Lue keskustelun säännöt.
Laimeneeko yksipuolinen rakastuminen aina lopulta ajan kanssa joskus kuitenkin vaikka pitäisi kohteen kanssa yhteyttä?
20.03.2016 |
Olen rakastunut hyvin läheiseen ystävääni. Olen ollut siitä asti kun häneen tutuistuin, ensimmäisestä tapaamisesta lähtien eikä tunteet ole siitä monessa vuodessa minnekään kadonneet tai edes välissä haalenneet. Meistä tuli heti läheiset ja alkuun meillä oli sellaista molemminpuolista kiinnostusta ja säätöä. Olisin halunnut tietysti enemmänkin mutta parissa vuodessa opin monen itkun kautta ettei mikään perinteinen rakkaussuhde tulisi koskaan toimimaan, ensinnäkään a) siksi että ystäväni tunteet eivät minua kohtaan ole romanttisesti yhtä vahvat ja b) siksi, että hän ei tahdo yksiavioista suhdetta ylipäätään kenenkään kanssa. Vaikka hän siis tunteisiin vastaisikin, seurustelusta ei tulisi mitään koska elämäntyylimme ovat liian erilaiset enkä usko että tulisin koskaan aidosti tyytymään siihen että hän tapailisi muitakin. Myös muita painavia esteitä löytyy, mutta ne liittyvät nimenomaan vain seurusteluun. Ystävänä hän on ainutlaatuinen kultakimpale.
Monta kertaa olen tullut siihen lopputulokseen, että on parempi unohtaa hänet ja valitettavasti myös ystävyytemme kokonaan. Olemme laittaneet kaksi kertaa välit poikki pitkäksi aikaa, viimeisimmällä kerralla emme olleet missään tekemisissä tai puhuneet sanaakaan puoleen vuoteen. Elämäni jatkui ja kävin treffeillä muiden kanssa ja ihan tosissani yritin unohtaa hänet ja hyväksyin tilanteen, mutta lopulta tajusin että kaipaan häntä ystävänä elämääni aivan valtavasti enkä ole löytänyt ikinä kenenkään kanssa samanlaista yhteyttä. Kukaan muu ei yksinkertaisesti voi korvata hänen paikkaansa. En ole moneen vuoteen edes ihastunut keneenkään toiseen sellaisessa mittakaavassa, että se olisi edes verrattavissa tähän ystävään. Olemme toki puhuneet asiasta monet kerrat täysin suoraan ja pystyn olemaan hänelle täysin rehellinen. Tunteeni häntä kohtaan ei tee väleistämme kiusallisia, mutta toisaalta asian puiminen ei ole myöskään poistanut niitä tai tuonut ratkaisua. Hän ei halua menettää minua mutta toisaalta hyväksyy myös sen jos nykyinen tilanne ei riitä minulle. Ei ole siis kyse minkäänlaisesta hyväksikäytöstä tai siitä, että minua johdettaisiin hölmönä rakastuneena harhaan. Aikuisena ihmisenä olen itse täysin vastuussa siitä, mitä esimerkiksi hänen kanssaan sänkyyn meneminen mielelleni aiheuttaa.
Nykyään tilanne on kuitenkin se että olemme ihan puhtaasti ystäviä emmekä "säädä" mitään eli tilanne on molemmille täysin selvä. Hän kertoo minulle naisseikkailuistaan avoimesti aivan kuin kenelle tahansa ystävälle ja tottakai toivon että hän olisi vain onnellinen. Olen tavallaan "tyytyväinen" tilanteeseen, sillä olin todella onneton niinä kuukausina kun emme puhuneet. Toisaalta tämäkin on kuitenkin ihan yhtä kidutusta ja tuntuu raskaalta olla rakastunut vuodesta toiseen ihmiseen jota en tule koskaan todellisuudessa itselleni saamaan ja joka täyttää ajatukseni ja vie tällä tapaa ajan kaikilta muilta potentiaalisilta miehiltä. En kuitenkaan usko, että kukaan muu voisi saada aikaan minussa mitään vastaavaa. Soittelemme melkein joka päivä ja vietämme aikaa yhdessä, enkä oikein osaa kuvitella enää elämääni ilman häntä. Tai osaan, mutta se ei ole sen mukavampaa eloa sekään.
