Tytön murrosikä vs pojan murrosikä

kyse on persoonasta

Tytöillä varmaan irtiotto äidistä ottaa kovemmalle, mutta se tärkeää kuitenkin, jotta voi palata tavallaan takaisin tasavertaisena aikuisen aihmisenä. 

Kyse on persoonasta. Meillä on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, kaikki jo aikuisia. Vanhemman tytön murrosikä oli aivan kamalaa aikaa. (Vanhin lapsi, joten jossain määrin vanhemmillakin oli sormi suussa murrosiän suhteen.) Tyttö poltti tupakkaa, ryyppäsi, tappeli kaikessa vastaan, tappeli myös veljensä kanssa, seurusteli toinen toistaan kamalamman pojan kanssa jne. Toinen tyttö taas oli melkein liiankin kiltti ja mukautuvainen, hoivasi pienempiään eikä koskaan pistänyt vastaan. Ja sairastui sitten lukioikäisenä anoreksiaan ja masennukseen. Pojista vanhempi oli myös hyvin kiltti ja rauhallinen, aikuistui ilman mitään ihmeempiä töyssyjä. Nuoremman pojan murrosikä muistutti paljon vanhemman tytön murrosikää, sitä taistelua ei ole ikävä. Nyt kaikki ovat suhteellisen järkeviä aikuisia, mitä nyt nuorempi tyttö syö edelleen mielialalääkkeitä ja nuorempi poika polttaa.

Varmaan kaveripiirillä on suurin vaikutus

Meillä 3 tyttöä ja poika. Ei kenenkään kanssa mitään vaikeuksia. Ei kukaan ole haistatellut,eikä lutrannut viinan kanssa. Kai se on luonteessa ja varmaan kaveritkin vaikuttaa. Myös se,että kaikki ovat myöhään kehittyviä, kuten itsekin olin.  Nyt  kaikki jo murrosiän ohittaneet.

Meillä kolme lasta, esikoistyttö nyt 21v, keskimmäinen tyttö tänä vuonna 18v ja kuopuspoika 16v.

Esikoisen murrosikä oli naurettavan helppo, mietimme usein miehen kanssa, että tällaistako se oikeasti voi olla.. Ei alkoholia, ei kapinoimista, ei edes riitelyä meidän vanhempien kanssa. Kaveripiirillä tosiaan on vaikutusta, tytön kaverit olivat nimittäin fiksuja ja samanhenkisiä kuin hän itse.

Keskimmäisen murrosikä oli vähän esikoista hankalampi. Ovet paukkuivat ja kesälomalla karattiin muutamaksi päiväksi, sekä rahaa kinuttiin päivittäin lisää. Nyt lukion tokalla tilanne on muuttunut ja tyttö keskittyy enemmän opiskeluun.

16v pojan kanssa ei ole ollut sen suurempia ongelmia, kuin että viritettyjen mopojen kanssa ajellaan ympäri kyliä vuorokaudenajasta ja vuodenajasta riippumatta. Vaihtaa tyttöystävää useammin kuin omia sukkiaan..

Meillä oli tytöllä raju murrosikä, totaalisesti repi itseään irti vanhemmista. Tyttö on aina ollut fiksu ja ns. sydämeltään viisas, mutta 14-16-vuotiaana oli käynnissä kapinointi ja itsensä etsiminen. Riitoja tuli päivittäin, paiskoi ovia ja sulkeutui huoneeseensa, lähti luvatta ystäviensä kanssa toiseen kaupunkiin ja karkasi salaa bileisiin, joista tuli humalassa kotiin. Välillä istuin iltaisin olohuoneessa miettien, että mihin se fiksu ja mietteliäs pikkutyttö oli kadonnut, kun tilalle tuli tuollainen teinikapinallinen. Ysiluokalla jo rauhoittui. On aina ollut hyvä koulussa, joten sai koko yläasteen pidettyä koulunumeronsa 8-10, mihin olen tyytyväinen. Nyt tyttö on rauhallinen 17v ja käy hyvää lukiota, löysi lukiosta itselleen myös poikaystävän.

Isoveljensä (nyt 20v) oli paljon salskeampi murrosiässä, muutamaa pientä kohellusta lukuunottamatta. Luulen, ettei kyse ole sukupuolesta vaan persoonasta. Ainakin meillä siitä ujosta ja tarkkailevasta tyttölapsesta kuoriutui varsinainen räyhääjä.

Mun tytär on nyt 14v ja kaikesta kyllä huomaa että hormonit riehuu... Onneksi ei ole kovin pahoja tempauksia toteuttanut.

Pikkusiskonsa on vasta 9v, mutta toivon että hänestä ei tule yhtä kapinoivaa teini-ikäisenä.

Meillä oli pojalla pahempi. Tyttö ei juurikaan riehunut.

Ei oo vertailu kohdetta. Pojalla ei ollut koulussa ongelmia, opiskelu sujui loistavasti jopa yläasteella. Kotona mitä nyt tiuski välillä. 

Pojille ei ole ehkä samalla lailla houkutuksia tarjolla... tarkoitan sitä että 17-v. tytölle on vähän kaikki ovet avoinna "aikuisten maailmaan" kun taas saman ikäinen poika ei ole tervetullut oikein minnekään.