Ihmiset joilla valtava pätemisen tarve?

Niillä on pohjimmiltaan helvetin huono itsetunto.

Kuvailit juuri 99.8% palstamammoista  ; )

Eikä nämä ihmiset koskaan, ei ikinä missään tilanteessa, naura itselleen tai laske itsestään leikkiä.

Entäs sitten nämä jotka koko ajan esittävät mitä tänään oon saanu aikaan ja kattokaa taas tätäkin kun tänkin surautin tässä täysillä ja sillävälin kun sinä olet siellä vaan ei jummi kun mun elämä on täydellistä jota kaikki muutkin ihmettelee miten täydellistä- tyypit:)?

Tulee mieleen ihan perinteinen narsku, näyttävät usein parempaa naamaa perheen ulkopuolella.

Työpaikoilla näitä näkee valitettavan usein.

No minä ilmeisesti. Tosin en halua niinkään päteä, vaan osallistua keskusteluun, mutta tuolta se ilmeisesti näyttää. Minulla on paljon tietoa eri aiheista ja syvä kiinnostus uuden oppimista kohtaan. Mikään mielipiteeni ei ole kiveen lyöty, vaan olen aina valmis muuttamaan kantaani paremmin perustellun edessä. Se tuntuu ihmisistä ehkä omituisimmalta. Siksi esitän hyvin perustellun kannan ja muut kokevat sen mitätöintinä, kun minä taas mielelläni kuulisin muita yhtä perusteluja kantoja. Jos en tiedä jostain, otan selvää ja kysyn. En pidä itseäni muita parempana.

Itsetuntoni on ihan ok, pidän itsestäni ja olen hyvin tyytyväinen elämääni. Olen ensimmäisenä myöntämässä virheeni ja voin nauraa itselleni. Kuitenkin aina välillä kuulen, kuinka ihmiset pitävät minua "pätijänä" ja besserwisserinä. Annan vielä yleensä jotain kontekstia mielipiteelleni, koska mielestäni konteksti antaa kaikupohjaa, jonka jälkeen minut leimataan tällä palstalla (onneksi ei livenä kuitenkaan) provoksi.

Omassa ulosannissani on takuulla vikaa, ei kai ihmiset muuten noin kokisi.

Paremmuudenhalu, muttei välttämättä vallanhimo. Jos molemmat samassa paketissa, ei hyvältä näytä.

Valehtelu ja kierous kuuluu usein Ap:n mainitsemien piirteiden joukkoon.

Aspergerit on näitä pätijöitä enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla näitä näkee valitettavan usein.

Kyllä. Ovat itseriittoisia, perfektionisteja, jopa narsistisen oloisia. Puhuvat vain työstä, joskus kahvihuoneessa suostuvat vaihtamaan aiheen itseensä. Muiden valitsemat aiheet ei kiinnosta, toisten päälle voi hyvin puhua tai poistua törkeästi kesken lauseen työkiireisiin vedoten.

Pätijä on aina oikeassa (siinä olen eri mieltä ap:n kanssa, en ole koskaan nähnyt kuvailemaasi ihmistä, joka myöntäisi olevansa väärässä), hänen ideansa ovat parempia kuin muiden, ja tiimissä toimiessa on parasta valita tämän henkilön valitsema idea, jos haluaa jatkaa tiimissä suht sovussa. Toisen valitsemaan ideaan pätijä ei halua antaa täyttä työpanostaan.

Tällaisen työpaikkahirviön jäljiltä olosi on sama kuin olisit tullut henkisesti yliajetuksi maantiejyrällä.

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit on näitä pätijöitä enemmänkin.

Mutta asperger ei välttämättä yritä päteä, vaan ihan keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla näitä näkee valitettavan usein.

Kyllä. Ovat itseriittoisia, perfektionisteja, jopa narsistisen oloisia. Puhuvat vain työstä, joskus kahvihuoneessa suostuvat vaihtamaan aiheen itseensä. Muiden valitsemat aiheet ei kiinnosta, toisten päälle voi hyvin puhua tai poistua törkeästi kesken lauseen työkiireisiin vedoten.

Pätijä on aina oikeassa (siinä olen eri mieltä ap:n kanssa, en ole koskaan nähnyt kuvailemaasi ihmistä, joka myöntäisi olevansa väärässä), hänen ideansa ovat parempia kuin muiden, ja tiimissä toimiessa on parasta valita tämän henkilön valitsema idea, jos haluaa jatkaa tiimissä suht sovussa. Toisen valitsemaan ideaan pätijä ei halua antaa täyttä työpanostaan.

Tällaisen työpaikkahirviön jäljiltä olosi on sama kuin olisit tullut henkisesti yliajetuksi maantiejyrällä.

