Lue keskustelun säännöt.
Kirjan kirjoittaminen ja minä perspektiivi.
21.03.2016 |
Yleensä vauvapalsta antaa vastauksia mitä ihmeellisimpiin ongelmiin. Katsotaan saisitteko ratkaistua tällaista dilemmaa. :)
Pidän kirjoittamisesta. Kirjoitan kirjaa joskaan en ole koskaan julkaissut sellaista enkä tiedä tulenko julkaisemaankaan. Minä kerronta on ominta tyyliäni, mutta nyt uuden kirjoitukseni alkumetreillä olen miettinyt onko se paras tyyli tarinaan joka koostuu tarinoista, ihmiskohtaloista, erillisistä kohtaamisista. Onko niin, että minäkerronta estää toisen hahmon tekemisten ja ajatusten kertomista ilman että minäpersoona on asiaa itsensä kautta todentamassa. Tarkoitan siis sitä, että toki Minä voin havannoida Paulin laittavan takin naulakkoon kun jaamme huoneen. Mutta voiko Pauli laittaa takkia naulakkoon Marokossa itsenäisenä roolihahmona kun itse olen täällä Helsingissä?
Kertokaa miten on? :)
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Eikös joissain kirjoissa vaihtele luvuittain se "minä", joka kertoo?
Mä ainakin tykkään juuri sellaisista kirjoista,tulee monta erilaista näkökulmaa tarinaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan minä-kertojassa se ongelma, että mitä se "minä" voi tietää. Eli jos Pauli laittaa takkinsa naulaan Markokossa, sun on keksittävä joku selitys sille, miksi kirjan "minä" tietää siitä.
"Minä-kertoja" voi toki vaihdella eri luvuissa, mutta en tiedä, ratkaiseeko se tätä ongelmaa kokonaan. Ja sit sun on osattava merkitä sen minän muuttuminen jotenkin järjellisesti, jotteivät lukijat hämmenny ja hermostu.
Otsikossa lukee "minä perspektiivi", tekstistä puuttuu ehkä 15 pilkkua, ja ihan oikea kirja pitäisi kirjoittaa? Kustannustoimittajalle jaxuhaleja oikolukuun ja korjauksiin. <3
No eikö se ole aika itsestään selvää, ettei minäkertoja toimi tuollaisessa kirjassa. Kaiken pitää tapahtua minän läsnä ollessa tai tultava muutoin minän tietoon. Kaikkitietävä kertoja voi nähdä samanaikaiset tapahtumat eri paikoissa. Mennyt, nykyhetki ja tuleva sekä paikka eivät estä kerrontaa. Toki minä kertoja voi olla vaikka luvussa, jossa päähenkilö kuvailee tapahtumia, mutta siirtyminen kaikkitietävään kertojaa tulee selittää järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa lukee "minä perspektiivi", tekstistä puuttuu ehkä 15 pilkkua, ja ihan oikea kirja pitäisi kirjoittaa? Kustannustoimittajalle jaxuhaleja oikolukuun ja korjauksiin. <3
Minäkin muistuttaisin, että suomessa ei missään tapauksessa saa "harrastella", jos ei osa täydellisesti asiaansa. Ne eivät saa kirjoitta, jotka eivät osaa täysin kielioppia. Ne taas eivät saa laulaa, joiden ääni ei siihen riitä. Ettekä ihmiset missään tapauksessa saa käyttää missään ulkomaista kieltä, ellei se kuulosta sille kuin natiivi puhuisi. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos ihmiset keskittyisivät asioihin joista nauttisivat ja jotka tekevät onnelliseksi, lopputuloksesta viis. Tämä elämä kun Suomessa ei ole vieläkään tarpeeksi paskaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vaihtoehto tosiaan on se, että minäkertojia on useampi kuin yksi. Niinkin voi tehdä, että samassa tarinassa on yksi minäkertoja ja sen lisäksi kerrotaan jonkun/joidenkin henkilöiden perspektiivistä hän-muodossa. Kannattaa kokeilla mikä tyyli tekstiin sopii parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa lukee "minä perspektiivi", tekstistä puuttuu ehkä 15 pilkkua, ja ihan oikea kirja pitäisi kirjoittaa? Kustannustoimittajalle jaxuhaleja oikolukuun ja korjauksiin. <3
Minäkin muistuttaisin, että suomessa ei missään tapauksessa saa "harrastella", jos ei osa täydellisesti asiaansa. Ne eivät saa kirjoitta, jotka eivät osaa täysin kielioppia. Ne taas eivät saa laulaa, joiden ääni ei siihen riitä. Ettekä ihmiset missään tapauksessa saa käyttää missään ulkomaista kieltä, ellei se kuulosta sille kuin natiivi puhuisi. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos ihmiset keskittyisivät asioihin joista nauttisivat ja jotka tekevät onnelliseksi, lopputuloksesta viis. Tämä elämä kun Suomessa ei ole vieläkään tarpeeksi paskaa :D
Kirjan kirjoittamisessa vaan on se tylsä tosiasia, että sitä kielioppia pitäisi osata. Moni meistä käsikirjoitusta kirjoittavista on joutunut samaan asemaan, eli on pitänyt opetella.
