Motivaatio ja itsetunto

Niin jos ei ole unelmia

Vierailija kirjoitti:

Niin jos ei ole unelmia

 Unelmia lienee kaikilla (hmm, tai ehkeivät kaikki osaa unelmoida...). Tavoite sen sijaan on sidottu tuohon ns. itsetuntoon / itseluottamukseen sekä motivaatioon.

Unelman ja tavoitteen ero on aikaraja. Unelmilla sitä ei ole, tavoitteilla on.

Jos ajattelet jotakin, mitä haluat tehdä tulevaisuudessa, siitä tulee tavoite sillä hetkellä, kun käynnistät toimintoketjun haluamasi asian tekemiselle.

Monet käyttävät väärin sanaa 'unelma'. Heidän pitäisi oikeasti käyttää 'tavoite'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin jos ei ole unelmia

 Unelmia lienee kaikilla (hmm, tai ehkeivät kaikki osaa unelmoida...). Tavoite sen sijaan on sidottu tuohon ns. itsetuntoon / itseluottamukseen sekä motivaatioon.

Unelman ja tavoitteen ero on aikaraja. Unelmilla sitä ei ole, tavoitteilla on.

Jos ajattelet jotakin, mitä haluat tehdä tulevaisuudessa, siitä tulee tavoite sillä hetkellä, kun käynnistät toimintoketjun haluamasi asian tekemiselle.

Monet käyttävät väärin sanaa 'unelma'. Heidän pitäisi oikeasti käyttää 'tavoite'.

Sitten on ihan eri tavallakin eläviä ihmisiä.

Itselläni on hyvä itsetunto - eli pidän itseäni yhtä arvokkaana ihmisenä kuin jokainen muukin, ja ihan riippumatta siitä mitä mieltä muut ovat minusta. Itsetuntoni ei ole riippuvainen toisten palautteesta tai näkemyksistä. Samoin kuin jokainen eläin tai kasvi on arvokas ja sillä on olemassaolon oikeus juuri sellaisena kuin se on tämän universumin luovan voiman ilmentymänä, niin on jokaisella ihmiselläkin, myös minulla.

Mutta minulla ei ole unelmia eikä tavoitteita. Elän hetki kerrallaan, ja teen aina sen mitä sisäiset impulssit hetkessä kehottavat tekemään. Olen jo nelikymppinen ja olen elänyt näin aina. Hyvä elämä on näin tullut elettyä, ja olen saavuttanut monia sellaisia asioita joita toiset saavuttavat tavoitteita asettaen ja itsekurin avulla, ihan ilman sisäistä taistelua. Minä kun en tee mitään siksi, että "pitäisi", ja sitten piiskaa itseäni tekemään niin, vaan en tee mitään, ellei jokin syvä sisäinen impulssi sano että nyt, NYT tee tämä, ja sitten hetki kerrallaan, miettimättä tulevaa, tee sitä tehtävää. Esim. akateemisen koulutuksen tai talon hankkiminen on ollut hyvin helppoa näin, ilman tavoitteita tai unelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin jos ei ole unelmia

 Unelmia lienee kaikilla (hmm, tai ehkeivät kaikki osaa unelmoida...). Tavoite sen sijaan on sidottu tuohon ns. itsetuntoon / itseluottamukseen sekä motivaatioon.

Unelman ja tavoitteen ero on aikaraja. Unelmilla sitä ei ole, tavoitteilla on.

Jos ajattelet jotakin, mitä haluat tehdä tulevaisuudessa , siitä tulee tavoite sillä hetkellä, kun käynnistät toimintoketjun haluamasi asian tekemiselle.

Monet käyttävät väärin sanaa 'unelma'. Heidän pitäisi oikeasti käyttää 'tavoite'.

Kyllä unelmillakin voi olla aikaraja. Allekirjoitan tuon, että tavoite on sidottu itsetuntoon. Mulla on kyllä taipumis asetta itselleni epärealistisia tavoitteita... Ihan huonosta itsetunnosta käsin... Yritän liikaa kompensoida, mutta olenkin hullu.

Muistakaa, että itsetunto ei ole sama asia kuin itseluottamus. Joskus sitä tuntee itsensä ja puuttensa niin hyvin, ja ehkä hyväksyykin ne, ettei siksi aina luota itseensä. Sekin saattaa olla motivoitumisen hidasteena.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että itsetunto ei ole sama asia kuin itseluottamus. Joskus sitä tuntee itsensä ja puuttensa niin hyvin, ja ehkä hyväksyykin ne, ettei siksi aina luota itseensä. Sekin saattaa olla motivoitumisen hidasteena.

Ei ole toista ilman toista

Up

Tässä on totuuden sanat.

Ei ole kumpaakaan

->

parempi vain luovuttaa.

Miten olet ajatellut yrittää muuttaa asiaa?

Up