No tota, jos töissä haluaa etusijaisesti puhua töistä, onko paha? Minä saatan sopia tuohon kuvaan osittain. Puhun eniten työjutuista koska työni sitä vaatii, saada erilaisia kombinaatioita eri juttuihin, kartoittaa kuinka parhaiten, ketä mukaan jne. Joskus kun on kiire saatan tulla kahvihuoneeseen, sen etsimäni ihmisen ja hiljaa jutella asiani ja kysymykseni läpi vaikka muut puhuisivat niistä lasten harrastuksista. Koska mun pitää saada asiat nopeasti valmiiksi en aina jaksa jäädä osallistumaan kaikkiin keskusteluihin. Innostun kyllä muiden ajatuksista mutten jaksa osallistua yleisiin työpaikan hakkumissessioihin jos mitään rakentavaa sijalle ei ole esittää. Juttelen yksityisasioista ja kuuntelen toisten omia asioita kahdenkeskisissä jutusteluissa, monesti tulevat juuri noiden tiukkojen työrupeamien keskellä. Töissä olen yleensä ihan pidetty mutta yksityiselämästäni pidättyväinen vaikka muutamat pikäaikaiset työkaverit paremmin tuntevatkin.En päde tutkinnoilla enkä titteleillä, mutta jonkinlaista arvostusta saan ihan saavutuksillani, osaan hommani, siksi monet kysyvät neuvoja joita pyydettäessä annan mutta en tuputa. Koska kykenen itse valitsemaan tiimin jokaiseen projektiin valitsen niitä  joiden kanssa toimimme hyvin yhteen, ehkä siinä joku joka kokee minut liian jyrääväksi jää pois, mutta hän voi etsiä sopivampaa tiimiä toisentyylisistä tiiminjohtajista.

Vierailija kirjoitti:

No minä ilmeisesti. Tosin en halua niinkään päteä, vaan osallistua keskusteluun, mutta tuolta se ilmeisesti näyttää. Minulla on paljon tietoa eri aiheista ja syvä kiinnostus uuden oppimista kohtaan. Mikään mielipiteeni ei ole kiveen lyöty, vaan olen aina valmis muuttamaan kantaani paremmin perustellun edessä. Se tuntuu ihmisistä ehkä omituisimmalta. Siksi esitän hyvin perustellun kannan ja muut kokevat sen mitätöintinä, kun minä taas mielelläni kuulisin muita yhtä perusteluja kantoja. Jos en tiedä jostain, otan selvää ja kysyn. En pidä itseäni muita parempana.

Itsetuntoni on ihan ok, pidän itsestäni ja olen hyvin tyytyväinen elämääni. Olen ensimmäisenä myöntämässä virheeni ja voin nauraa itselleni. Kuitenkin aina välillä kuulen, kuinka ihmiset pitävät minua "pätijänä" ja besserwisserinä. Annan vielä yleensä jotain kontekstia mielipiteelleni, koska mielestäni konteksti antaa kaikupohjaa, jonka jälkeen minut leimataan tällä palstalla (onneksi ei livenä kuitenkaan) provoksi.

Omassa ulosannissani on takuulla vikaa, ei kai ihmiset muuten noin kokisi.

Toinen aivan samalla tavalla kokeva täällä. Mietin noita asioita vuosikausia palattuani Suomeen, enkä sitten oikein keksinyt hyvää ratkaisua siihen, miten olisin ilmaissut asioita niin ettei ärsytystä olisi syntynyt. Koin nimittäin, että ei kyse ollut lopultakaan siitä kuka olen tai miten asian esitin, kun enimmät ongelmat on vastaanoton päässä.  Voin itse vain vaikuttaa lähettämiseen, en siihen onko toinen halukas vastaanottoon.

Siksi olen nyt tällä vuosikymmenellä harkiten vähentänyt sitä missä yleensäkään enää avaan suutani. Olen usein nykyään pidempään vain kuulolla, ja hyvin harvoin avaan suutani enää missään jollei sitten asia kuulu työn puolesta nimenomaisesti minulle eikä vain jollekin sillä osastolla.

Mutta sekään ei tunnu joillekin kelpaavan, olen saanut ja saan edelleen palautetta suoraan tai kiertotietä (johdolta) että enkö muka tiennyt vai enkö halunnut/halua auttaa. Olen näihin todennut, että silloin kun ei ole ollut kyse suoranaisesta hädästä tai vaarasta aiheuttaa suurta vahinkoa, niin olen pysynyt vaiti, ettei tulkittaisi että tyrkytän neuvoja -- osalle ihmisiä kun näyttää minkäänlainen neuvojen ottaminen toiselta olevan negatiivinen kokemus. Nämä on ihmisiä, joiden pitää saada itse tehdä omat virheensä ensin ja vasta sitten ajan kuluttua ja turhauduttua epäonnistumisiin, muiden neuvot voivat kelvata kun ne osaa pukea siihen muotoon, että toinen luulee itse oivaltaneensa ratkaisun.

