Lapsesi kysyy mitä jokin kirosana tarkoittaa. Kerrotko?

Kerroin tietysti, jos hän lapsi kysyi, mutten pitänyt erityisiä kiroilukursseja. En kiroile kuin joskus vahingossa, jos vaikka lyön varpaani pahasti. 

Kerron...ja jos silloin joskus yritti kiroilla nurkan takana, kysyin tietääkö mitä huutelee.

Uusia en opeta, mutta jos johonkin käyttämäänsä/kuulemaansa on paremmin lapsen suuhun sopiva sana, niin kehoitan käyttämään sitä. Esim oli jostain kuullut sanan heppi... ja jatkossa sovittiin käytettäväksi sanoja penis ja pikkupojilla pippeli.

Kyllä meillä on kerrottu, koska meillä on myös sääntö, että sanaa jota ei tunne, ei pidä käyttää.

Kysyn yleensä ensin, että tietääkö mitä sana tarkoittaa. Tai kysyin, eiköhän teini-ikäisellä jo ole aika laaja sanavarasto :). Suhtaudun muutenkin sanoihin aika vakavasti, meillä ei esimerkiksi käytetä sanaa "anteeksi" ivallisella äänensävyllä. Kun anteeksi pyydetään, niin sen pitää tarkoittaa sitä.

Onko vielä sitten kirosanoja? Onko kiroilu enää menemistä kielletylle tabujen alueelle? Arkipäiväistyessään asiat yleensä menettävät voimansa ja näin on juuri tainut käydä  kirosanoillekin.