Lue keskustelun säännöt.
yhteishuoltajuus hullun miehen kanssa
08.03.2016 |
Mitä tehdä kun ex on aivan kaheli ja murtaa minut ja varmaan lapsetkin mutta tekee sen niin hienovaraisesti että mitään konkreettista todistetta ei ole ja huomaan kerta toisensa jälkeen miettiväni kumpi meistä lopulta onkaan hullu. Ehkä ex on oikeassa ja se olenkin minä? Mietin jopa että jättäisin lapseni hänelle, luovuttaisin, säästäisin lapsia näiltä jatkuvilta riidoilta ja muulta paskalta. Mies halveksii ja vihaa minua ja se näkyy kaikessa. Herättäkää minut tästä painajaisesta...:(
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kohtalotoveri!
Meille tuli ero viisi vuotta sitten, ja eihän ex suostunut lapsista luopumaan. Elimme vuoroviikkosysteemillä, ja lapsilisät menivät yhteiselle tilille,mjosta molemmat pystyvät maksamaan harrastuksia, talvitakkia tms. Elareita ei ole maksettu, vaikka eksällä hivenen isompi palkka.
Ex ei ollutkaan niin hienovarainen kuin luuli. Nyt 15 v on tullut luokseni ovet paukkuen. Eikä suostu isäänsä edes näkemään.
Isä veloittanut (kostoksi?) lapsilisätiliä ylimääräisellä, ja minä en pysty enää luottamaan häneen. Aion alkaa vaatimaan elareita. Molemmista lapsista.
Saa nähdä, millainen kostokierre eksän puolelta alkaa nyt...
Eniten surettaa nuoremman lapsen kohtalo. Esikoinen näkee totuuden, nuorempi ei. Vielä...
MIkäli eksä musertaa teitä, miten ihmeessä voisit hylätä lapsesi hänen käsiin?
Sitä on niin uskomattoman vaikea selittää. Hän laittaa kaiken toisten syyksi, kääntää ja vääntää kunnes toinen osapuoli on ihan sekaisin. Lähtiessään viemään lasta harrastukseen on itse myöhässä mutta tilanne päättyy siihen että huutaa ja syyllistää lasta tai alkaa kiukutella että ei sitten mennä ollenkaan ja alkaa teatraalisesti riisua vaatteitaan. Saa raivareita aivan käsittämättömistä asioista, käytännössä vain huutaa ja kiroilee. Kalastelee vastapainoksi lasten suosiota antamalla katsoa ohjelmia, pelata nintendoa tai antamalla herkkuja. Ja lipsumalla kaikista rutiineista. Ne jäävät täysin minulle. Ilkeilee ja kettuilee ja pahoittaa jatkuvasti minun mieleni, on kuin hämähäkki joka haluaa hallita kaikkea lapsiin liittyvää vaikka pikkulapsivuodet vähät välitti ja kaikki raskas jäi minulle. Ulospäin on mitä hurmaavin ihminen. Vaikka olisi muka sovittu jotain niin alkaa jälkeenpäin tylyttämään, ei ole muistavinaan tai onkin muuttanut mielensä.
Kuulostaa manipuloivalta narsistilta. Eroa, ennen kuin menetät mielenterveytesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa manipuloivalta narsistilta. Eroa, ennen kuin menetät mielenterveytesi.
on erottu jo...
ap
Tuo on kyllä tuttua...
Kun yrittää kertoa, että mikä siinä nyt on niin hullua niin sitä on mahdoton selittää. Tai normaali-ihminen voi kummastella, että mikä siinä niin menee ihon alle.
Itsellä on kokemusta työelämässä muutamasta ihmisestä, asiakkaasta, joita haukuttiin ihan mahdottomiksi. Ihmettelin sitä, kunnes itse jouduin niiden kanssa tekemisiin. Ei sitä voi selittää, mitä siinä tapahtui. Minäkin, joka olen sitä mieltä että samaa leipää ne p*skaksi muuttaa kuin muutkin kuolevaiset!
Kaiken lisäksi, kun jälkikäteen selittää niitä tapahtumia niin lähinnä naurattaa. Kun sitä ei pysty selittämään, mutta tilanteet ovat lähinnä koomisia. Kuten kerran istuin palaverissa sen ihmisen kanssa enkä pystynyt sanomaan mitään koska vatsaa väänsi ja oksetti. Nyökyttelin, hymyilin, yritin myötäillä - ja lopulta asiakkaan lähdettyä painelin tyhjentämään vatsaani.
Sinulla on se etu puolellasi nyt, että sinulla on etäisyyttä. Sinulla on elämässäsi aikoja, jolloin voit sanoa itsellesi, että olet ihan oikeassa. Ihan yhtä oikeassa ja oikeutettu omiin päätöksiisi kuten melkein kaikki ihmiset.
