Lue keskustelun säännöt.
Heti kun ihminen tajuaa olevansa lahjakas, kaunis tai älykäs, tästä katoaa särmä
15.03.2016 |
Kauniit/komeat ihmiset ovat lähes poikkeuksetta hieman pinnallisia ja siten epäkiinnostavia. Miehet saattavat kadulla tuijotella kauniita naisia ja nämä naiset kuvittelevat miesten katsovan syvälle heidän sieluunsa, vaikka sellaista ei edes ole. Lahjakkaat näyttelijät voivat vetää vaikeita rooleja huippuhyvin, mutta jos he tietävät olevansa hyviä näyttelijöitä, heistä katoaa se tarvittava ripaus inhmillistä epävarmuutta ja esitykset ovat monesti hengettömiä. Älykkäät ihmiset sortuvat usein pätemään ja se jää päälle koko loppuelämäksi.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Tunnen monia ihmisiä, jotka tietävät erikoislahjakkuutensa tai sen missä on hyviä, ja tämän tuottama itsevarmuus antaa heille vaan lisää särmää.
No se riippuu missä on hyvä. Lahjakkaat näyttelijät ja kirjailijat saavat paljon huomiota ja he ovatkin usein itsekkäitä. Lahjakas lääkäri voi pysyä vielä hyvin maanlaheisenä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan mahdollista tajuta olevansa kaunis/lahjakas/älykäs ja pysyä silti nöyränä. Olennaista on se, tajuaako olevansa kuitenkin lopulta yksi miljoonasta. Aina löytyy joku vielä kauniimpi ja lahjakkaampi. Toisaalta myös kanssaihmisten kateus voi pudottaa maanpinnalle. Sitten on myös niitä, jotka kuvittelevat olevansa ylivertaisia, vaikka eivät ulkoapäin katsottuna olekaan.
Tämä pätee kauniisiin ihmisiin, mutta älykkäissä on aina särmää, olivatpa he siitä itse tietoisia taikka eivät, sama pätee lahjakkuuteen. Mutta mitä tulee fyysisesti kauniisiin ihmisiin, he keskittyvät siihen ulkonäköönsä niin paljon, että muut asiat jäävät vähemmälle huomiolle, heidän kaikki ajatuksensa pyörivät vain sen yhden asian ympärillä, se antaa henkilöstä hyvin itsekeskeisen vaikutelman.
Olen 70. En tiennyt olevani älykäs, ennen kuin eläkkeelle jäädessäni pomo kertoi testitulokseni, jonka sain, kun pyrin siihen firmaan 15 vuotta aikaisemmin.
Ei minussa varmaan ole särmää vaan olen pärjännyt hyvin kaikkien ihmisten kanssa, sillä EQ oli myös poikkeuksellisen korkea. Olen pakosta muutaman yhdistyksen puheenjohtaja ja aina vaan valitaan uudestaan vaikka koitan kieltäytyä.
Eivät kaikki älykkäät ole kusipäitä. Ne kusipäät pitävät melua älykkyydestään ja oikeasti älykkäät kätkevät sen lahjan muilta. Älykkyyttä voi käyttää salaakin. Minä monesti jaoin kiitoksen muiden kanssa, jos pomo äityi liikasi kehumaan minua. Sillä teolla sai kavereita ja onhan se ihan tottakin, että harvoin kukaan kaikkea yksin tekee.
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista tajuta olevansa kaunis/lahjakas/älykäs ja pysyä silti nöyränä. Olennaista on se, tajuaako olevansa kuitenkin lopulta yksi miljoonasta. Aina löytyy joku vielä kauniimpi ja lahjakkaampi. Toisaalta myös kanssaihmisten kateus voi pudottaa maanpinnalle. Sitten on myös niitä, jotka kuvittelevat olevansa ylivertaisia, vaikka eivät ulkoapäin katsottuna olekaan.
