Emmekö kaikki ole täällä toisiamme varten?

Juuri näin. Pois ahneuden, ilkeyden ja petollisuuden vallasta kohti rakastavaa maailmaa.

Kun kokee valaistumisen, ymmärtää, että rakkaus ei ole pelkkä sana eikä suppea (seksuaalinen) tunne toista ihmistä kohtaan: se on universumia koossa pitävä koheesiovoima, jota ei voi sanoin selittää. Kaiken mystisyyden alku.

Olette kaikki minulle rakkaita.

+1

Niin mäkin ennen luulin. Sitten heräsin unesta ja tajusin että puukkoa tulee aina kun sitä vähiten odottaa. Surullisinta on että sitä itsekkin kyynillistyy ja menettää luottamuksen kanssaihmisiä kohtaan. Jossain vaiheessa tajuaa että jokin työyhteisö ei ole enää terve, jos jopa selkeää työpaikkakiusaamista ei paheksuta. Osaa ihmisistä saa kohdella huonosti ja siitä tulee talon tapa. Esimerkiksi jos kerron miten minulle on puhuttu, niin ulkopuoliset ihmiset pitävät sitä törkeänä kiusaamisena, mutta meidän firmassa asia lakaistaan maton alle ja jopa niin että uhrissa itsessään on vika.

Homo sapiens on laumaeläin.

Kysytkö tätä tosissaan kaikkia ja eritoten miehiä vihaavilta palstamammoilta?

Millaisesa maailmassa eläisimme jos voisimme kaikki hyväksyä toisemme juuri sellaisina kuin olemme, tuomitsematta ja rakastaen?

Ei taida onnistua, koska kaikenlainen kusettaminen sekä hyväksikäyttö on maailman tapa.

Ihanasti ajateltu ap! :)

Rakkaus on kaikkea elämää ylläpitävä voima.💖