Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni narsisti?
23.03.2016 |
En tiedä miten edes pukisin sanoiksi tämän kaiken. Kun tapasin mieheni, hän oli aivan hurmaava. Ihastuin häneen ensisilmäyksellä, hän osasi sanoa oikeat sanat ja tehdä oikeat teot. Myös ystäväni ja vanhempani olivat aivan hullaantuneet häneen.
Pian kuitenkin seurustelun alettua, huomasin hänellä olevan todella vahvat mielipiteet ja kun kerroin omani, hän väheksyi niitä ja argumentoi todella hyvin osoittaen minun mielipiteeni vääriksi. Minä myönnyin kaikkeen, mitä hän halusi. Olin heikko ja huonoista lähtökohdista, olin niin sokeutunut siitä, että joku komea ja ihastuttava mies halusi juuri minut. Hän kontrolloi elämääni täysin, elin ns.hänen kauttaan. En enää nähnytkään omia ihanteitani sellaisina, jotka olisivat tavoittelemisen arvoisia. Huomasin nopeasti myös sen, että hän käyttäytyi eritavalla julkisesti kuin silloin kun olimme kahdestaan. Julkisesti hän ei pehmoillut minulle yhtään, vaan saattoi jopa "läksyttää" tai nöyryyttää minua muiden edessä. Jos suutuin tästä, niin olin "liian herkkä".
Miehen aloitteesta menimme naimisiin lyhyen seurusteluajan jälkeen, olin vasta 19. Ystäväni yrittivät puhua minulle järkeä, kertoen rehellisesti, että heidän mielestään mieheni on narsisti. En uskonut heitä, vaikka sisimmässäni tiesin, että minun ja mieheni suhde ei ole terve, enkä koe olevani onnellinen. Kerroin miehelleni ystävieni puheista ja hän yritti kaikin keinoin saada minut katkaisemaan välit ystäviini. En ole kuulemma lojaali, koska en katkaise välejä ihmisiin, jotka haukkuvat miestäni.
Usein olen saanut kuulla olevani tyhmä, ämmä, huora, apina, lapsi, kiukutteleva teini jota hänen "täytyy kasvattaa", vaikea ja liian herkkä. Hän syyllistää minua kaikesta, vaatii selittämään kaikki ajatukseni sopukat. Fyysistä väkivaltaa ei ole suoranaisesti ollut, mutta hän on esimerkiksi tarttunut minua ranteisiin ja huutanut, kun olin aikeissa lähteä ystävieni kanssa ulkomaan reissulle. Arvatkaa vaan, uskalsinko lähteä tuon jälkeen? Hän ei päästä minua reissuun kaverien kanssa, mutta itse kyllä tekee reissuja mm. opiskeluvaihdon ja työmatkojen muodossa. Kaiken hän tekee kuitenkin muka minun ja meidän avioliiton parhaaksi.
Nyt olen 23v ja opiskelen eri paikkakunnalla kuin mieheni. On ollut silmiä avartavaa olla etäsuhteessa. Olen alkanut käydä terapiassa(lapsuuden traumoista ja avioliitostani), jossa silmäni ovat todella avautuneet. Mieheni väheksyy terapiaani tyyliin "Et selviä mistään ilman terapiaa" ja lapsuudeni traumat hän kuittaa lauseella "se on elämää". Olen alkanut tehdä enemmän itsenäisiä päätöksiä, tehdä sellaisia asioita, mitä minä haluan tehdä. Mieheni on huomannut tämän ja onkin alkanut uhkailla, miten ei voi rakastaa sellaista ihmistä joksika minä olen muuttumassa. Hän kuulemma kokee, että on teinitytön isä. Hän kontrolloi tekemisiäni, antaa mukamas luvan käydä baareissa jne. Mutta kun käyn, alkaa hirveä syyttely ja piinaaminen. Kaikki rahat pitäisi aina siirtää hänen tililleen "meidän yhteistä elämää varten". En saa katsoa tv-ohjelmia joista itse tykkään, koska ne eivät ole järkeviä. En saa ostaa kaupasta skyr-rahkaa, koska ne ovat yihinnoiteltuja ja minä en kuulemma tarvitse proteiinilisiä. Tätä kaikkea teen sitten salaa enkä kerro siitä miehelleni. Oikein nautin kun hän lähtee pois kotoa työmatkalle ja voin vain ostaa kaapin täyteen sellaista ruokaa kuin haluan ja katsoa tv:stä niitä ohjelmia kuin itse haluan ja niin paljon kuin haluan.