Kysymykseni on siispä tämä: Jos jatkamme näin puhtaasti ystävinä onko todennäköistä että rakkauteni häntä kohtaan kuitenkin edes joskus, jossain vaiheessa kyllästyy olemasta ja alkaa pikkuhiljaa laimenemaan? Voiko olla, että vuosien mittaan joku toinen joskus ilmestyy jostain ja vie jalat alta yhtä hyvin kuin hän? Tiedän, että moni ehdottaa tähän ystävyyden lopettamista. Tuntuu kuitenkin että näin erikoislaatuinen ystävyys on minulle tärkeämpää kuin tulevat ja menevät ihastukset. Olen onnellinen ja niin pohjattoman onneton samaan aikaan. Mitä sinä tekisit jos olisit minä?
Kommentit (32)
Kiinnostava aihe, kellään kommenttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei laimene :) enkä pysty päästämään kokonaan irti koska menettäisin samalla tärkeän ystävän
Vierailija kirjoitti:
Ei laimene :) enkä pysty päästämään kokonaan irti koska menettäisin samalla tärkeän ystävän
Miten pärjäät? Itsellä iskee välillä valtava epätoivo ja tuntuu ettei tätä jaksa ikuisesti. Sitä on tavallaan umpikujassa. Samalla on myös huono omatunto, sillä viimeisimmän "välit poikki"-sotkun jälkeen minä itse otin ystävääni yhteyttä ja lupasin että haluan sittenkin olla ystävä tunteista huolimatta ja hän oli niin onnellinen että sai minut "takaisin". Tuntuisi pahalta sanoa että hei taisinkin huijata, taas. Ei tämä ole ihan rehellistä minulta mutta toisaalta en tiedä teenkö itseäni kohtaan oikein roikkumalla tällaisessa. Luulin jotenkin olevani paljon vahvempi mutta nykyään tilanne on se että itken joka päivä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei laimene :) enkä pysty päästämään kokonaan irti koska menettäisin samalla tärkeän ystävän
Miten pärjäät? Itsellä iskee välillä valtava epätoivo ja tuntuu ettei tätä jaksa ikuisesti. Sitä on tavallaan umpikujassa. Samalla on myös huono omatunto, sillä viimeisimmän "välit poikki"-sotkun jälkeen minä itse otin ystävääni yhteyttä ja lupasin että haluan sittenkin olla ystävä tunteista huolimatta ja hän oli niin onnellinen että sai minut "takaisin". Tuntuisi pahalta sanoa että hei taisinkin huijata, taas. Ei tämä ole ihan rehellistä minulta mutta toisaalta en tiedä teenkö itseäni kohtaan oikein roikkumalla tällaisessa. Luulin jotenkin olevani paljon vahvempi mutta nykyään tilanne on se että itken joka päivä. ap
Vähän sama juttu, ei ole sydäntä katkaista välejä kokonaan, vaikka uskoisin lopulta pärjääväni itse ihan hyvin ilman. Tää ihminen on kuitenkin kohdellut mua aina niin valtavan hyvin.
