti. En uskonut heitä, vaikka sisimmässäni tiesin, että minun ja mieheni suhde ei ole terve, enkä koe olevani onnellinen. Kerroin miehelleni ystävieni puheista ja hän yritti kaikin keinoin saada minut katkaisemaan välit ystäviini. En ole kuulemma lojaali, koska en katkaise välejä ihmisiin, jotka haukkuvat miestäni.
Usein olen saanut kuulla olevani tyhmä, ämmä, huora, apina, lapsi, kiukutteleva teini jota hänen "täytyy kasvattaa", vaikea ja liian herkkä. Hän syyllistää minua kaikesta, vaatii selittämään kaikki ajatukseni sopukat. Fyysistä väkivaltaa ei ole suoranaisesti ollut, mutta hän on esimerkiksi tarttunut minua ranteisiin ja huutanut, kun olin aikeissa lähteä ystävieni kanssa ulkomaan reissulle. Arvatkaa vaan, uskalsinko lähteä tuon jälkeen? Hän ei päästä minua reissuun kaverien kanssa, mutta itse kyllä tekee reissuja mm. opiskeluvaihdon ja työmatkojen muodossa. Kaiken hän tekee kuitenkin muka minun ja meidän avioliiton parhaaksi.
Nyt olen 23v ja opiskelen eri paikkakunnalla kuin mieheni. On ollut silmiä avartavaa olla etäsuhteessa. Olen alkanut käydä terapiassa(lapsuuden traumoista ja avioliitostani), jossa silmäni ovat todella avautuneet. Mieheni väheksyy terapiaani tyyliin "Et selviä mistään ilman terapiaa" ja lapsuudeni traumat hän kuittaa lauseella "se on elämää". Olen alkanut tehdä enemmän itsenäisiä päätöksiä, tehdä sellaisia asioita, mitä minä haluan tehdä. Mieheni on huomannut tämän ja onkin alkanut uhkailla, miten ei voi rakastaa sellaista ihmistä joksika minä olen muuttumassa. Hän kuulemma kokee, että on teinitytön isä. Hän kontrolloi tekemisiäni, antaa mukamas luvan käydä baareissa jne. Mutta kun käyn, alkaa hirveä syyttely ja piinaaminen. Kaikki rahat pitäisi aina siirtää hänen tililleen "meidän yhteistä elämää varten". En saa katsoa tv-ohjelmia joista itse tykkään, koska ne eivät ole järkeviä. En saa ostaa kaupasta skyr-rahkaa, koska ne ovat yihinnoiteltuja ja minä en kuulemma tarvitse proteiinilisiä. Tätä kaikkea teen sitten salaa enkä kerro siitä miehelleni. Oikein nautin kun hän lähtee pois kotoa työmatkalle ja voin vain ostaa kaapin täyteen sellaista ruokaa kuin haluan ja katsoa tv:stä niitä ohjelmia kuin itse haluan ja niin paljon kuin haluan.
Nyt siis tilanne on se, että olen herännyt toden teolla. En saa kuitenkaan mielestäni sitä ajatusta, että mitä jos mieheni ei olekaan narsisti? Hänessä on hyviäkin puolia. Hän halailee yllättäen, kertoen että rakastaa minua. Mutta olen miettinyt, että onko tuo vain keino pitää minut otteessaan? Hän tietää, että olen maailman empaattisin ihminen, herkkä ja säälin kaikkea mahdollista. Käyttääkö hän noita piirteitä vain hyväkseen? Hän tekee myös kivoja yllätyksiä, yhtäkkiä löydän suklaalevyn tyynyni alta. Hän saattaa yllättäen tuoda aamupalan sänkyyn... Tuollaisiakin tekoja on paljon, enkä tiedä mitä pitäisi ajatella! Lisäksi hän on pyytänyt anteeksi ja myöntänyt, ettei hänellä ole empatiakykyä. Eihän narsisti myönnä heikkouksiaan? Hän on järjestänyt työ -ja raha-asiat todella hyvin. En voi olla tuntematta syyllisyyttä ja sääliä miestäni kohtaan jo pelkästä ajatuksesta, että haluaisin erota. Silti tunnen olevani loukussa...
En tiedä mitä keskustelulla hain, oli pakko vain avautua johonkin. En ole IKINÄ kertonut tästä kenellekkään. Toivottavasti joku kuitenkin jaksaa lukea sekavan viestini ja antaa neuvoja/vertaistukea.
