Olen kokenut jonkinlaisen "hyvä ihminen"-valaistumisen

Aiemmin olin kärkäs arvostelemaan muita, kriittinen toisten ratkaisuille, kiroilin, valitin työstäni, tiuskin lapsille jne. En tiedä mitä tapahtui, mutta yht äkkiä minusta tuli parempi ihminen! En enää arvostele muita tai muiden tapaa elää, en puhu muista pahaa, en hauku ja valita työstäni, en kiroile, en tiuski lapsille jne. Ihmeellistä! Tietenkin olen tästä positiivisesti yllättynyt. En ole tehnyt tämän eteen tietoisesti mitään työtä. Olisiko osansa sillä, että olen tullut uskoon? Mielipiteitä/omia kokemuksia?