Ap, pidä tauko ystävyydestä. Se tekee sulle hyvää. Jos ystävä on oikea ystväsi, hän ymmärtää, että sun pitää nyt päästä yli ihastuksestasi, jotta voit mennä eteenpäin. Ja sä et yli pääse, jos et vähäksi aikaa vietää aikaa ihan muiden ihmisten kuin ihastuksesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei laimene :) enkä pysty päästämään kokonaan irti koska menettäisin samalla tärkeän ystävän
Miten pärjäät? Itsellä iskee välillä valtava epätoivo ja tuntuu ettei tätä jaksa ikuisesti. Sitä on tavallaan umpikujassa. Samalla on myös huono omatunto, sillä viimeisimmän "välit poikki"-sotkun jälkeen minä itse otin ystävääni yhteyttä ja lupasin että haluan sittenkin olla ystävä tunteista huolimatta ja hän oli niin onnellinen että sai minut "takaisin". Tuntuisi pahalta sanoa että hei taisinkin huijata, taas. Ei tämä ole ihan rehellistä minulta mutta toisaalta en tiedä teenkö itseäni kohtaan oikein roikkumalla tällaisessa. Luulin jotenkin olevani paljon vahvempi mutta nykyään tilanne on se että itken joka päivä. ap
Vähän sama juttu, ei ole sydäntä katkaista välejä kokonaan, vaikka uskoisin lopulta pärjääväni itse ihan hyvin ilman. Tää ihminen on kuitenkin kohdellut mua aina niin valtavan hyvin.
Jos uskot että pärjäät hyvin ilman, silloin kannattaa laittaa välit poikki vaikka se tuntuu ihan kamalalta. Jos tämä ihminen aidosti välittää sinusta hän nimittäin toivoo myös sinun olevan onnellinen. Se on ihan hyvä "testi" ystävyydelle kertoa niistä omista tuntemuksista, koska jos toinen vaatii jatkamaan yhteydenpitoa toisen kärsimyksestä huolimatta ei se voi olla oikeaa välittämistä. AP:n tilanteessa tuollaista vaatimista ei kuitenkaan ilmeisesti ole mikä tekeekin asiasta vielä monimutkaisemman.
Vierailija kirjoitti:
Ap, pidä tauko ystävyydestä. Se tekee sulle hyvää. Jos ystävä on oikea ystväsi, hän ymmärtää, että sun pitää nyt päästä yli ihastuksestasi, jotta voit mennä eteenpäin. Ja sä et yli pääse, jos et vähäksi aikaa vietää aikaa ihan muiden ihmisten kuin ihastuksesi kanssa.
Pidettiin juuri se puolen vuoden tauko. :( Vietin aikaa ihan muiden kanssa ja tapasin ihan kiinnostavia ihmisiä, mutta toisaalta en voisi tämän takia alkaa seurustelemaan kenenkään muunkaan kanssa. Jotenkin tuntuisi pahalta tietää että minun kumppani ei kuitenkaan ole se aito ykkönen sydämessäni niinkuin pitäisi olla. Vaikka ystäväni ei koskaan suhteeni väliin tulisikaan, olisi väärin uutta mielikuvituskumppaniani kohtaan tietää että JOS niin kuitenkin kävisi, ystäväni veisi tunteissa voiton. Ei järjessä tai tekojen tasolla, mutta tunteissa kuitenkin aina. Se on mielestäni pahempaa pettämistä kuin fyysinen akti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pidä tauko ystävyydestä. Se tekee sulle hyvää. Jos ystävä on oikea ystväsi, hän ymmärtää, että sun pitää nyt päästä yli ihastuksestasi, jotta voit mennä eteenpäin. Ja sä et yli pääse, jos et vähäksi aikaa vietää aikaa ihan muiden ihmisten kuin ihastuksesi kanssa.
Pidettiin juuri se puolen vuoden tauko. :( Vietin aikaa ihan muiden kanssa ja tapasin ihan kiinnostavia ihmisiä, mutta toisaalta en voisi tämän takia alkaa seurustelemaan kenenkään muunkaan kanssa. Jotenkin tuntuisi pahalta tietää että minun kumppani ei kuitenkaan ole se aito ykkönen sydämessäni niinkuin pitäisi olla. Vaikka ystäväni ei koskaan suhteeni väliin tulisikaan, olisi väärin uutta mielikuvituskumppaniani kohtaan tietää että JOS niin kuitenkin kävisi, ystäväni veisi tunteissa voiton. Ei järjessä tai tekojen tasolla, mutta tunteissa kuitenkin aina. Se on mielestäni pahempaa pettämistä kuin fyysinen akti. ap
No sitten sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin katkaista välit kokonaan. Ymmärrätkö, että ystävää et voi rakastaa niin, että et sen takia voi muiden kanssa olla? Ei tuo ole mitään ystävyyttä, tuo on riippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pidä tauko ystävyydestä. Se tekee sulle hyvää. Jos ystävä on oikea ystväsi, hän ymmärtää, että sun pitää nyt päästä yli ihastuksestasi, jotta voit mennä eteenpäin. Ja sä et yli pääse, jos et vähäksi aikaa vietää aikaa ihan muiden ihmisten kuin ihastuksesi kanssa.
