Lue keskustelun säännöt.
Gallup : Mikä kirja kesken? Mistä kertoo?
Kommentit (17)
Joyce Meyer: Mielen taistelukenttä. Koin tarvitsevani positiivisempaa asennetta elämäntilanteessani ja tässä kirjassa kerrotaan miten pääsee eroon negatiivisuudesta. Kirja on kristillinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joyce Meyer: Mielen taistelukenttä. Koin tarvitsevani positiivisempaa asennetta elämäntilanteessani ja tässä kirjassa kerrotaan miten pääsee eroon negatiivisuudesta. Kirja on kristillinen.
Onko hyvä?
Tarvitsisin itsekin jotain tollasta...
George Orwell: Eläinten Vallankumous. Poliittinen satiiri, joka pohjautuu Venäjän vallankumoukseen ja Espanjan sisällissotaan, sekä kirjailijan omaan kokemaansa ideologiseen pettymykseen.
En osaa arvostella, kun vasta aloitin. Odotan löytäväni siitä asioita, jotka sopii tähänkin päivään ja ehkä omiin ideologisiin pettymykseeni myös.
Mukava pokkarimyyjä Helsingin asemalla suositteli sitä.
The fall of Hyperion (jatko-osa kirjalle Hyperion).
Kertoo toisaalta alkavasta suursodasta, toisaalta pienen ihmisryhmän, ööö, tavoitteista ja siitä miten he niihin pyrkivät. Vaikea kertoa enempää ilman että spoilaa hirveästi.
Ihan hyvä, mutta eroaa ekasta osasta rakenteensa puolesta. Jos scifi ei töki niin molemmat kannattaa lukaista. Molemmat kirjat on osittain vähän helkkarin tylyjä, ei kannata lukea jos menettää helposti yöunensa. Muussa tapauksessa maksaa vaivan!
Lopuksi vielä mainitsen Iain M. Banksin kirjan "Use of Weapons". Se vasta tyly onkin, mutta siitä huolimatta parhaita lukemiani scifi-pläjäyksiä.
Eben Alexander: Map of Heaven.
Kertoo hänen kuolemanrajakokemuksensa jälkeen kokemasta muutoksesta hengellisellä puolella ja hengellisiä asioita koskevista päätelmistään.
Jos jotakuta kiinnostaa tama aihepiiri, suosittelen lukemaan ensin Alexanderin ensimmäisen kirjan Proof of Heaven (suom. Totuus taivaasta), jossa käsitellään hänen omaa kokemustaan seikkaperäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diana Gabaldon - Matkantekijä
Aloitin juuri tämän sarjan kolmannen osan. Olen suunnitellut näiden kirjojen lukemista jo kymmenisen vuotta, mutta sain aikaiseksi vasta, kun tv-sarja Outlander alkoi. Olen aina tykännyt historiallisista romaaneista, eikä tämä sarja ole ollut pettymys. Tykkään myös siitä, että yhdessä kirjassa riittää luettavaa muutamaksi päiväksi päiväksi (näissä on n. 900 sivua kussakin).
Runoilijan sydän, kertoo J.H.Erkosta ja on Panu Rajalan kirjoittama. Tykkään Rajalasta, on komee herrasmies ja pilkettä silmäkulmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Timo K Mukka: Maa on syntinen laulu (1964). Hävettänyt ihan, kun en ole aiemmin jaksanut lukea. Kertoo lappilaisen kylän ihmissuhteista uskonnon ja seksuaalisuuden kiihottamina keskushenkilönä nuori nainen Martta. Aivan uskomattoman upeaa kieltä ja täysin moderni. Ei ihme, että Mukka joutui kiusatuksi pohjoisen ummehtuneessa ja konservatiivisessa ilmapiirissä ja välillisesti kuoli sen takia. Suosiittelen!!!
