Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin niin kovasti uuden koiran. Olisiko nyt oikea aika?
14.03.2016 |
Minulla oli reilut 10 vuotta koira, joka lopetettiin pari vuotta sitten vakavan sairauden vuoksi. Suru koiran menetyksestä oli niin suuri, että päätin, etten enää koskaan hanki uutta. Mutta ajankulu tekee kummia. Viime aikoina uuden koiran hankkiminen on alkanut tuntua jo mahdolliselta, ja olen käynyt päivittäin katsomassa eri kasvattajien sivuilta samanrotuista koiraa.
Yksin asuvana olen ikävöinyt kovasti lenkkiseuraa ja hellyydenkohdetta. Edellinen koirani oli hirveän rakas, ja myönnän, vähän vauvankorvike. Juttelin sille aina yksin kotona ollessan ja se kuunteli pää kallellaan. Iltaisin se kaivautui viereeni sohvalle, kun neuloin tai katsoin telkkaria. Se nukkui aina sängyn jalkopäässä, ja heräsi aina iloisena ja tartutti hyvän mielen emäntäänsäkin. Siitä oli paljon seuraa, ja uskon, että koirallakin oli hyvä elämä.
Asia ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen. Vaikka olen kaivannut koiraa taloon, olen kuitenkin nauttinut liikkumavapaudestani. On ollut helppoa matkustaa ja sopia spontaanimmin menoja, kun ei ole ollut ketään odottamassa kotona eikä ole tarvinnut järjestää koiranhoitopaikkoja. Kannattaako (jo) nyt sitoa itsensä jälleen +10 vuodeksi koiranhihnan toiseen päähän? Olen myös pohtinut, onko samanrotuisen koiran hankkiminen viisasta. Mitä jos kuitenkin vertailen uutta koiraa entiseen, viisaaseen, aikuiseen ja tuttuun yksilöön, enkä osaa suhtautua siihen omana persoonanaan?
Heittäkää ajatuksia aiheesta. Olen nyt pyöritellyt näitä asioita niin kauan omassa päässäni, että kaipaisin uusia näkökulmia.
Kommentit (5)
Hanki vaan! Jos perusasiat (hyvä koti, sitoutunut omistaja) ovat kunnossa, niin ei se aika siitä paremmaksi muutu myöhemminkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on tässä ja nyt. Jos susta tuntuu että vois olla aika uudelle koiralle, anna palaa vaan! Olethan saanut jo pari vuotta elää koiratonta elämää. Meillä on myös koira ja ollaan puhuttu että varmasti ei enää koiratonta elämää vapaaehtoisesti eletä. Toki siinä vaiheessa kun koirastamme aika jättää halutaan varmaan hetki elää ilman. Selvää kuitenkin on että jossain vaiheessa koira taas tulee. Siitä on niin paljon seuraa ja iloa, koti tuntuu tyhjältä ilman koiraseuraa!
Rodun tuntemisesta on vain hyötyä, esim. sairaudet ja muut ominaisuudet.
Ehkä aluksi voi tulla sellainen olo, että kasvattaisi taas "samaa" pentua ja odottaa siltä samanlaista käytöstä, kuin edelliseltä koiralta. Aika pian sen uuden koiran oma luonne ja persoonallisuus alkaa tulle sieltä esiin ja sitten kiintyy siihen, kuten on kiintynyt edelliseenkin.
Mä voisin alkaa sun koirakses?!