Pidettiin juuri se puolen vuoden tauko. :( Vietin aikaa ihan muiden kanssa ja tapasin ihan kiinnostavia ihmisiä, mutta toisaalta en voisi tämän takia alkaa seurustelemaan kenenkään muunkaan kanssa. Jotenkin tuntuisi pahalta tietää että minun kumppani ei kuitenkaan ole se aito ykkönen sydämessäni niinkuin pitäisi olla. Vaikka ystäväni ei koskaan suhteeni väliin tulisikaan, olisi väärin uutta mielikuvituskumppaniani kohtaan tietää että JOS niin kuitenkin kävisi, ystäväni veisi tunteissa voiton. Ei järjessä tai tekojen tasolla, mutta tunteissa kuitenkin aina. Se on mielestäni pahempaa pettämistä kuin fyysinen akti. ap
No sitten sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin katkaista välit kokonaan. Ymmärrätkö, että ystävää et voi rakastaa niin, että et sen takia voi muiden kanssa olla? Ei tuo ole mitään ystävyyttä, tuo on riippuvuutta.
Niin varmaan onkin. Tiedän sen itsekin vaikka hävettää myöntää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jollain on itsellään kokemusta tai toisenlaista näkökantaa niin kirjoitelkaa ihmeessä. Ap
Miksi rakastaisit ihmistä, jolla on näin erilaiset elämänarvot ja haluttomuus tai kyvyttömyys antaa sinulle vastarakkautta?
Tai rakastaa toki voit mutta todellakin, jos ihminen ei ole sinulle valmis antamaan mitä sinä tarvitset, niin ajattelusi on vääristynyt jos luulet että parempaa ei ole saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Olen miettinyt, pitäisikö lakata näkemästä, mutta tällä hetkellä tarvitsen vielä häntä. Tarvitsen edes vähän läheisyyttä elämääni (olemme siis enemmän kuin ystäviä), vaikka maksankin siitä kovaa hintaa kun mitään tulevaisuutta yhdessä ei ole. Kuitenkin hän haluaa pitää minut elämässään jossain muodossa, vaikka tapaisi jonkun toisen.
En pysty ajattelemaan muiden tapailua.
Luulen, että muuta ratkaisua ei ole, kuin ottaa välimatkaa. Puolen vuoden tauko kuulostaa minusta lyhyeltä, itse en ainakaan ole siinä ajassa päässyt onnettomasta rakkaudesta yli.
Ystävyytenne ei ole aitoa, jos sinä olet jatkuvassa tunnekuohussa, olet onnellinen mutta kärsit, ja toinen tietää tämän, mutta tilanne senkun jatkuu. Olette riippuvuussuhteesa, jota luultavasti molempien tunnelukot ylläpitävät.
Sinun pitäisi pyristellä irti tästä tuhoisasta suhteesta. Se on kauhean vaikeaa, tiedän. Luulen kuitenkin, että myöhemmin ihmettelet, miksi roikuit epätyydyttävässä tilanteessa niinkin pitkään. Jos taas ystävyys on aitoa, voitte palata siihen vaikka vuosien päästä, kun romanttiset tunteesi eivät sumenna tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet riippuvainen hänestä. Hän ei ole sinulle hyväksi, jos tietää tilanteesi mutta ei auta sinua pääsemään siitä yli, terveeseen elämään. Hän ei ole tosiystävä vaan käyttää riippuvaisuuttasi hyväksi. Se jotenkin hivelee häntä. Te ette kumpikaan ole hyväksi toisillenne tässä vaiheessa.