Minäkin ajattelin aluksi, että eihän se kielioppi nyt niin tärkeä juttu ole, kun se tarina on tärkein.
No, onneksi vähän kypsyin ja ymmärsin, että kielioppi on tärkeä osa tekstiä. Mitä tekee hienolla tarinalla, jos itse teksti on niin tönkköä ja raskaslukuista, ettei kukaan jaksa lukea paria lausetta pidemmälle? Ja ei, en todellakaan itse ole mikään Miss kielioppi. Pilkkuvirheitä tulee jatkuvasti itsellenikin, mutta yritän jatkuvasti oppia niistä pois.
Ja mitä tulee tuohon ap:n kysymykseen, vaikkakin vanha ketju onkin:
Kun kirjoittaa minä -perspektiivissä, niin silloin tosiaan kirjan minä -kertoja näkee kaiken niin, mitä itse näkisit. Eli et voi nähdä toisen ajatuksia, mutta tehdä oletuksia toisen ajatuksista, esim:
"Katsoin Paulia, kun hän laittoi takkia naulakkoon. Hänen nyrkkinsä puristivat takin kaulusta rystyset valkoisina, ja hänen huulensa olivat puristuneet tiukaksi viivaksi. Ajattelin, että hän taitaa olla hermostunut jostakin."
Jos taas Pauli laittaa takkia naulakkoon Marokossa, minä-kertojan ollessa itse Helsingissä, pitää harjoittaa pientä ongelmanratkontaa. Miten Pauli ilmoittaisi tälle minä-kertojalle, mitä on tekemässä? Soittaisiko hän vaikka?
"Vastasin puhelimeen huolettomasti ja yllätyin kuullessani Paulin äänen. Hän oli lähtenyt Marokkoon viikko sitten, ja olin varautunut, etten kuulisi hänestä vielä pitkään aikaan. Pauli pyysi odottamaan hetken, että saisi asetettua takkinsa naulakkoon. Tämän tehtyään hän pääsi viimein asiaan, hän kertoi...."
Esimerkiksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoitustaito ei riitä edes avauskommentin kirjoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa lukee "minä perspektiivi", tekstistä puuttuu ehkä 15 pilkkua, ja ihan oikea kirja pitäisi kirjoittaa? Kustannustoimittajalle jaxuhaleja oikolukuun ja korjauksiin. <3
Juu, suuret on luulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tosiaan on se, että minäkertojia on useampi kuin yksi. Niinkin voi tehdä, että samassa tarinassa on yksi minäkertoja ja sen lisäksi kerrotaan jonkun/joidenkin henkilöiden perspektiivistä hän-muodossa. Kannattaa kokeilla mikä tyyli tekstiin sopii parhaiten.
Jos on monta minäkertojaa, niin entistä enemmän huomiota tekstin laatuun. Tulee nimittäin helposti todella sekavaa, jos on monta minäkertojaa.
Jos halutaan kertoa monen eri ihmisen näkökulma, niin olisi varmaan helpompi kirjoittaa hän -muodossa.
Eikös joissain kirjoissa vaihtele luvuittain se "minä", joka kertoo?