Lopetin tänä talvena muiden miellyttämisen

Nyt on ikää 29 vuotta ja sain vihdoin tehtyä päätöksen, jonka mukaan en jaksa enää olla turhan tarkka sen suhteen olenko varmasti miellyttänyt muita ihmisiä. Vapauden tunne on jo nyt melkoinen. Sattumalta luinkin jostain oppaasta aivoituksen, joka kertoi vähät muista piittaavien olevan muiden silmissä mielenkiintoisempia ihmisiä. Siitähän ei tietenkään ole kyse, ettäkö olisin heittämässä romukoppaan käytöstavat tai muuten päättänyt ryhtyä öykkäröimään.

Heitän esimerkkejä: minua on yritetty tavoittaa puhelimitse, mutta en ole perustellusti ollut tavoitettavissa.
Ennen = poden huonoa omaatuntoa siitä ettei minua saa kiinni ja pelkään jääväni jatkossa jostain paitsi jos en ole tavoitettavissa.
Nyt = jos en ehdi samana päivänä soittaa takaisin, niin ihan sama mulle. Elämäni tärkeimmät tapahtumat eivät liity random-puheluihin. En ole tilivelvollinen puhelimeni käytöstä kenellekään muulle kuin kumppanilleni.

Minulla on useampia kavereita, jotka eivät ikinä tule sovittuna aikana tapaamisiin. Itse pyrin aina täsmällisyyteen ja sitten odotan heitä aina sen 10-60 minuuttia.
Ennen = odotin ja odotin hammasta purren ja tein saman aina uudestaan ja uudestaan.
Nyt = tarpeen tullen olen valmis lähtemään pois, jotta osoitan toiselle myös minulla olevan omanarvontuntoa. Se on sitten oikeasti hänen tehtävä miettiä pitäisikö lopettaa muiden ajan tuhlaaminen vai ei.

Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisista irtiotoista? Kyseessä on kuitenkin opittu käyttäytymistapa, josta on oikeasti haittaa omalle elämälle.