Suurperheen lapsi täällä taas murheineen

Oon kirjoittanut kerran aikaisemminkin palstalle omista ja sisarusteni ongelmista. Olen 8 lapsisen perheen kolmanneksi vanhin ja minusta tuntuu, ettemme ole kukaan saaneet vanhemmilta mitään, ei aineellisessa eikä henkisessäkään mielessä koska meitä vaan oli liuan monta. Kirjoitin ongelmistani palstalle jokin aika sitten ja sain paljon neuvoja ja tukea. Kiitos siitä!

Olen nyt päässyt työterveydenhoidon kautta psykologille ja tämän kevään aikana kartoitetaan minun tilannetta ja käydään asioita läpi. Jatkan sitten mahdollisesti terapiaan, mikäli aihetta on.

Olin viime viikonloppuna taas kotona äidin ja nuorempien sisarusten luona kyläilemässä. Toiseksi nuoremmalla veljellä on kirjoitukset alkaneet ja kuten niin tyypillistä meidän perheessä, huonostihan ne on menneet. Minua niin harmittaa tämä epäonnistumisen kierre: meillä ei vaan kukaan osaa tehdä mitään eikä tsempata, kun mitään ei ole vaadittu. Kaikki vaan lohdutteli veljeä että ei se mitään voithan sä sitten yrittää uudestaan tai jotain muuta.

Minua taas niin harmittaa tämä meidän perheen saamattomuus!