Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämelle: oletko koskaan ollut feikkisaikulla töistä?
Kommentit (28)
Kyllä. Joskus kompensoin sitä, etten koskaan sairastu edes flunssiin sillä, että pidän pari päivää vapaata muuten vaan, syyllä flunssa. Jos en olisi näin tehnyt, en olisi saanut yhtään sairaslomaa ikinä tähän 41 vuoden ikään mennessä. Välillä rankan it-homman puurtaja vaan tarvitsee parin päivän päälevon, vaikkei olisikaan fyysisesti sairas. Enkä edes tunne huonoa omaatuntoa noista ehkä kerran muutamassa vuodessa ottamistani omista saikuista - niin paljon teen muuten ylitöitä joista ei makseta mitään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen valehdellut että on kuumetta kun oikeasti olen romahtanut masennuksen takia. Ollut vaan helpompi niin.
En, mutta nyt se alkaa. Vähintään sen kolme päivää vuodessa, mitä tuli työpäiviä lisää ja menetetyistä lomarahoista pari päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, en hyväksy sellaista, enkä halua käyttäytyä niin typerästi.
No minusta ei ole feikkiä levätä kotona silloin kun olo on sellainen, ettei jaksa mennä töihin, vaikkei mitään "virallista" sairautta olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut. Tavallisimpia syitä olla saikulla on flunssa, jos arvioin, etten ole työkykyinen. Olen vielä asiakaspalvelussa, niin ei siinä voi istua nenä räkää valuvana ja yskäkohtauksia saaden asiakkaan edessä.
Vittu mikä moraali teilläkin on? Miten edes olette saanet töitä? Varmaan on ihmisiä, jotka ei kusettaisi jos saisi edes töitä. Muistan jutun missä käsiteltiin asia, että kuinka paljon teidän laisenne ihmiset maksaa yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran pitkitin flunssan sairastelua, eli ma tulin kipeäksi ja to olisin ollut työkunnossa, mutta valehdelin että olisin ollut to ja pe vielä kipeä. Oikeasti olin myös samalla henkisesti loppu/masentunut ja jos töihin olisin palannut heti to, olisin ollut vain kuori. Kun sain viikon maata ja "kerätä voimia" oloni koheni huomattavasti ja pystyin töissäkin tekemään tulosta.
En! Siitähän vain kärsisi oma työ, kun omassa ammatissa ei mahdollisuutta sijaiseen, työt vain kasaantuu. Sinnittelen enemmänkin työssä viimeiseen asti, nautin työstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Koirani kuoli ja tiesin, että sen takia ei saa saikkua. Valitin lekurille unettomuutta ja päänsärkyä (no en kyllä ollut nukkunut surun takia) ja sain olla pari päivää pois töistä. Väärin tehty, mutta en olisi pystynyt tekemään asiakaspalvelua siinä tilassa.
Olen ollut yli 20 vuotta työelämässä, ja joo, olen pari kertaa keksinyt "vaivan". Ja todella kannan siitä syyllisyyttä. Joka kerralla olen vaan ollut niin PUH-KI etten ole jaksanut sängystä nousta. Olen alalla joka on henkisesti että fyysisesti raskas, ja vapaa-ajatkin menee ihan täysin palautumiseen. Ja nää keksityt saikut, ovat olleet ihan työväsymyksen poisnukkumista, ei mitään krapulajuttuja. Mutta sitten taas toisaalta.. olen venynyt ja paukkunut työnantajalle päin joka ikinen kerta, ja tehnyt paljon ylitöitä, ja ravintola-alallahan niistä ei eri korvauksia makseta.
Olen jotenkin niin syvällä ja niin pitkään ollut tällä alalla, etten enää osaa ryömiä tästä paskasta pois, enkä osaa oikeuksianikaan enää vaatia, vaikka tiedän tasan tarkkaan mitä tes sanoo.. mutta näin tää yleisesti tällä alalla menee. Monta kertaa olen haaveillut että katkeaspa vaikka kinttu, niin saisin hetken olla tekemättä mitään, saisin olla kuuntelematta ihmisten vaatimuksia ja valituksia... jos noin hyvin kävis, linnottautuisin kotiin, sulkisin puhelimen, enkä puhuis kellekkään koko aikana mitään =D Vähän niinkuin kesällä.. painun mökille, eikä minua saa sinä aikana kukaan kiinni, ja olen uhannut että hirvitornista ammun jokaisen tontille pyrkijän =D =D No, tulipas avauduttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti olen. En tunne syyllisyyttä, työtekoa ja "viimeiseen asti jaksamista"arvostetaan aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vittu mikä moraali teilläkin on? Miten edes olette saanet töitä? Varmaan on ihmisiä, jotka ei kusettaisi jos saisi edes töitä. Muistan jutun missä käsiteltiin asia, että kuinka paljon teidän laisenne ihmiset maksaa yhteiskunnalle.
Miten niin? Jokainen kertoi, ettei ollut työkykyinen. Ei siihen oikeasti aina lääkärin arviota tarvita. Vertaa joku menee lääkäriin niin lääkärin on joskus vain uskottava potilaan kertomus, eikä voi todeta/mitata niitä oireita.
t. se asiakaspalvelussa töissä oleva
En ole terveenä ollut saikulla, mutta olen joskus liioitellut oireita. Lepo on tullut aina tarpeen.
Välillä olen ollut niin uupunut ja finaalissa, että on ollut pakko jäädä lepäämään. Näin on käynyt neljän vuoden aikana kolme kertaa. Työterveyslääkärille tällaisia ongelmia on ollut turha yrittää selittää, kun hänellä on vaan kiire saada potilas ulos huoneesta ja seuraava sisään. On siis pitänyt keksiä joku feikkisairaus, kuten flunssa tai päänsärky.
Olen muutaman kerran ollut sillein että on ollut vähän huono olo tai pikku flunssa tai niskat jumissa ja sitten liioitellut asiaa ja hakenut saikkua koska ei huvittanut mennä töihin. Kerran oli ihan hirveä darra töissä ja jouduin tämän vuoksi lähtemään. En kai haissut sitten viinalle kun työkaverit ihmettelivät vaan kun valahdin ihan valkoiseksi ja tärisin, he kehottivat minua lähtemään kotiin. Everything went better than expected!
Nämä tapahtuivat sellaisessa työpaikassa jossa sorrettiin surutta työntekijöitä ja mm.uhkailtiin että jos liittyy liittoon niin saa kenkää. Muissa työpaikoissa olen ollut tunnollinen.
Teen töitä periaatteessa itselleni, joten kukaan muu ei kärsi poissaoloistani kuin minä itse. Joskus sitä vaan on niin loppu, että on pakko jäädä kotiin. Saan siitä uutta virtaa jatkaa. Varsinaisia lomia pidän viikon kesällä ja viikon talvella.
Olen valehdellut syyn miksi olen poissa, mutta saikulla olen ollut vain siitä syystä, etten ole ollut työkykyinen.