Älä vain "pidä taukoa", lopeta se. Sano että sinun täytyy löytää joku joka rakastaa sinua, ja tässä kuviossa se ei ikinä tule tapahtumaan. Jos ystäväsi on tosiystävä, hän myöntää sen ja sanoo että juuri niin sinun pitääkin tehdä. Jos hän jää roikkumaan niin irtaudu päättäväisesti.
Olen tehnyt itse saman, ja se kannatti. Pakottauduin olemaan olematta missään tekemisissä tämän sielunkumppanini kanssa. Tapasin muita ihmisiä, ja aloin tapailemaankin. Vuosi myöhemmin olin päässyt irti ja olin löytänyt todellisen kumppanin, joka rakastaa minua yhtä paljon takaisin. Toivon että repäiset itsesi irti tuosta epäterveestä riippuvuudesta ja löydät onnen.
Voi kunpa osaisinkin auttaa ja lohduttaa, mutta en osaa. Luin tarinaasi henkeä pidätellen, koska se on pelottavan samankaltainen oman tilanteeni kanssa ihan yksityiskohtia myöten. Ainoa poikkeus on se, että minun tapauksessani mies oli ensimmäiset n. 8 kk yhtä kiinnostunut (tunnusti ihastuksensa muutaman kerran), mutta molemmat olimme liian ujoja (?) tekemään aloitetta. Itselläni oli vielä sen verran haavat auki edellisestä suhteesta (jossa tulin petetyksi), että pelkäsin ottaa ohjat käsiini. Miten paljon olenkaan pelkäämistäni katunut, sillä tilanne voisi olla nyt ihan erilainen.
Jossain välissä miehen tunteet ilmeisesti sitten haalenivat, koska noin vuosi sitten yllätin hänet erään toisen naisen seurasta. Se oli järkytys, koska olimme todella läheisiä ystäviä ja flirttiä ja kemiaa meidän välillä oli niin paljon, että ulkopuolisetkin sen huomasivat. Olin aivan rikki, eikä tilannetta helpottanut se, että jouduin näkemään miestä ja hänen tyttöystäväänsä yhtenään - pieni paikkakunta, yhteiset ystävät jne. Pistin välit poikki miehen kanssa ja hän oli kuulemma ollut siitä todella surullinen, oli itkenyt asiaa yhteiselle ystävällemme. Minulle hän laittoi viestin, että voin koska tahansa ottaa häneen yhteyttä jos haluan, koska ei tahtosi menettää ystävyyttäni. En vastannut siihen mitään, koska en tiennyt mitä sanoa.
Nelisen kuukautta olimme täysin erossa, mutta sitten eräänä päivänä vaihdoimme muutaman sanan whatsapin ryhmäkeskustelussa, ja siitä alkoi satunnainen viesteily, josta pian tuli säännöllistä ja runsasta. Kerroin miehelle, että olin edelleen häneen ihastunut, mutta kaipasin myös hänen ystävyyttään. Hän oli oikeasti paras ystäväni, jonka kanssa minun oli helpompi olla kuin kenenkään muun kanssa koskaan (ja olen jo 33-vuotias, joten kokemuksia on). Mies sanoi, että asia on hänelle ok ja että hän haluaisi mielellään olla ystäväni, jos minä vain siihen pystyisin. Pian tämän jälkeen mies jätti tyttöystävänsä ja löysi samantien uuden, mikä oli taas uusi isku vasten kasvojani. Tässä vaiheessa olisi minun pitänyt jo tajuta jotain...