Ostin pitkästä aikaa Stephen Kingin kirjan. Luin Kingiä paljon teininä ja nyt teki mieli nostalgisoida ja palauttaa mieleen miksi tykkäsin siitä niin paljon. Kirjan nimi on Herääminen ja se kertoo Jamie -nimisen pojan ja pojan tapaaman pastorin tarinaa. En ole päässyt lukemisessa vielä kovin pitkälle, mutta tähän mennessä on ollut lievä pettymys. Kamalan tylsältä vaikuttaa. Tosin oon lukenut arvosteluja kirjasta ja niissä luvataan, että kirja tempaa mukaansa loppua kohden ja loppu on karmaisevin mitä koskaan Kingin kirjoissa. Sitä odotellessa. Nyt tekisi mieli hyppiä sivuja eteenpäin, että pääsisi siihen loppuhupentumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eben Alexander: Map of Heaven.
Kertoo hänen kuolemanrajakokemuksensa jälkeen kokemasta muutoksesta hengellisellä puolella ja hengellisiä asioita koskevista päätelmistään.
Jos jotakuta kiinnostaa tama aihepiiri, suosittelen lukemaan ensin Alexanderin ensimmäisen kirjan Proof of Heaven (suom. Totuus taivaasta), jossa käsitellään hänen omaa kokemustaan seikkaperäisesti.
Eikös tämä paljastunut jo huijaukseksi jotenkin
Vierailija kirjoitti:
Diana Gabaldon - Matkantekijä
Aloitin juuri tämän sarjan kolmannen osan. Olen suunnitellut näiden kirjojen lukemista jo kymmenisen vuotta, mutta sain aikaiseksi vasta, kun tv-sarja Outlander alkoi. Olen aina tykännyt historiallisista romaaneista, eikä tämä sarja ole ollut pettymys. Tykkään myös siitä, että yhdessä kirjassa riittää luettavaa muutamaksi päiväksi päiväksi (näissä on n. 900 sivua kussakin).
Minua ärsytti aluksi lukiessani se Jamien kielen suomennostyyli. Jamien murrehan on ihana, oliko gaelin kieltä? Mielestäni suomennos oli jotenkin tökerö, mutta siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin pitkästä aikaa Stephen Kingin kirjan. Luin Kingiä paljon teininä ja nyt teki mieli nostalgisoida ja palauttaa mieleen miksi tykkäsin siitä niin paljon. Kirjan nimi on Herääminen ja se kertoo Jamie -nimisen pojan ja pojan tapaaman pastorin tarinaa. En ole päässyt lukemisessa vielä kovin pitkälle, mutta tähän mennessä on ollut lievä pettymys. Kamalan tylsältä vaikuttaa. Tosin oon lukenut arvosteluja kirjasta ja niissä luvataan, että kirja tempaa mukaansa loppua kohden ja loppu on karmaisevin mitä koskaan Kingin kirjoissa. Sitä odotellessa. Nyt tekisi mieli hyppiä sivuja eteenpäin, että pääsisi siihen loppuhupentumaan.
Jos ryhdyt hyppelemään eteenpäin, et saa käsitystä siitä, kuinka karmaiseva se loppuosa oikeasti on. Monessa Kingin kirjassa on tämä sama asetelma. Lue sitkeästi, palkinto odottaa.
t. Kaikki Kingit lukenut
Minulla on kolme kirjaa kesken. Anna Kareninaa olen hautonut muutaman vuoden, nyt aloitin sen vihdoin. Minulla oli ennakkoluulo, että kirja on vaikealukuinen ja raskas. Kieli on yllättänyt helppoudellaan. Paljon vaikuttaa varmasti sekin, että ranskalaiset ja saksalaiset sananlaskut, runot yms. on suomennettu. Luen tätä hissukseen kymmenisen sivua joka päivä, mutta ensimmäiset 80 sivua olen ihan tykännyt. Päähenkilön kohtalo paljastettiin suomentajan kirjoittamassa johdannossa, mutta sen kyllä tiesinkin etukäteen. Kirjahan siis kertoo rikkaiden venäläisten rakkauksista ja tragedioista.