Nyt siis tilanne on se, että olen herännyt toden teolla. En saa kuitenkaan mielestäni sitä ajatusta, että mitä jos mieheni ei olekaan narsisti? Hänessä on hyviäkin puolia. Hän halailee yllättäen, kertoen että rakastaa minua. Mutta olen miettinyt, että onko tuo vain keino pitää minut otteessaan? Hän tietää, että olen maailman empaattisin ihminen, herkkä ja säälin kaikkea mahdollista. Käyttääkö hän noita piirteitä vain hyväkseen? Hän tekee myös kivoja yllätyksiä, yhtäkkiä löydän suklaalevyn tyynyni alta. Hän saattaa yllättäen tuoda aamupalan sänkyyn... Tuollaisiakin tekoja on paljon, enkä tiedä mitä pitäisi ajatella! Lisäksi hän on pyytänyt anteeksi ja myöntänyt, ettei hänellä ole empatiakykyä. Eihän narsisti myönnä heikkouksiaan? Hän on järjestänyt työ -ja raha-asiat todella hyvin. En voi olla tuntematta syyllisyyttä ja sääliä miestäni kohtaan jo pelkästä ajatuksesta, että haluaisin erota. Silti tunnen olevani loukussa...
En tiedä mitä keskustelulla hain, oli pakko vain avautua johonkin. En ole IKINÄ kertonut tästä kenellekkään. Toivottavasti joku kuitenkin jaksaa lukea sekavan viestini ja antaa neuvoja/vertaistukea.
Kommentit (57)
Mitä sen on väliä, onko narsisti vai ei?
On joka tapauksessa kontrolloiva hullu, josta kannattaisi erota mitä pikimmin.
Ihan pimeetä, ettet saa katsoa tai syödä mitä haluat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kaikki jotka ostavat lahjoja ovat narsisteja?
Ja siihen, kun ympätään, että tulee riitoja, niin kuin jokaisessa pitkässä pari/ystävyyssuhteessa, niin NARSISTI!! ;)
Eikä MITÄÄN väliä, mitä itse on tehnyt?
Ymmärrän alapeukut, sillä luulette ilmeisesti, että mä puolusan tässä aloittajan miestä.
En puolusta. Tämä kommentti ihan vain yleisellä tasolla. Ettei sotketa sitten puuroja ja vellejä sekaisin. ;)
Eihän sillä "diagnoosilla" ole merkitystä!!!!!!
On miehesi sitten narsisti vai täydellinen pönttö. Ainut järkevä teko sinulta on terapiassa käynti. Minun neuvoni on: TÄYSKÄÄNNÖS JA PAKENE, HETI!!!
Hän ei tuosta muutu. Kokemusta on. Hän lupaa sinulle kuun ja taivaan, lupaa muuttua heti ym ym. se on vain valhetta ja sinun kusetusta.
Ystäväsi ja sukulaisesi näkivät asian todellisen laidan jo kauan sitten. Sinulla oli ne vaaleanpunaiset rakastuneen lasit silmilläsi.
Rakenna oma elämä, sellainen kuin itse haluat. Tähän saakka elämäsi on ollut miehesi toiveiden mukainen.
Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!!!!!
Miehen käytös ei ole oikein, mutta tokihan se, että sä kirjoitat kaikki monen vuoden periodilla tapahtuneet asiat tuohon yhteen tiivistelmään, saa asian kuulostamaan ENTISTÄ pahemmalle.
Myöskään tarinasta ei voi lukea sun omia "repliikkejäsi", eli olitko kaiken tuon ajan vain hiljaa?
Vai pistitkö samanlaista settiä takaisin?
Mikä on kolikon kääntöpuoli?
Jokatapauksessakaan: Ette ole tasavertainen ja sopiva pari!
