Mikä on elämän tarkoitus?

Omasta mielestäni tyytyväisten, seesteistenkin hetkien saavuttaminen ja siitä kumpuavan hyvän antaminen jollekin tai joillekin toisillekin. Niitä hetkiä voi saavuttaa ihan sen oman arjenkin parissa, oli se arki miltei minkälaista tahansa. Jos ei minkään suhteen osaa koskaan olla todella kiitollinen ja tyytyväinen, niin en usko että oikein mikään voi sitä aitoa yksilön sisältä kumpuavaa onnea myöskään tuoda, ei miljoonat tilillä, ei uudet suhteet... Jos kaiken näkee kilpailuhenkisen suorittamisen kautta, niin silloin nyt viimeksi.

Itselläni mukavan elämän tavoittelu ilman väkivaltaa.

Tästä joku saattaa älähtää, mutta minä koen, että elämän tarkoitus on lisääntyä, oikeissa mittasuhteissa, ja siten jättää itsestänsä tänne pysyvä jälki ja merkki aina siihen asti kunnes pallo poksahtaa. Kaikki muu tulee sitten siinä muassa ja sen myötä.

42

Minusta elämällä ei ole tarkoitusta. Tarkoitus on vain joku ihmismielen keksimä ajatus, ei mitään muuta. Kaikki mitä on olemassa, vain on ja elää, ilman miettimättä tarkoituksia, paitsi ihminen joskus saa päähänsä hulluja ideoita siitä että pitäisi olla joku järjellä ymmärrettävissä oleva tarkoitus, eikä pelkkä olemassa oleminen ja eläminen olisi itsessään riittävästi. 

Minusta ihmisten pitäisi tässä asiassa ottaa vaan mallia luonnosta ja eläimistä. Ne vain ovat, eivät ajattele että niillä pitäisi olla joku tarkoitus ansaitakseen oikeuden olla olemassa tai ollakseen tyytyväisiä.

Viettää käytettävissä oleva aika olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla.

Elämän kokeminen; keräät tässä elämässä kokemuksia joita hyödynnetään tulevissa elämissä ja taas menet kehityksessä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

42

42 ei ole elämän tarkoitus, se on elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Mutta mikä olikaan kysymys?

T. Adamsinsa lukenut

Jos elämä on kehittynyt ilman mitään alkusyytä ei sillä ole mitään syvempää tarkoitusta. Jos on olemassa joku syy miksi olemme täällä, elämälle saattaa olla löydettävissä tarkoitus. Miksi meillä on halu tai tarve kysellä elämän tarkoitusta? Kumman puolesta se puhuu: sen että tarkoitus on löydettävissä vai sen että sitä ei ole?

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

Mukava kuulla erilaisia näkemyksiä, kiitos! :)

Ennen ajattelin, että onni löytyy saavutuksista ja että elämän "kuuluu" mennä tiettyä rataa.. Tavallaan olen ollut omien uskomusteni vankina. Nyt olen alkanut enemmän miettiä mitä itse haluan ja törmään kysymykseen elämän tarkoituksesta. Jotenkin onkin vaikeampi löytää onni ja tarkoitus "vain olemisesta". Ap

Elää mahdollisimman mukavaa ja omannäköistä elämää satuttamatta ketään siinä sivussa. Lisäksi haluaisin itse tuottaa maailmaan enemmän hyvää kuin mitä itse saan, ts. tehdä maailmasta pikkuisen paremman paikan. :) En tiedä miten se käytännössä onnistuu, mutta kierrätän ja ostan käytettynä, valitsen vain eettisesti tuotettuja eläinperäisiä tuotteita ja yritän kohdella kaikkia ihmisiä, myös tuntemattomia, mahdollisimman hyvin.

Vierailija kirjoitti:

42

Tuo on "vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä,maailmankaikkeudesta ja sen sellaisesta".

Mun mielestä jokaisella elämällä on jokin tarkoitus; tuotat ympärillesi joko hyvää tai pahaa.  Se selviää sitten loppupelissä, kumpaa se oli.

Elämän tarkoitus on nauttia tästä ainutkertaisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on kehittynyt ilman mitään alkusyytä ei sillä ole mitään syvempää tarkoitusta. Jos on olemassa joku syy miksi olemme täällä, elämälle saattaa olla löydettävissä tarkoitus. Miksi meillä on halu tai tarve kysellä elämän tarkoitusta? Kumman puolesta se puhuu: sen että tarkoitus on löydettävissä vai sen että sitä ei ole?

Mutta jos on Luoja tai alkusyy, niin kysymys onkin, voiko sittenkään ihmismieli koskaan löytää tarkoitusta, vai päätyykö se vain muodostamaan ihmisteorioita? Itse uskon ettei ihmismieli voi ymmärtää universumin luojan mieltä, ei tarkoituksia eikä syitä. Ajatus on yhtä hullu kuin se että muurahaisen pitäisi ymmärtää ihmisen motiiveja. 

Mutta toki suhteellisia tarkoituksia ihminen voi omalle elämälleen mielessään muodostaa. Voi esim. päättää, että minun elämäni tarkoitus on yrittää auttaa hädänalaisia Afrikassa, tai olla niin hyvä ihminen kuin voin. Tai voi se synkempikin olla, joku hullu diktaattori voi kokea tarkoituksekseen raivata tietty etninen ryhmä pois maan päältä, ja uskoo näin parantavansa maailmaa. Ihmisten elämän tarkoitukset ovatkin käytännössä yleensä enemmän oman elämän ihanteita tai tavoitteita kuin absoluuttisia elämän tarkoituksia. 

Se haluaako omalle elämälleen asettaa tarkoituksia käytännön tasolla, kannattaa valita sen mukaan kaipaako sitä vai ei. Oma kokemukseni on, että aika usein tarkoitukset ja ihanteet vain masentavat ja tekevät onnettomaksi, kun taas hetkessä eläminen vailla sellaisia tuo rauhan. Mutta persoonia on erilaisia, ja elämänvaiheitakin.

Kiitos edelleen pohdinnoista.. Monia samankaltaisia ajatuksia löytyy, mietintä siitä miksi on löydettävä tarkoitus, miltä tasolta tarkoitus löytyy arki- vai olemassaolon tasolta. Ja toisaalta muodostuuko tarkoituksista elämää rajoittavia ihanteita. Ap

Mielestäni lause "tee muille niinkuin haluaisit heidän tekevän itsellesi" ja yleensäkin pyrkiä kaikenkaikkiaan hyvään ja inhimillisyyteen on hyvä elämän tarkoitus. Ja tämän lisäksi pystyä olemaan armollinen myös itsellensä ja hyväksyä kuka on eikä vaadi itseltään liikoja. Ole itse onnellinen ja tee muut onnellisiksi. Lopuksi vielä se, että unohda turha pelko kaikesta ja elä hetkessä, koska ihminen ei loppujen lopuksi voi hirveän moneen oikeasti isoon asiaan vaikuttaa ja jokainen kuolee lopulta tästä maailmasta. Itse uskon, että ihmisen sielu on ikuinen ja kuoleman jälkeen on parempi paikka jota ei tässä maailmassa ollessaan vielä voi järjellä käsittää.