Lue keskustelun säännöt.
Lähäriopiskelijat työharjoittelussa
20.03.2016 |
Voi jeesuksen perse, sanon mä. Kaikenlaisia vihreätukkaisia viiskymppisiä alanvaihtajia. Harvoin nähny niin ihmeellisiä hiippareita.
Kommentit (10)
Nämä lähärit ovat aika onnetonta porukkaa. Sääli potilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää säälikö potilaita vaan perehdyttäkää heidät työhön huolella ja kunnolla , saamarin ylimieliset vetelykset!
Minä tapasin juuri muutama päivä sitten sairaalassa (olin omaisen tukena) aivan mahtavan lähäriharjoittelijan. Olisiko ollut hiukan päälle 20v, söpö kundi. Aivan mahtava potilaiden kanssa, hyvin hoiti minutkin, vaikka olin hermostunut ja taisin nalkuttaa ettei omaistani saa jättää hetkeksikään yksin käytävälle :D Siinä oli kundi oikeassa ammatissa. Jos olisin sinkku, olisin hinkunut treffeillekin, kun oli niin mukava ja ihana ;)
Ja kaiken huippu on se, että lähihoitajia palkataan vaikka kuinka vaativiin ja vastuullisiin työtehtäviin (psykiatria, akuuttisairaanhoito, rikosseuraamusala jne.) Ollaan ite niin riekaleina ja yritetään pilipalikoulutuksella parantaa ja hoitaa ensi sijassa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kivahan se on, että on ammattiylpeyttä, mutta joskus kyllä keulitaan liikaa parin vuoden koulutuksella. Ja niinku se "mielenterveys- ja päihdesuuntautuminen" (niinku monet korostaa) tekis siitä tutkinnosta yhtään sen parempaa.
Lähihoitajia kuitenkin tarvitaan. Jos unelmasi on työskennellä esim. mielenterveyskuntoutujien tukiasunnossa, niin suurin osa työntekijöistä on lähihoitajia. Ei kukaan palkkaa pelkkiä sairaanhoitajia ja sosionomeja, eihän se olisi taloudellisestikaan kannattavaa. Miksi lähihoitajien pitäisi pyydellä anteeksi sitä, että tutkinto on niin lyhyt? Onko se heidän syynsä?
Lähäriopinnot ovat vaativia opinnäytetöineen ja harjoittelusta ei noin vain pääse läpi, jos ei asioita osaa. Ei sieltä valmistu alalle sopimattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon lähihoitaja. Nuori sellanen. Aika monet mun luokkalaiset oli sellasia, joiden hoidettavana en ite haluis olla. Mut älkää jaksako yleistää, jotkut meistä ihan oikeesti tykkää tästä työstä, on motivoitunu opiskelemaan, tekemään töitä ja haluaa jopa jatkaa opiskelua. Kaikille meille tää ei oo vaan et "kuha jotain tekee". Että niin.
Vierailija kirjoitti:
Lähäriopinnot ovat vaativia opinnäytetöineen ja harjoittelusta ei noin vain pääse läpi, jos ei asioita osaa. Ei sieltä valmistu alalle sopimattomat.
Höpöhöpö. Tunnen yhden joka kävi lähäriks. Ensinnäkin se muija on hidasjärkinen ja umpijuoppo. Joi jopa raskausaikoinaan ja ainakin yhdellä sen lapsella on todettu FAS. Toinen on jotenkin muutoin vammanen, en tiedä diagnoosia. Kolmas sellainen muuten vain vähän hidas kuten äitinsäkin. Muija valitti kun koulutus on niiiiiin vaikeaa. Näin usein sen tehtäviä kun kyseli multa aina kun ei osannut. Matikan tehtävät oli korkeintaan yläasteen seiskan tasoa. Lääkekoe oli kuulemma kamalan vaikea, vaikeimmat kysymykset sellaisia: Lääkäri määrää potilaalle 1200mg buranaa päivässä. Sinulla on vain 400 mg tabletteja. Kuinka annostelet lääkkeen? Vastaus: 3 tablettia päivässä.
Mä oikeasti pelkään jos/kun mua hoitaa joku tuollainen tulevaisuudessa.
Joo. Kivahan se on, että on ammattiylpeyttä, mutta joskus kyllä keulitaan liikaa parin vuoden koulutuksella. Ja niinku se "mielenterveys- ja päihdesuuntautuminen" (niinku monet korostaa) tekis siitä tutkinnosta yhtään sen parempaa.