Kommentit (57)
En ole varma mitä tarkoitat narsistilla. Vaikka tarinasi miehellä ei suoranaisesti narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttyisikään, kyllä siinä monia epäterveitä piirteitä löytyy. Puhdas narsisti ei ehkä koskaan myönnä virheitään, mutta kontrollointi, väheksyminen, fyysinen väkivalta (jota myös tarttuminen on), henkinen väkivalta (huutaminen, haukkuminen) jne. eivät kuulu tasapainoiseen parisuhteeseen. Teidän(kin) tapauksessa vakka on kantensa valinnut, näennäisesti vahva ja jyrkkä mies tarvitsee rinnallee puolison jota alistaa tunteakseen olevansa vahva. Sinä puolestaan "tarvitset" omista taustostasi johtuen rinnalle "vahvan" alistajan. Toivon, että terapiatyö jatkuu hedelmällisenä, ja kypsyt arvioimaan tarpeeksi objektiivisesti parisuhteesi tulevaisuutta. Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin nuo piirteet eivät mielestäni ole narsistisia, esim. narsisti nimenomaan kohtelisi sinua hyvin muiden edessä. Mutta todella kontrolloivalta ja epävakaan oloiselta kuulostaa. Suhteenne ei kuulosta terveeltä ja sinun on lähdettävä siitä mahdollisimman pian.
Hyvä että käyt terapiassa ja älä missään nimessä lopeta sitä. Voit kysyä sieltä apua että miten löydät voimia lähteä pois tuosta suhteesta. Lytättynä ei todellakaan ole helppoa lähteä vaikka tietäisi sen olevan hyvä päätös.
Moi,
ottamatta kantaa tuohon narsistikysymykseen suoraan voin vain todeta, että suhteesi ei ole missään tapauksessa normaali eikä terveellä pohjalla. Asia on täältä ulkoa päin katsottuna aivan selvä!
Eli sinänsä on aivan sama onko miehesi narsisti, ainakin hänellä on vahvoja narsistisia piirteitä. Suhde ei ole tasapainoinen vaan miehesi dominoi sinua, hallitsee elämääsi ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että ystäväsi olivat täysin oikeassa varoittaessaan sinua. Ihminen on vain rakastuessaan sokea.
Olette olleet vasta muutaman vuoden yhdessä ja olet jo ajautunut kuvailemaasi tilanteeseen. Uskon, että asiat menevät vain huonompaan suuntaan. Et ole tyytyväinen suhteessasi, kerroit sen itsekin. Ikävä kyllä vaikuttaa kertomasi perusteella siltä, että ero lienee ainoa vaihtoehto. En oikein jaksa uskoa, että miehesi kykenisi tasa-arvoiseen ja rakastavaan parisuhteeseen. Kuvailemasi parisuhde ei ole rakkautta vaan jotain aivan muuta. Se on vääristynyt ja kieroutunut kuva rakkaudesta. Tai sitten tukahdutat itsesi ja elät vuosikymmeniä pelossa ja ahdistuksessa.
Sillä ei ole mitään väliä onko mies narsisti vai ei, silmä hän harrastaa vakavaa henkistä väkivaltaa sinua kohtaan.
Osaatko englantia? Tilaa amazonista tms kirja nimeltä Why does he do that?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän ei ole narsisti, niin ainakin kontrolloiva ja alistava ihminen. Ei sellaisen kanssa ole hyvä elää, vaikka hän satunnaisesti tekisi mukaviakin juttuja.
Itse olin 5 vuotta parisuhteessa samankaltaisen miehen kanssa. Vasta eron jälkeen todella tajusin kuinka ilkeä ja inhottava hän osasi minua kohtaan olla. Itse en ole alistuvaa tyyppiä, joten riitelimme melkein joka päivä. Aina hän osasi sanoa asioita jotka satuttivat ja nöyryyttivät. Minun mielipiteeni olivat vääriä ja hän osasi argumentoida aina miksi näin oli. Hän oli sitä mieltä, että minun piti laihduttaa vaikka painoin 55 kiloa ja olin 165 senttiä pitkä. En saanut ostaa kaupasta niitä ruokia mitä halusin ja jouduin salaamaan herkutteluni. Onneksi sain erottua hänestä, sitäkin yritin ainakin 3-5 kertaa suhteemme aikana, mutta hän sai aina minut jäämään. Nyt olen onnellisessa parisuhteessa ihana miehen kanssa.
Suosittelen siis miettimään eroa ihan tosissasi ja, jos siihen päädyt, pysy lujana äläkä anna hänen sanomisien vaikuttaa päätökseesi!
Jäin miettimään tuota lausettasi "mitä jos mieheni ei olekaan narsisti?" Niin, mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, onko hän narsisti vai ei? Haluatko SINÄ elää tuollaisen ihmisen kanssa, joka määräilee kaikesta, vähättelee ja alistaa sinua? Elätkö SINÄ sellaista elämää, jota haluat? Jos vastaus molempiin on ei, tiedät varmasti, mitä tehdä.