"Ne puhuu siitä silmät palaen".. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen käytös ei ole oikein, mutta tokihan se, että sä kirjoitat kaikki monen vuoden periodilla tapahtuneet asiat tuohon yhteen tiivistelmään, saa asian kuulostamaan ENTISTÄ pahemmalle.
Myöskään tarinasta ei voi lukea sun omia "repliikkejäsi", eli olitko kaiken tuon ajan vain hiljaa?
Vai pistitkö samanlaista settiä takaisin?
Mikä on kolikon kääntöpuoli?
Jokatapauksessakaan: Ette ole tasavertainen ja sopiva pari!
Todellakin olen antanut samanlaista settiä takaisin, en sitä kiellä enkä väitäkkään olevani mitenkään "parempi". Haukkumiset,rajoittamiset jne. ovat lähteneet kuitenkin _aina_ miehestäni. Suhteemme ei varmasti ole minunkaan puoleltani ollut terve, ihan jo senkin takia etten ole maailman tasapainoisin ihminen. Mutta minä olen kuitenkin aina tukenut miestäni hänen haaveissaan ja antanut hänen olla sitä mitä hän on, samalla olen kadottanut oman minuuteni...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Minä ehdin olla 20 vuotta naimisissa, ennenkuin tajusin millainen mies on...
Samoin minä. Vasta jälkeenpäin todella tajusin, kuinka ylimielinen, välinpitämätön ja vähättelevä mies oli minua kohtaan ollut. Toki hyviäkin hetkiä siihenkin liittoon mahtui.
Ja ero oli kuitenkin hirveän vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tästä aiheesta ei osata puhua rationaalisesti?
Onko monet vastaajat vielä niin katkeria, haavoittuneita tm?
Eikä välttämättä narsistin jäljiltä, vaan pieleen menneen ihmissuhteen..
On hyvä kuitenkin muistaa, että kaikki ikävä maailmassa ei
johdu narsismista.
Joskus myös peiliin vilkaisun paikka (rehellinen) olisi paikallaan.
Vaikka sieltä ei syytä löytyisikään. Ainakaan omasta mielestä.
Monesti myös ystävät ovat pitkälti itsemme kaltaisia, joten hekin ovat hieman jäävejä varoittelemaan mistään, saati että he voivat sanoa jotain vain miellyttääkseen sua.
Eli kysymys kuuluukin: "Kuka pelkää peilikuvaa"?
Mä en pelkää. Musta kai meinasi tulla narsisti, mutta ei tullutkaan.
Sekä olen itse ollut useamman narsistin uhri.
Olen katunut tekojani ja sanojani (useimpia, en puolustautumisia, enkä varsinkaan sanoja, jotka sanoin toiselle narsistille) ja musta olisi kohtuutonta kenenkään enää mua narsistiksi haukkua.
En kadu edes sitä, että olin narsistin kanssa. Olihan mulla hauskaakin seurassaan, mutta se ei ole lopulta sen arvoista..
Seura tekee kaltaisekseen, joten JUOKSE!!!
"I learned from the best, I Learned from you"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä aiheesta ei osata puhua rationaalisesti?
Onko monet vastaajat vielä niin katkeria, haavoittuneita tm?
Eikä välttämättä narsistin jäljiltä, vaan pieleen menneen ihmissuhteen..
On hyvä kuitenkin muistaa, että kaikki ikävä maailmassa ei
johdu narsismista.
Joskus myös peiliin vilkaisun paikka (rehellinen) olisi paikallaan.
Vaikka sieltä ei syytä löytyisikään. Ainakaan omasta mielestä.
Monesti myös ystävät ovat pitkälti itsemme kaltaisia, joten hekin ovat hieman jäävejä varoittelemaan mistään, saati että he voivat sanoa jotain vain miellyttääkseen sua.
Eli kysymys kuuluukin: "Kuka pelkää peilikuvaa"?
Mä en pelkää. Musta kai meinasi tulla narsisti, mutta ei tullutkaan.
Sekä olen itse ollut useamman narsistin uhri.
