Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

"Oliko lapsesi vahinko?"

Vierailija
13.03.2016 |

Tätä kysytään usein, kun tulee puheeksi, etten halua enempää lapsia kuin tämän yhden. Varsinkin 50-60-vuotiaat sukulaiset päästelevät tällaisia aivopieruja. Seuraavaksi kysytään, että "eikö perhe-elämä vastannutkaan odotuksia?" Näiden jälkeen alkaa valistus ainoiden lapsien itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä suurinpiirteiden mihinkään, koska heidät automaattisesti lellitään pilalle.

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään, kun sama toistuu joka sukujuhlissa. Molemmilla isot uteliaat suvut ja kaikki muut sikiää kuin puput. Ei ehkä maailman ärsyttävin asia, mutta kypsyttää silti. Lapsi on 3-vuotias ja kysely on kiihtynyt viimeiset puoli vuotta.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastaa että isot perheet eivät vaikuta kauhean tasapainoisilta ja haluat laatua, et määrää.

Tai sano, että ei ollut. Oliko teidän?

Oikeasti, kova kovaa vastaan hymy huulilla. Sillä olen itse hiljentänyt ihmiset.

Vierailija
2/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muiden lapsilukua on kai niin helppo kommentoida. En voi itsekään ymmärtää sitä! Minä odotan toista lastamme ja olen melko avoimesti puhunut siitä, että meidän lapset on sitten tässä. Monta kertaa on kauhisteltu "Kai nyt kolmas vielä ainakin? Olette niin nuoriakin, kyllähän teillä on aikaa! Mitä jos tuleekin toinen poika?" Mutta siinäpähän kauhistelevat, vaikka välillä turhauttaakin kuunnella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päätelmä: ainut oikea tapa on saada vähintään kolme lasta ja pitää olla molempia sukupuolia, muuten on epäonnistunut tässä lisääntymisprosessissa. Oikeasti, mitä se muille kuuluu, kuinka monta lasta tehdään tai tekeekö ollenkaan? Muutenkin on ärsyttävää olla parikymppinen nainen parisuhteessa, kun kaikki kyttää vaan sitä raskautumista ja kyselee siitä alinomaan. Nyt sitten viimeinkin olen saamassa esikoiseni, niin eiköhän hätäisimmät ole jo ehtinyt kysyä, että koskas seuraava ja montakos aiot tehdä ja mitä sukupuolta tuo on ja plaa, pla, plaah... Hemmetti, pitäkää huolta omista asioistanne!

Vierailija
4/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullekin toppuutellaan kuin jollekin lapselle, että nohnoh sinä olet vielä niin nuori, mieli ehtii muuttua monesti ja ehdithän sinä vielä vaikka kuinka kauan tehdä lapsia (olen 25). Kyllä, tiedostan nämä asiat itsekin, mutta _tällä hetkellä_ en usko haluavani kenties koskaan enempää lapsia kuin tämän yhden. Ei siksi, että äitiys vituttaisi, vaan siksi että pidän, suorastaan rakastan elämääni näin.

Vierailija
5/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloittaja, älä välitä noista kommenteista, sellaiset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ei ole muiden asia kommentoida sinun valintojasi millään tavalla. Hah, mitenhän nuo samat tyypit järkyttyisivät sellaisesta henkilösta, joka sanoisi heille ettei halua lapsia ollenkaan? Heidän naamansa olisi näkemisen arvoiset.

Vierailija
6/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli vahinko ja annoinkin hänet pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minullekin toppuutellaan kuin jollekin lapselle, että nohnoh sinä olet vielä niin nuori, mieli ehtii muuttua monesti ja ehdithän sinä vielä vaikka kuinka kauan tehdä lapsia (olen 25). Kyllä, tiedostan nämä asiat itsekin, mutta _tällä hetkellä_ en usko haluavani kenties koskaan enempää lapsia kuin tämän yhden. Ei siksi, että äitiys vituttaisi, vaan siksi että pidän, suorastaan rakastan elämääni näin.

Joo, tuokin on tuttua. Saimme siis tämän ainoa 25-vuotiaina. "Voi kultapieni sulla on vielä kymmenen vuotta aikaa muuttaa mielesi." "Kyllä se mieli siitä vielä muuttuu"(typerä paremmin tietävän virne päälle). En noin periaatteessa välitä tippaakaan muiden mielipiteistä. Ottaa silti päähän, kun niitä pommitetaan siitä huolimatta.

Elämä on ihanaa yhden lapsen kanssa. Juuri tämän, jonka rakkaudella teimme ja saimme.

Aloittaja

Vierailija
8/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain lapseni 35-vuotiaana ja moni kysyi, että oliko vahinko. Yksi tuttava oikein vittuili useita kertoja aiheesta. Aivan käsittämätöntä käytöstä. Jos olisin halunnut olla ilkeä, olisin voinut vastata "Ei, mutta sä taisit olla kun sua ei oo jaksettu edes kasvattaa."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP, sano kyselijöille/kommentoijille ihan asiallisella äänensävyllä ja hymyillen, että "Perheemme koko  on mieheni ja minun välinen asia eikä se muille kuulu. Lapsemme on meille rakas ja olemme onnellisia näin."

Vierailija
10/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin toppuutellaan kuin jollekin lapselle, että nohnoh sinä olet vielä niin nuori, mieli ehtii muuttua monesti ja ehdithän sinä vielä vaikka kuinka kauan tehdä lapsia (olen 25). Kyllä, tiedostan nämä asiat itsekin, mutta _tällä hetkellä_ en usko haluavani kenties koskaan enempää lapsia kuin tämän yhden. Ei siksi, että äitiys vituttaisi, vaan siksi että pidän, suorastaan rakastan elämääni näin.

