vaaditko että miehesi kysyy sinulta aina lupaa jos

Joskus mua ei huvita olla vaan yksin, joten sanon sen miehelle. Ja sama toisin päin. Ei mulle tulis mieleenkään tulla vaan kotiin, ja ilmoittaa samantien että lähden taas. Kyllä toisen mielipide ja tunteet menost pitää ottaa huomioon.

Harvemmin kuitenkaan tulee toiselta evättyä sitä lupaa, mutta joskus kyllä.

poka:

haluaa esim. lähteä kaverin kanssa tuulettumaan . vai sanooko vaan että lähen ulos kaljalle tms.

mutta kun ei!

Mies ei käy juomassa,korkeintaan kaverin luona yhdellä ja pelaamassa pleikkaria..

mutta odotan kyllä, että sanoo: " Meen sinne silloin, onks ok." Ja tietenkin se on ok, paitsi jos olen itse juuri ehtinyt sopimaan samaan aikaan jotain muuta. Silloin neuvotellaan.

Me jutellaan aina ja kaikesta. On yhtisiä menoja ja omia menoja ja kun on omia menoja niin niistä ajoissa toisen kanssa jutellaan " ajattelin mennä poikien kanssa iltaa istumaan" silloin toisella on mahdollisuus kertoa jos onkin kehitellyt jotain kivaa sille illalle tai on muuten jotain esteitä.

Vaadin vain itseltäni.

Miehen olen kannustamalla opettanut niin, että hän ottaa huomioon myös muun perheen menot ja kertoo suunnitelmistaan niin ajoissa, että kaljallemenot ja muut ei haittaa yhtään.

Mitä jos ilmoittaa, ja se ei käykään? Onko silloin vienyt luvan toiselta lähteä tuulettumaan tai jonnekin?

Ettei minulla ole menoja tai muita suunnitelmia perheelle sille illalle.

aina neuvotellaan asiasta. Kummallekaan uloslähtö ei ole pelkkä ilmoitusasia.

Mies osaa sen verran käyttäytyä ihmisiksi, että ilmoittaa hyvissä ajoin aikeistaan.

Ei meillä voi kumpikaan vaan sanoa et nyt meen. Mun miehellä on välillä " työajan" jälkeisiä kissaristiäisin missä hänen on pakko käydä ainakin kääntymässä.

Mutta muuten en kiellä miehen menoja, eikä hän minun. Hienoa, jos joskus pääsee kaveriporukalla ulos (tässä iässä tuollaisia rientoja on aika vähän).

Mutta " vaadin" (eli siis odotan ja olisin pettynyt jos niin ei kävisi), että mies ilmoittaa menoistaan minut huomioon ottaen mahdollisesti etukäteen, eikä pamauttele yllätyksenä, ja ottaa minunkin toiveet ja suunnitelmat huomioon päättäessään, meneeko vai ei.

sama omissakin menoissani