Olen katunut tekojani ja sanojani (useimpia, en puolustautumisia, enkä varsinkaan sanoja, jotka sanoin toiselle narsistille) ja musta olisi kohtuutonta kenenkään enää mua narsistiksi haukkua.
En kadu edes sitä, että olin narsistin kanssa. Olihan mulla hauskaakin seurassaan, mutta se ei ole lopulta sen arvoista..
Ei kai musta narsistia ollut tulossa. Siis sillain oikeasti. Mutta yhtä rumasti mä annoin aikoinaan takaisin.
Aivan niin kuin a.p.
Mieti, ovatko kaikki nämä satunnaiset ihanat ja romanttiset teot kaiken sen henkisen kuormituksen arvoista jota tämä suhde aiheuttaa?
Rakastat häntä, mutta ansaitset tasapainoisen suhteen, jossa sinua kunnioitetaan ja rakastetaan, jossa olet samanarvoinen kuin miehesi. Olet nuori, mitä nopeammin lähdet epäterveestä suhteesta, sen nopeammin toivut ja pääset eteenpäin, löydät miehen joka todella rakastaa sinua, tarjoaa sinulle kaikki nämä romanttiset ja kauniit eleet joita tässä suhteessa rakastat, mutta sen lisäksi tasapainoisen ja onnellisen suhteen. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistisia piirteitä kyllä tuntuu olevan ap:n miehessä, Ketju on pari vuotta vanha, olisi kiinnostavaa kuulla ovatko yhä yhdessä.
Itse olen päättämässä suhdetta (alle vuosi seurusteltu) mahdollisen narsistin kanssa. Sillä ei ole merkitystä onko hän sellainen, mutta epäterveitä piirteitä joka tapauksessa:
- Sanoi baari-illan jälkeen, että "hymyilit takanani seisovalle miehelle" (!!)
- Näyttämisen halua Facessa. Haluaa postailla usein kuvia, painostaa minua postailemaan (hienovaraisesti tietenkin)ja laskee paljon on saanut tykkäyksiä. Postailee myös kuntosalikuviaan. Kyse on kuitenkin ihan aikuisesta (35v) miehestä..
- Kertoi käyttäneensä appia, jolla ilmoittaa os joku on online whatsapissa (ilman että on whatsapissa itse)
- Ilmestyi työpaikalleni riidan aikana vaikka ilmoitin olevani kiireinen enkä tavoitettavissa.
Nyt kun olen jättämässä miestä, hän ei meinaa uskoa sitä todeksi. On todella mielinkielin, ja minua vain ja ainoastaan ärsyttää. Olosuhteiden pakosta joudumme olemaan samassa osoitteessa vielä joitakin päiviä.
kuulostaa tutulta, ja narsistilta. Oma siskoni on ilmiselvä narsisti, ja sitä on rankkaa katsoa. Monet narsisteista elävät totaalisessa kieltäymyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen joka on oikeasti olut suhteessa persoonallisuushäiriöisen kanssa ei varmaan ole kauheasti väliä, onko narsisti, sosiopaatti vai pykopaatti?
Oikea ohje on vaan että pitää lopettaa suhde lyhyeen, jos toinen alkaa kahlita ja määräillä liikaa ja vie omaa tilaasi tavata ystäviäsi tai osallistua työpaikan juttuihin tai opiskella tms.!
Tuollaisella ihmisellä on vakava persoonallisuushäiriö, oli se sitten mikä tahansa. Narsismi on lievempi versio noista vakavammista eli sosiopatia ja psykopatia, joihin narsismi liittyy myöskin.
t. eräs, joka teki kolme lasta jonkun tai kaikkien noista kanssa! Seuraukset on nähtävissä ja elämä ei ole helppoa.
Kirjoitit, että miehesi on "myöntänyt, ettei hänellä ole empatiakykyä." Eiköhän tuo kerro tarpeeksi. Nyt on huomattavasti helpompi kohta erota kuin myöhemmin ilman erillistä kotia ja ehkä jo lapsiakin saaneena.
Etsi uusi mies, niin eroaminenkin on helpompaa! ;)
Sieltä opiskelukaupungista. Ties vaikka rakastuisit oikeasti! ;)