Olemme edelleen yhteyksissä miehen kanssa, tosin nykyään ehkä vain noin kerran viikossa. Tunteeni häntä kohtaan eivät ole muuttuneet, eli kidutan itseäni tämän uudelleen lämmitetyn ystävyytemme kanssa. Toisaalta taas hän on yhä se ihminen, jolle minun on helpointa puhua asiasta kuin asiasta ja joka saa minut nauramaan murheideni keskellä. Alan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtää, että haaskaan omaa elämääni pitämällä kiinni ihmisestä joka ei tule koskaan välittämään minusta samalla tavalla kuin minä välitän hänestä. En usko, että tunteeni laimenevat, vaan minun on päästettävä lopullisesti irti tästä ihmisestä, jotta voisin itsekin olla onnellinen.
Puoli vuotta ei riitä toisesta irtaantumiseen. Minulla meni puolitoista vuotta etten enää itkenyt joka aamu. Ja vielä tuon jälkeenkin jos nähtiin, olin viikon pois tolaltani. Puoli vuotta on lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakastaisit ihmistä, jolla on näin erilaiset elämänarvot ja haluttomuus tai kyvyttömyys antaa sinulle vastarakkautta?
Tai rakastaa toki voit mutta todellakin, jos ihminen ei ole sinulle valmis antamaan mitä sinä tarvitset, niin ajattelusi on vääristynyt jos luulet että parempaa ei ole saatavilla.
Ihmettelen aina tätä "parempaa saatavilla". Eikö ne omat tunteet ole aika tärkeitä näissä asioissa? Niin miten niin "parempaa saatavilla"? Kun selkeästi se on täysi mahdottomuus. Ellei jokin muutu. Että ap "alkaa arvostaa" jotain eri lailla, kuin nyt tekee, kumppanin valinnassa.
Mies joka on paperilla parempi tai kohtelisi hyvin ei oikeasti ole niin vaikea löytää, mutta mies, jota rakastaa joka solullaan oikeasti ja joka kolahtaa jollain selittämättömällä tasolla, josta tulee parisuhteen liima, on vaikea löytää. Ikävän usein tosin nämä näin kolahtavat eivät ole niitä jotka tekevät meidät onnellisimmiksi. Miksi näin on, en tiedä...
Mutta jos ap ei halua parisuhdetta mainitsemistaan järkisyistä niin tuskin ihan heti tai helpostikaan löytää ketään "parempaa" tunnetasolla.
Mä olen samassa tilanteessa, mutta mulle se onkin ideaalitilanne: saan olla rakastamani ihmisen kanssa ja tehdä kaikkia kivoja juttuja, voin soittaa koska tahansa ilman että olen ''ripustautuva kumppani'' ja voin puhua mitä vaan ilman pelkoa että rakas jättää. Saan kaikki seurustelun parhaat puolet ilman seksisuhdetta. Olen sinkku ja yhdessä rakkaani kanssa yhtä aikaa, ihan parasta!
Kuulostaa roikkumiselta, suhderiippuvuudelta. Et arvosta itseäsi tarpeeksi, tajutaksesi että tuo ihminen ei arvosta sinua. Et myöskään ilmeisesti ole ollut "oikeassa" suhteessa? Suhteessa jossa toinen aidosti rakastaa sinua, eikä halua satuttaa sinua? Opettele ensin rakastamaan itseäsi, vasta sitten voit löytää jonkun joka oikeasti rakastaa sinua.
Ainiin. Te ketkä olette löytäneet sen aidon tosirakkauden ja olette vielä tämän ihmisen kanssa yhdessä; ymmärtäkää kuinka onnekkaita olette. On tosi harvinaista ylipäätään kohdata ketään niin syvällä tasolla, mutta vielä harvinaisempaa että molemmat tuntevat toisiaan kohtaan yhtä vahvasti. Jos vielä tämän päälle elämänne sopivat yhteen ja olette saaneet toisenne, on se yksi elämän ihmeellisimmistä ja kauneimmista asioista. Monet parisuhteet perustuvat pinnallisille asioille kuten seksuaaliseen vetovoimaan, kiintymykseen, käytännön asioille (yhteiset lapset, talous jne.) mutta eivät välttämättä sisällä ehdotonta sielujen rakkautta. Jos tällainen onni osuu kohdallenne pitäkää siitä kiinni. ap