Sellainen päivä, etten saa mitään aikaiseksi.

Hei kiitos kaikille tsempeistä :D

Kuulstaa ihan perus arki päivältä joka mammalle. Sitten kun mies tulee kotiin pitää olla tekevinään jotain ja valitella että onpas ollu kiire päivä. Voisko mies vähän jelpata.

Näin ne kotihommat hoituu.

Niin minullakin. Hermot tosi kireällä, väsyttää niin että itkettää mutta kun menee pitkäkseen niin ei vaan nukahda (kun v*****aa niin paljon.)

Miten sä pystyt ees noi.. Itellä kans atm pitkäaikaisen toistuvan vaikean masennuksen dg ja en pysty lähes mitään. Uni loppui viiden aikoihin ja yhä makaan paikallaan välille selaten puhelimella nettiä jos osuis kohalle mitään mikä sais mut kiinnostumaan mistään. On hyvin todennäköistä et nousen tästä vasta lauantaina pakolliseen suihkuun. Sä oot vahvempi.

Olethan saanut kaikenlaista aikaan: teit ruuan ja kotitöitä! Ja varmaan teit koiran ulkoilutukset ja lasten harrastuskuskaukset.

Ole armollinen itsellesi (klisee, itselleni terapiasta tuttu). Sinulla on ollut vaikea sairaus, hyväksy se, eihän sinulla voi olla voimia kympillä, kun olet toipilas. 

Ehkä sinulla on uusia lääkkeitä, nekin voivat väsyttää, varsinkin psykoosilääkkeet.  Anna itsellesi aikaa, tee kotona vain perusjutut nyt jonkin aikaa.  Varmaan lapsetkin tietävät tilanteesi, älä voivottele heille, mutta ole avoin: kerro heille avoimesti, että voimat ei ole nyt huipussaan. 

Oikeasti tsemppaan ja myötäelänkin. Ja nauti niistä pienistä hetkistä, kun mieliala on hyvä. Itselläni kestivät vastaavassa tilanteessa aluksi ehkä minuutin päivässä, mutta usko vaan, mukavat hetket pitenevät ja tiheytyvät toipumisen edetessä. Luota siihen, vaikka ei siihen on vaikea uskoa.

Kiitos ♡

Sain eilen lapset kuskattua harrastuksiin ja odotteluajalla kävin koiran kanssa tunnin lenkin ja olo virkistyi kyllä.

Ärsyttävintä on se, ettei vaan millään meinaa saada tartuttua toimeen. Kaikki tuntuu kuin suossa tarpomiselta. Olen ennen ollut melko toimelias niin tämä on tosi iso muutos.

hei mulla ihan sama juttu. Mitään ei saa aikaiseksi. Ennen olin myös toimelias. Tänään tulisi isovanhemmat lapsen synttäreille aj mitään ei viitsisi tai jaksaisi. Miten sitä ennen jaksoikin töiden jälkeen siivota ja vielä nalkuttaa miehellekin. Nyt ei jaksa kumpaakaan.

Mulla on välillä se tunne, etten jaksaisi edes hengittää :(

Mä oon tänään saanut kirjoitettua Kelaan hakemuksia, käynyt suihkussa ja meikannut, lähettänyt yhden tekstiviestin... Piti nähdä kaveria ja käydä kirpparilla viemässä tavaroita, mutta ne jäi.  Harmittaa, koska se kirppispöytä tuottaa mulle miinusta tällä aktiivisuudella. Hiton työlästä päästä eroon tavarasta jotenkin järkevästi, nyt kadun, olis pitänyt vaan viedä ne tohon Fida-torille naapuriin.

Söin eilistä ruokaa. Pesin kaksi koneellista pyykkiä. Vielä pitäisi iltaan valmistautua kun pitäisi osallistua sosiaalisuuteen lapsen takia... En tietenkään haluaisi!