Ja kyllä, nuo piirteet kuulostavat narsistisilta. Hyvin samanlaisilta, kuin minun lähipiirissäni olevalla ihmisellä on. Suhteet alkavat aina hurmausvaiheella, kaikki on ihanaa jne. Sitten alkaa pikkuhiljaa ja alistaminen, mitätöinti, ystävistä ja muusta omasta elämästä eristäminen jne. Kun toinen meinaa lähteä, hyvitellään, kannetaan juuri niitä aamiaisia vuoteeseen jne. Kuvio on aina sama. Neuvon sinua jatkamaan terapiaa, kasvattamaan itsetuntoa ja tekemään niin kuin SINÄ ja haluat ja SINUN sydämesi sanoo. Jos et halua tuota elämää, tee asialle sitten jotain ja lähde. Tai älä palaa siltä opiskelupaikkakunnalta takaisin miehen luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suosittele sulle avioeroa ja
kirjaa nimeltä: ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.
Kirjoittajan nimeä en muista, mutta hän on teeveestäkin tuttu Suomalainen psykiatri.
Mutta mähän "olen" tällainen narsisti vain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Minä ehdin olla 20 vuotta naimisissa, ennenkuin tajusin millainen mies on...
Mä jäin miettimään tuota yhtä kohtaa, eli sitä, että missä tilanteissa tai mistä tilanteista hän on sanonut sulle, että "sua pitää kasvattaa"?
Mulla myös rankka lapsuus ja käyttäytynyt nuorena sen mukaan ja kyllä mä otin monta henkistä osumaa, että opin yhteiskunnan käytöstavoille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirja "Vaarallinen rakkaus". Löydätköhän mitään tuttua sieltä?
BeenThere.. kirjoitti:
Mä suosittele sulle avioeroa ja
kirjaa nimeltä: ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.
Kirjoittajan nimeä en muista, mutta hän on teeveestäkin tuttu Suomalainen psykiatri.
Ben Furman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin miettimään tuota yhtä kohtaa, eli sitä, että missä tilanteissa tai mistä tilanteista hän on sanonut sulle, että "sua pitää kasvattaa"?
Mulla myös rankka lapsuus ja käyttäytynyt nuorena sen mukaan ja kyllä mä otin monta henkistä osumaa, että opin yhteiskunnan käytöstavoille..
Esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, kun haluan lähteä ystävieni kanssa reissuun (omilla rahoillani) niin hänen mielestään se ei ole järkevää. Ja hän kokee että minua pitää kasvattaa, kun olen tälläinen vastuuton joka tuhlaa rahoja matkustamiseen ja kerran puolessa vuodessa 120 e shoppailuun... Hän on mielestään teinitytön "yksinhuoltaja isä" joka yrittää rakentaa meille tulevaisuutta. ap
Ap, mitä ajatuksia vastaukset herätti?
Luin tekstisi uudelleen ja mä en enää olekaan niin varma.
Ehkä hänessä on vain narsistisia piirteitä.
Mutta voithan sä silti erota, jos et koe oloasi mukavaksi.
Ei toista silti tarvitse narskuksi leimata ainakaan.
Eroavathan ihmiset joskus jopa silkasta kyllästymisestäkin.
Joka musta on hassua, mutta kukin tavallaan..
Mä en itse sietäisi noin kontrolloivaa kumppania, koska olen "se ärsyttävän omapäinen" ihminen. ;)
Sillä ei ole mitään väliä onko kyseessä narsisti vai ei. Vastaa vain yhteen kysymykseen ja tulevaisuutesi suunta on selvä:
HALUATKO jatkaa nykyisenlaista elämää/parisuhdetta kunnes kuolema teidät erottaa?
Vastattuasi tähän, elämäsi suunnan pitäisi olla selvä.
Niin tuttua, niin tuttua... Minäkin kuulen olevai vastuuton esim äitinä, kun en pakota lasta johonkin. Kuulen olevani katkera, kun en tee mitä ex haluaa. Kuulen olevai itsekäs, kun pidän puoliani. Ja miljoona muuta esimerkkiä.
Luin aloituksen uudestaan. Juuri sen vuoksi minä en tajunnut kokonaisuutta, koska mies oli toisinaan niiiiin hyvä. Se sekoitti pään.
Se 20 v aviossa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä ajatuksia vastaukset herätti?
Sekavia. En tiedä edelleenkään mitä ajatella. Mutta suunta on se, että alan elää omaa elämääni ja tehdä sitä mitä itse haluan. Katsotaan mitkä ovat seuraukset... ap
Kuulostaa tutulta. Samassa kusessa ollaan. En osaa neuvoa