Rankaisisitko lasta?
mun tytöt on samassa koulussa. ekaluokkalainen 7v pääsi juuri koulusta ja käveli koulun pihan läpi matkalla kotiin. sylissään oli pehmolelu. tyttö näki 10v isosiskonsa ja moikkasi ja kysyi että pääsetkö säkin nyt koulusta?
isosisko ei vastannut, katsoi siskoaan nyrpeästi ja sanoi vieressä seisovalle kaverilleen "onks se ihan HULLU???" isosiskon kaveri kysyi 7-vuotiaalta osoittaen pehmolelua "onks toi sun"?
7v sanoi että on ja lähti surullisena kotiin, ajatteli että isosisko pitää häntä hulluna kun kysyy loppuiko koulu ja oli pehmolelu mukana.
mua ärsyttää hirveästi. en olisi uskonut että mun 10v puhuu tuolleen toisille!
antaisitteko jonkun rangaistuksen? 7v itki kotona kun sisko puhui että hän olisi hullu.
isosisko ei ole tullut vielä kotiin.
Kommentit (11)
En rankaisi. Puhuisimme ja pyytäisimme anteeksi. Sopisimme mahdollisesta rankaisemisesta, jos vastaava toistuisi.
En tiedä pitäisikö tuosta rankaista, mutta tiukka puhuttelu ehdottomasti. Meillä on sellainen sääntö että IKINÄ ei omia sisaruksia saa dissata toisten seurassa. Johtuu siitä että minua kohdeltiin lapsena juuri noin. Kiusattiin isosisarusten silmien alla ja olivat niinkuin eivät tuntisikaan. Se tuntui ihan kamalalta, ja minä olen teroittanut pojilleni että te puolustatte toisianne AINA.
Millaista rangaistusta ajattelit?
Luulen että itse samassa tilanteessa ottaisin asian puheeksi isosiskon kanssa ja moittisin asiallisesti häntä tuollaisista puheista. Häntä saattaa hävettää kovastikin oma käytöksensä kun asia otetaan esille. Sekin on jo rangaistus mielestäni. Jos samanlainen käytös kuitenkin jatkuisi niin sitten pitäisi miettiä järeämpiä keinoja.
Aika perus isosisko häpeää pikkusiskoa. Yritä selitää jotenkin lapsi lähtöisesti nuoremalle että kaikkea toisen sanomaa ei pidä ihan tosissaan ottaa ja isompi pyytäköön anteeksi.
En antaisi rangaistusta. Isosiskon kanssa kyllä keskusteltaisiin asiasta sitten kun hän tulee koulusta. Pienemmän kanssa asiasta olisi jo keskusteltu, olisin häntä lohduttanut ja kertonut että siitä ei kannata pahoittaa mieltänsä jos joku kysyy "onks toi sun", eikä aina kannata ottaa itseensä siitäkään vaikka toisinaan joku vaikka sisko sattuu nimittelemään (vähemmällä selviää kun antaa toisinaan asioiden mennä toisesta sisään ja toisesta ulos).
Oikeesti?! Miten te ton olette tehneet, että vasta tuossa iässä sanovat toisilleen rumasti?! :D
Ei rankaisua, vaan puhuttelu. Kasvaminen on aina vaikeaa, eikä se rankaisuilla siitä parane. Myös pikkusiskon kanssa kannattaa käydä keskustelu siitä, mitä roolipaineita isosiskolla voi kavereiden kannalta olla - hänellä on ihan samat paineet edessä.
Jos teillä on kotona turvallinen ilmapiiri, niin isosiskollekin on todennäköisesti helpostus, jos hänen suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Äiti ei räyhää ja pikkusisko antaa anteeksi.
Lopuksi sitten äiti kertoo rakentavat käyttäytymismallit sille, miten vastaavassa tilanteessa toimitaan. Jos äiti ei osaa kuin rangaista, ei kai lapsiltakaan kannata odottaa ongelmien ratkaisutaitoa.
Mistä sinä rankaisisit? Siitä, että ei osaa aina käyttäytyä tismalleen oikein? Kyseessä on kuitenkin vielä lapsi ja varsinkaan jos, ette ole aiemmin joutuneet käymää näitä asioita läpi käymään niin miten hän voisi edes osata?
Pienemmänkin kanssa pitäisi käydä jotenkin se keskustelu, että kaikki ei aina mene tismalleen oikein ja kaikki ei aina ole niin kivaa, että niitäkin tunteita pitäisi jotekin osata käsitellä ottamatta itseensä. Nämäkin asiat kuuluu siihen terveen itsetunnon kehittymiseen.
Ottaisin isosiskolta kännykän/tietsikan/pelikoneen päiväksi pois ja komentaisin miettimään miten toisille puhutaan!
Milloin lasta voi sitten ohjata käymmään ns. omat sotansa? Voisiko pienempää ohjeistaan puhumaan siskolleen, että tämä tuntui hänestä pahalta ja sinä olla kuulo etäisyydellä tukemassa? Jos sisko osaa omatoimisesti pyytää anteeksi niin voit olla ylpeä, mutta jos sama uho jatkuu niin puutut tilanteeseen.
Lapselta ei voi edes odottaa vielä virheettömyyttä. Jotenkin sinisilmäistä luulla, että oma lapsi ei niitä virheitä tekisi. Niillekin pitää olla tilaa, että lapsi sitä vastuuta oppii ottamaan.
10-v on epävarma ja yrittää esittää kovista. Kaverin kanssa-rooli ei antanut myöten vaihtaa isosisko-rooliin. Ei se rankaisemalla parane, vaan keskustelemalla. Kyllä hän itsekin ymmärtää että väärin teki.