Myönnän kyllä huvittuneeni näistä tilanteista joskus, katsella vain ns. kärpäsenä katossa sitä miten tilanne kehittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä ilmeisesti. Tosin en halua niinkään päteä, vaan osallistua keskusteluun, mutta tuolta se ilmeisesti näyttää. Minulla on paljon tietoa eri aiheista ja syvä kiinnostus uuden oppimista kohtaan. Mikään mielipiteeni ei ole kiveen lyöty, vaan olen aina valmis muuttamaan kantaani paremmin perustellun edessä. Se tuntuu ihmisistä ehkä omituisimmalta. Siksi esitän hyvin perustellun kannan ja muut kokevat sen mitätöintinä, kun minä taas mielelläni kuulisin muita yhtä perusteluja kantoja. Jos en tiedä jostain, otan selvää ja kysyn. En pidä itseäni muita parempana.

Itsetuntoni on ihan ok, pidän itsestäni ja olen hyvin tyytyväinen elämääni. Olen ensimmäisenä myöntämässä virheeni ja voin nauraa itselleni. Kuitenkin aina välillä kuulen, kuinka ihmiset pitävät minua "pätijänä" ja besserwisserinä. Annan vielä yleensä jotain kontekstia mielipiteelleni, koska mielestäni konteksti antaa kaikupohjaa, jonka jälkeen minut leimataan tällä palstalla (onneksi ei livenä kuitenkaan) provoksi.

Omassa ulosannissani on takuulla vikaa, ei kai ihmiset muuten noin kokisi.

Toinen aivan samalla tavalla kokeva täällä. Mietin noita asioita vuosikausia palattuani Suomeen, enkä sitten oikein keksinyt hyvää ratkaisua siihen, miten olisin ilmaissut asioita niin ettei ärsytystä olisi syntynyt. Koin nimittäin, että ei kyse ollut lopultakaan siitä kuka olen tai miten asian esitin, kun enimmät ongelmat on vastaanoton päässä.  Voin itse vain vaikuttaa lähettämiseen, en siihen onko toinen halukas vastaanottoon.

Siksi olen nyt tällä vuosikymmenellä harkiten vähentänyt sitä missä yleensäkään enää avaan suutani. Olen usein nykyään pidempään vain kuulolla, ja hyvin harvoin avaan suutani enää missään jollei sitten asia kuulu työn puolesta nimenomaisesti minulle eikä vain jollekin sillä osastolla.

Mutta sekään ei tunnu joillekin kelpaavan, olen saanut ja saan edelleen palautetta suoraan tai kiertotietä (johdolta) että enkö muka tiennyt vai enkö halunnut/halua auttaa. Olen näihin todennut, että silloin kun ei ole ollut kyse suoranaisesta hädästä tai vaarasta aiheuttaa suurta vahinkoa, niin olen pysynyt vaiti, ettei tulkittaisi että tyrkytän neuvoja -- osalle ihmisiä kun näyttää minkäänlainen neuvojen ottaminen toiselta olevan negatiivinen kokemus. Nämä on ihmisiä, joiden pitää saada itse tehdä omat virheensä ensin ja vasta sitten ajan kuluttua ja turhauduttua epäonnistumisiin, muiden neuvot voivat kelvata kun ne osaa pukea siihen muotoon, että toinen luulee itse oivaltaneensa ratkaisun.

Myönnän kyllä huvittuneeni näistä tilanteista joskus, katsella vain ns. kärpäsenä katossa sitä miten tilanne kehittyy.

Minulla on myös näitä ongelmia oikeastaan ainoastaan Suomessa! Asun puolet ajasta USAssa ja siellä en ole kohdannut samanlaista. Mikä oli toinen maasi/millainen kulttuuri?

Näihin on tullut viime aikoina törmättyä. Hirveä halu häärätä siellä ja täällä ja kertoa mielipiteitään ja oikoa muita ja kontrolloida esim. vapaata keskustelua. Tuollainen kontrollointi ja päteminen tappaa usein keskustelun. Mitä jäljelle jää?

Se on kivaa

Vierailija kirjoitti:

Näihin on tullut viime aikoina törmättyä. Hirveä halu häärätä siellä ja täällä ja kertoa mielipiteitään ja oikoa muita ja kontrolloida esim. vapaata keskustelua. Tuollainen kontrollointi ja päteminen tappaa usein keskustelun. Mitä jäljelle jää?

Se on hyvä, että tappaa sen keskustelun, jotta päteminen loppuu.

Varmaan siitä tulee jos ei ole kavereiita tyrmäämässä ideoita ja kinastelemassa niiistä. Näkyy liika ylpeys hetii ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siitä tulee jos ei ole kavereiita tyrmäämässä ideoita ja kinastelemassa niiistä. Näkyy liika ylpeys hetii ulospäin.

Sehän on tuollaisissa kaverisuhteissa se että pystyy pallottelemaaan sen asian kanssa että tuolee esille eri puolet kiistaillessa että milllaisia erilaisia seikkoja siihen liittyy.