Monogram Murders on Hercule Poirotin tähdittämä murhamysteeri. Kirjaa ostaessani en edes tajunnut ettei kyseessä ole Agatha Christien kirjoittama teos. Onneksi kirjailija on tutustunut etsivään, ja tietää hänen tapansa. Vanhana Poirot -fanina olen tykännyt kovin. Juonesta lyhyesti: Poirot yrittää viettää rauhaisaa elämää tuntemattomana, mutta törmääkin kahvilassa mysteeriseen naiseen, ja kohta saavat harmaat aivosolut jälleen töitä.
Stephen Fryn Aikakirjat ovat jatkoa Koppavalle Klopille. Olen lukenut viimeaikoina useammankin Stephen Fryn teoksen, ja pidän kovasti hänen tavastaan ilmaista asioita. Vähän ehkä harmittaa, etten ole ymmärtänyt ostaa alkuperäiskielisiä teoksia, suomennokset ovat aina näissä kielellinen nero -tapauksissa niin kovin suomennetun oloisia. Toisaalta, ainahan voi huvitella miettimällä minkälaista ilmausta kirjailija itse olisi käyttänyt alkuperäisteoksessa. Kirja kertoo tunnetun koomikon nuoruusvuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määkin tykkään Stephen Frystä! On julkihomo, mutta oli joskus naisen kanssa ja hehkutti miten mahtavasti naisen ja miehen sukupuolielimet sopii yhteen. Melkoinen oivallus, asia lienee elämän jatkuvuuden perustus...
Camilla Läckberg, Leijonankesyttäjä. Läckbergin dekkarit olleet aina mun makuun mutta nyt alkaa jo kyllästyttää. Juu on tajuttu kuinka ihanaa perhe-elämää pääpari viettää. Juu Anna siskolla on helvetin vaikeaa. Juu Ericaa lyödään taas viimesivuilla lapiolla päähän. Ja juu, siippa pelastaa viime hetkillä. Ja leikkaisi jo siltä Mellbergiltä se kaljunpeittokampauksen, vanha vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin pitkästä aikaa Stephen Kingin kirjan. Luin Kingiä paljon teininä ja nyt teki mieli nostalgisoida ja palauttaa mieleen miksi tykkäsin siitä niin paljon. Kirjan nimi on Herääminen ja se kertoo Jamie -nimisen pojan ja pojan tapaaman pastorin tarinaa. En ole päässyt lukemisessa vielä kovin pitkälle, mutta tähän mennessä on ollut lievä pettymys. Kamalan tylsältä vaikuttaa. Tosin oon lukenut arvosteluja kirjasta ja niissä luvataan, että kirja tempaa mukaansa loppua kohden ja loppu on karmaisevin mitä koskaan Kingin kirjoissa. Sitä odotellessa. Nyt tekisi mieli hyppiä sivuja eteenpäin, että pääsisi siihen loppuhupentumaan.
Jos ryhdyt hyppelemään eteenpäin, et saa käsitystä siitä, kuinka karmaiseva se loppuosa oikeasti on. Monessa Kingin kirjassa on tämä sama asetelma. Lue sitkeästi, palkinto odottaa.
t. Kaikki Kingit lukenut
Ok, kiitos :) Nyt tekee mieli heti jatkaa lukemista, että saan tietää sen lopun! Harmi, kun pitää työpäivä lusia ensin :D
Christine Lee : Kätilön sisar
Sijoittuu 1900-luvun alkupuolen Englantiin. Kertoo kahdesta siskoksesta, heidän elämäänsä käsitellään pienemmän siskon silmin.
Tästä pitäs kai tuntea se isosisko, joka kai jokin kuuluisa kätilö ollut (kirjan kannessa lukee niin), mutta menee kirja ilman mitään ennakkotietojakin :)