Ei tarvitse olla kiitollisuudenvelassa.

Totta, mutta jos yks kymmenestä tekee noin, niin en sen takia kyllä anna periksi!

Nämä hyvää hyvyyttään auttavat ovat kyllä ihan pahimpia, ahhahah.

Kysymykset jotka the auttajan on syytä esittää itselleen:

1) Onko minua pyydetty auttamaan? Onko minulle annettu lupa?

2) Onko mahdollista että näette maailman eri tavoin, joten mitään ongelmaa ei edes olekaan kuin sillä joka ei käsitä ja jonka ei tarvitsekaan käsittää, koska kukaan ei ole pyytänytkään käsittämään?

3) Miksi haluan esittää olevani niin maan hemmetin hyvä ihminen, että sen vuoksi ylitän toistuvasti muiden rajoja ollen itse asiassa pelkkä jyrä ja muka pelastava pyörremyrsky, joka elää kiitoksella? Ja alleviivaa huom. alleviivaa jokaista "hyvää" tekoaan, joka ei perimmiltään siis olekaan pyyteetön ja vilpitön ja vaikka nimettömäksi jäävä aito teko, vaan tehty laskelmoiden sosiaalisen kiipimisen nimissä.

(Ehei, en minä kyyninen ole, minä olen vain realisti. :))

Minäkään en oikein tykkää, jos tarjoudutaan auttamaan, vaikken ole edes pyytänyt. Siis riippuu toki tilanteestakin, joku vieraalle oven avaaminen nyt ei mitään tai taakan kantaminen tms. Ja tietysti on kohteliasta ja kivaa, jos toinen sanoo, että voi tulla auttamaan tarvittaessa. Huom. tarvittaessa.

Miehen sisko on AINA tulossa meille kotiin tai tarjoutuu lapsenvahdiksi "väkisin" ja haluaa työntää nenänsä toisten asioihin jatkuvasti. Utelee, kyselee ja avun antaminen perustuu sille, että on itse aina jotain vailla. Hän haluaa tehdä toisen kiitollisuudenvelkaiseksi, että voi siihen vedoten pyytää itse apua,"kun minäkin silloin kerran 15.3. 2014 autoin teitä siinä ja siinä asiassa."

Hän juurikin haluaa olla myös se kiitoksella elävä pyörremyrsky, joka tunkee toisten reviirille ja elää muiden kiitoksella, koska on Niin Hyvä Ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Nämä hyvää hyvyyttään auttavat ovat kyllä ihan pahimpia, ahhahah.

Kysymykset jotka the auttajan on syytä esittää itselleen:

1) Onko minua pyydetty auttamaan? Onko minulle annettu lupa?

2) Onko mahdollista että näette maailman eri tavoin, joten mitään ongelmaa ei edes olekaan kuin sillä joka ei käsitä ja jonka ei tarvitsekaan käsittää, koska kukaan ei ole pyytänytkään käsittämään?

3) Miksi haluan esittää olevani niin maan hemmetin hyvä ihminen, että sen vuoksi ylitän toistuvasti muiden rajoja ollen itse asiassa pelkkä jyrä ja muka pelastava pyörremyrsky, joka elää kiitoksella? Ja alleviivaa huom. alleviivaa jokaista "hyvää" tekoaan, joka ei perimmiltään siis olekaan pyyteetön ja vilpitön ja vaikka nimettömäksi jäävä aito teko, vaan tehty laskelmoiden sosiaalisen kiipimisen nimissä.

(Ehei, en minä kyyninen ole, minä olen vain realisti. :))

Mä en ole alleviivannut hyviä tekojani.

Monet eivät niistä edes tiedä ja nekin, jotka tietävät, eivät tiedä niistä kaikkia.

Kyllä sä musta olet todella kyyninen. Ja tuollaiset kierrän kaukaa.

Esim eräänkin elämä voisi olla aivan toisenlaista ilman minua, että se siitä pyytämisestä.

Mä en enää koskaan auta heikkoitsetuntoisia ja mt-ongelmaisia.

Ja mä en todellakaan ELÄ muiden kiitoksella, sillä jos niin olisi, täytyisi mun auttaa muita koko-ajan.

Sitä en kuitenkaan tee, sillä mulla on omakn elämäni.

Ja mulla ei ole mitään mt-ongelmaisia vastaan, mutta siihen, kun ympätään heikko itsetunto, niin voi voi..

Että ihan siks sanaks: kaikki ei auta tuollaisista syistä!

Enkä pidä itseäni sen parempana ihmisenä kuin vaikkapa sairaanhoitajatkaan tai lähetystyöntekijät.

Sitten vielä se pointti, että: älä sitten missään olosuhteissa, ikinä pyydä apua, mihinkään.

Sillä noin tehdessäsi, olet epäjohdonmukainen ja annat itsestäsi tuuliviirimäisen kuvan, josta ei tiedä onko lintu vai kala!?

Mä en voi sietää kyynisiä ja epäkiitollisia ihmisiä ja en todellakaan lakkaa jeesimästä ystäviäni, yhden törpön takia!

Kun he sitä pyytävät. He ovat ansainneet apuni ja auttavat vuorostaan minua, kun tarvitsen apua.

Ja näin kuuluu toimia, normaaleissa ihmissuhteissa!

En mä silti mikään hyväksikäytettävä kynnysmatto ole, niin kuin jotkut ovat kuvitelleet.

Sitten loukkaantuneet, kun eivät voikaan pyyhkiä jalkojaan muhun. ;)

Todella erikoinen keskustelu, jossa keskustelijat puhuvat todennäköisesti aivan eri asioista. Ja sitten vielä suututaan. Mutta sellaisia nää anonyymit nettikeskustelut on. Tuleekohan vielä aika, kun on pakko kirjoittaa omalla nimellä. On sitten vähän pakko harkita, mitä suoltaa.

Samaa mieltä edellisen kanssa ja totta: ei näistä keskusteluista ota aina selvää.. :D

Ööh... Sä kuulostat ap lähinnä todella isolta rasitteelta, sori vaan. Sellaiselta liikaa hössäävältä kanaemolta, joka ei vaappumiseltaan ja kaakattamiseltaan hiffaa että hei ihan tosi, kannattaisi kyllä odottaa että pyydetään. Mä luulen että toi on sulla peräti joku defenssi, eli sulla ei vaan riitä kantti katsoa omaa itseäsi kriittisesti ja löytää sitä kautta sellainen hienotunteisempi lähestymistapa elämää kohtaan, eli muita ihmisiäkin kohtaan, joten sun taktiikkasi, melko sokea kun mahdollisesti olet omalle itsellesi, on mennä rytinällä "auttamaan", eli jyrätä ja poistua sitten marttyyrina suorastaan kuolevana joutsenena voihkien kun eihän ne muut edes arvosta vaikka itseni näin antaumuksella uhraan valivaliläpäläpä. Villat nousisivat saman tien pystyyn jos joku yrittäisi holhota esimerkiksi minua noin. Ei kiitos. :D