Ainakin älyn puolella kaikki oikein älykkäät ja työssään älyään käyttävät kykenevät näkemään juuri tuon älykkäiden ihmisten massan. Jos olet oikeasti älykäs ja käytät sitä töissäsi, siirryt yleensä "kilpailemaan piirikunnallisista maailman tasolle". Piirikunnallisissa on helppo kokea ylemmyyttä, on se opettajainhuoneessa tai sairaalan kahviossa - mutta kun yrität päteä kansainvälisessä kokouksessa samalla lailla voi tuntua tukalalta. Ne oikeasti älykkäimmät ja luovimmat ihmiset jota tunnen ovat olleet nöyriä: tietävät kyllä kuinka paljon tietävät, mutta tajuavat oman tietämyksensä ja kykyjensä rajat ja osaavat niissä osioissa kysyä neuvoa ja etsiä yhteistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylpeys käy lankeemuksen edelle,vaikkei hihhuli olisikaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Tunnen monia ihmisiä, jotka tietävät erikoislahjakkuutensa tai sen missä on hyviä, ja tämän tuottama itsevarmuus antaa heille vaan lisää särmää.
No se riippuu missä on hyvä. Lahjakkaat näyttelijät ja kirjailijat saavat paljon huomiota ja he ovatkin usein itsekkäitä. Lahjakas lääkäri voi pysyä vielä hyvin maanlaheisenä.
Ap
Miksi täytyisi olla maanläheinen? Tulee mieleen eksäni, joka oli (testatustikin) huippuälykäs it-miljonääri, todella eksentrinen ja oman arvonsa tunteva ihminen. Ei kyllä todellakaan särmää puuttunut. Hän viis veisaa mitä muut ihmiset hänestä ajattelee ja on aito itsensä. Minä ihailen kovasti sellaista asennetta, varsinkin kun itse olen niitä häpeileviä nöyriä, joka ei millään kehtaisi nousta massasta esiin, koska muka pitää olla nöyrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista tajuta olevansa kaunis/lahjakas/älykäs ja pysyä silti nöyränä. Olennaista on se, tajuaako olevansa kuitenkin lopulta yksi miljoonasta. Aina löytyy joku vielä kauniimpi ja lahjakkaampi. Toisaalta myös kanssaihmisten kateus voi pudottaa maanpinnalle. Sitten on myös niitä, jotka kuvittelevat olevansa ylivertaisia, vaikka eivät ulkoapäin katsottuna olekaan.
Ainakin älyn puolella kaikki oikein älykkäät ja työssään älyään käyttävät kykenevät näkemään juuri tuon älykkäiden ihmisten massan. Jos olet oikeasti älykäs ja käytät sitä töissäsi, siirryt yleensä "kilpailemaan piirikunnallisista maailman tasolle". Piirikunnallisissa on helppo kokea ylemmyyttä, on se opettajainhuoneessa tai sairaalan kahviossa - mutta kun yrität päteä kansainvälisessä kokouksessa samalla lailla voi tuntua tukalalta. Ne oikeasti älykkäimmät ja luovimmat ihmiset jota tunnen ovat olleet nöyriä: tietävät kyllä kuinka paljon tietävät, mutta tajuavat oman tietämyksensä ja kykyjensä rajat ja osaavat niissä osioissa kysyä neuvoa ja etsiä yhteistyötä.
Tätähän on tutkittukin. Asiantuntijat aliarvioivat oman osaamisensa, noviisit yliarvioivat.
Entä sitten vaikka tajuaa oman älykkyytensä. Älykäs ihminen tajuaa myös oman pienuutensa. Otsikko oikein vetoaa väittämään vastaan. Voi ihminen olla nöyrä, vaikka ymmärtääkin olevansa kaunis, älykäs ja lahjakas. Jos sitä nöyryyttä ja ihmisten luontaista epätäydellisyyttä ja heikkoutta tarkoitit särmänä.
Olen eri mieltä. Tunnen monia ihmisiä, jotka tietävät erikoislahjakkuutensa tai sen missä on hyviä, ja tämän tuottama itsevarmuus antaa heille vaan lisää särmää.