Joo, tuokin on tuttua. Saimme siis tämän ainoa 25-vuotiaina. "Voi kultapieni sulla on vielä kymmenen vuotta aikaa muuttaa mielesi." "Kyllä se mieli siitä vielä muuttuu"(typerä paremmin tietävän virne päälle). En noin periaatteessa välitä tippaakaan muiden mielipiteistä. Ottaa silti päähän, kun niitä pommitetaan siitä huolimatta.

Elämä on ihanaa yhden lapsen kanssa. Juuri tämän, jonka rakkaudella teimme ja saimme.

Aloittaja

Olen tuo lainaamasi 25-vuotias. Voi, tiedän todella nuo sanat ja ilmeet! :D Sitäpaitsi jos rehellisesti myönnän, nautin elämästä vain päivä päivältä enemmän lapsen kasvaessa (hän siis ensi kuussa täyttää 2 vuotta), toki olen aina häntä rakastanut koko sydämestäni mutta en kokenut vauva-aikaa mitenkään ihanana, saati että potisin uutta vauvakuumetta. Sen sijaan nyt on ihanaa, kun lapsi on veikeä, huumorintajuinen persoonansa, jonka kanssa voi käydä jo pieniä keskusteluja ja oikeasti yhdessä suunnitella asioita (siis ikätaso huomioiden, mutta voin kysyä että haluaisitko tehdä asiaa X vai asiaa Y).

Ja tiedän kai minä, että kymmenenkin vuotta voin tehdä lisää jälkikasvua, mutta ei se tarkoita että se olisi jokin pakko. Sitä paitsi en halua tehdä lapsia, koska "onhan se vähän tylsää olla ainoa lapsi", "sitten kun olet vanha, lapset voivat jakaa vastuun sinusta" yms idioottimaista. Entä, jos en jaksaisikaan useampaa lasta? Jos pystynkin tarjoamaan vain yhdelle sellaisen elämän, jonka lapsi ansaitsee? Entä jos tunnen voimavarani ja tiedostan, että näin on yksinkertaisesti paras?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

AP, sano kyselijöille/kommentoijille ihan asiallisella äänensävyllä ja hymyillen, että "Perheemme koko  on mieheni ja minun välinen asia eikä se muille kuulu. Lapsemme on meille rakas ja olemme onnellisia näin."

Vastaan yleensä vain, että "ei ollut vahinko. Oli toivottu, odotettu ja rakastettu jo ennen syntymää". Ja toiseen kysymykseen, että "perhe-elämä on oikein mukava tällaisena". Tarinat siitä millaisia ainoista lapsista tulee jätän kokonaan kommentoimatta.

Aloittaja

Vierailija
12/12 |
13.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin toppuutellaan kuin jollekin lapselle, että nohnoh sinä olet vielä niin nuori, mieli ehtii muuttua monesti ja ehdithän sinä vielä vaikka kuinka kauan tehdä lapsia (olen 25). Kyllä, tiedostan nämä asiat itsekin, mutta _tällä hetkellä_ en usko haluavani kenties koskaan enempää lapsia kuin tämän yhden. Ei siksi, että äitiys vituttaisi, vaan siksi että pidän, suorastaan rakastan elämääni näin.

Joo, tuokin on tuttua. Saimme siis tämän ainoa 25-vuotiaina. "Voi kultapieni sulla on vielä kymmenen vuotta aikaa muuttaa mielesi." "Kyllä se mieli siitä vielä muuttuu"(typerä paremmin tietävän virne päälle). En noin periaatteessa välitä tippaakaan muiden mielipiteistä. Ottaa silti päähän, kun niitä pommitetaan siitä huolimatta.

Elämä on ihanaa yhden lapsen kanssa. Juuri tämän, jonka rakkaudella teimme ja saimme.

Aloittaja

Olen tuo lainaamasi 25-vuotias. Voi, tiedän todella nuo sanat ja ilmeet! :D Sitäpaitsi jos rehellisesti myönnän, nautin elämästä vain päivä päivältä enemmän lapsen kasvaessa (hän siis ensi kuussa täyttää 2 vuotta), toki olen aina häntä rakastanut koko sydämestäni mutta en kokenut vauva-aikaa mitenkään ihanana, saati että potisin uutta vauvakuumetta. Sen sijaan nyt on ihanaa, kun lapsi on veikeä, huumorintajuinen persoonansa, jonka kanssa voi käydä jo pieniä keskusteluja ja oikeasti yhdessä suunnitella asioita (siis ikätaso huomioiden, mutta voin kysyä että haluaisitko tehdä asiaa X vai asiaa Y).

Ja tiedän kai minä, että kymmenenkin vuotta voin tehdä lisää jälkikasvua, mutta ei se tarkoita että se olisi jokin pakko. Sitä paitsi en halua tehdä lapsia, koska "onhan se vähän tylsää olla ainoa lapsi", "sitten kun olet vanha, lapset voivat jakaa vastuun sinusta" yms idioottimaista. Entä, jos en jaksaisikaan useampaa lasta? Jos pystynkin tarjoamaan vain yhdelle sellaisen elämän, jonka lapsi ansaitsee? Entä jos tunnen voimavarani ja tiedostan, että näin on yksinkertaisesti paras?

Minäkään en millään tavalla pitänyt vauva-ajasta, vaikka lapsi rakas olikin jo silloin. Ajatuskin uudesta vauva-ajasta kauhistuttaa. Mielummin nautin elämästä tällaisenaan. Lisäksi on ihanaa miten helppoa kaikki on yhden helppoluonteisen lapsen kanssa. Elämässä on sopivasti lapsiperhejuttuja, omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Monet kaverit ovat juuri saaneet tai saamassa toista lasta. Se toinen pyöräyttää tasaisen helpon elämän ihan ympäri.

Aloittaja