Voimia. Hanki ystäviä. Ja ymmärrä hyvä ihminen, että sinun elämäsi on sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 jatkaa.
Olette oikeassa. Mies kääntää valkoisen mustaksi, vääntää, syyllistää ja syyttää niin kauan kuin voittaa. Hän yrittää häpäistä ja herättää syyllisyyden, että olet huono ihminen, koska teet/ajattelet/tunnet noin.
Se oman pään sekoaminen johtuu siitä, että hän kyseenalaistaa minua niin paljon, että alkaa itsekin epäilemään omaa muistiaan ja omaa päättelyketjuaan. Koska itse tietää, ettei aina kaikkea voi muistaa, että sitä voi olla väärässäkin, sehän on inhimmillistä. Ja tästä raosta mies pääsee ihon alle.
Minulla kesti vuosia oppia, että minua pystyy hallitsemaan syyllisyydellä, ja vielä enemmän meni vuosia oppia luottamaan omiin tunteisiin.
Päätä ensin, että sinä olet oikeassa. Et voi nimittäin ainakaan olla kovin väärässä, monet arjen asioista ovat sellaisia että ne pitää vaan päättää omantunnon ja käytännön sujuvuuden kannalta jollain tapaa.
Olen itse eronnut tuollaisesta ihmisestä, jossa ei ollut mitään vikaa.
Ja ajattelin sitä tänä aamuna, kun teiniin iski lorvikatarri (tai ehkä sillä oli väsymystä tai läksyt tekemättä) ja se yritti vetkuttaa kouluunlähtöä. Isänsä kanssa olisi vedetty kolmas maailmansota, mutta koska sain selvittää asian kahden lapsen kanssa, kouluunlähtö lopulta onnistui ihan sujuvasti ja sovinnolla.
Mun mielestä tämmöisinä aamuina lapselle (yläkouluikäiselle) voi tehdä voileivän sekä kaakaon eteen ja kammata tukan, lämmittää vaatteet kuivausrummussa. Eksä olisi suivaantunut ja huutanut ensin lapselle, että kouluun on pakko mennä ja sen jälkeen minulle, että ei ihme ettei tuo halua edes herätä kun vaatii tuommoista pilallepassaamista...
Lopputulos olisi ollut, että teini olisi ilmoittanut olevansa sairas ja minä olisin lähtenyt itkua pidätellen töihin. Ja mies? Se olisi ollut myös kiukkuinen siitä, miksi onkaan ansainnut perheen, joka on kaikkea muuta kuin toimiva.
Sinä olet tehnyt jo ison liikkeen siinä, että olette eronneet. Sinä olet nyt turvassa ja pystyt tarjoamaan lapsillekin turvapaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä on niin uskomattoman vaikea selittää. Hän laittaa kaiken toisten syyksi, kääntää ja vääntää kunnes toinen osapuoli on ihan sekaisin. Lähtiessään viemään lasta harrastukseen on itse myöhässä mutta tilanne päättyy siihen että huutaa ja syyllistää lasta tai alkaa kiukutella että ei sitten mennä ollenkaan ja alkaa teatraalisesti riisua vaatteitaan. Saa raivareita aivan käsittämättömistä asioista, käytännössä vain huutaa ja kiroile7e. Kalastelee vastapainoksi lasten suosiota antamalla katsoa ohjelmia, pelata nintendoa tai antamalla herkkuja. Ja lipsumalla kaikista rutiineista. Ne jäävät täysin minulle. Ilkeilee ja kettuilee ja pahoittaa jatkuvasti minun mieleni, on kuin hämähäkki joka haluaa hallita kaikkea lapsiin liittyvää vaikka pikkulapsivuodet vähät välitti ja kaikki raskas jäi minulle. Ulospäin on mitä hurmaavin ihminen. Vaikka olisi muka sovittu jotain niin alkaa jälkeenpäin tylyttämään, ei ole muistavinaan tai onkin muuttanut mielensä.
Klassista isät lasten asialla - aktiiviainesta. Eron jälkeen alkaa uhriutuminen ja uhkailu kaikella mahdollisella...:(
Murtaa se, jos et pysy mahdollisimman kaukana. Itselläni on sama kokemus. Kaikki asiat mustaa valkoiselle, ja mahdollisimman vähän yhteyksissä. Onneksi mun lapsi täyttää jo 17 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 kysyy:
Eikö ne hullut eksät ole yrittäneet kostaa millään tavalla?
Tiedän, että eksäni haluaa kostaa sen, että perun yhteisen lapsilisätilin. Yritän ennakoida, mitä hän voi tehdä?
3/13 kysyy edellisen kysymyksen uudelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada mies hoitoon lapsen takia. Sossut?
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada mies hoitoon lapsen takia. Sossut?
:-d mistä lähtien suomessa on voinut saada toisen ihmisen pakkohoitoon?
up