"Pahalla ei saa hyvää"

Ensiajatuksena tuntuisi, että joo, se on noin. Mutta kun monet kerrat olen kokenut sen, että vasta kun olen käyttäytynyt pahasti jotakuta kohtaan, siis tavallaan itse kokenut, että varmaan loukkaan mutta pakko jo sanoa, niin sitten ihmiset ovatkin kunnolla minua kohtaan.
Siinä on vain se ongelma, että minä olen jo siihen mennessä menettänyt kunnioitukseni heitä kohtaan, eikä sellainen minun mielestäni näennäinen "okei, no me kunnioitetaan sua nyt sitten" enää riitä.
En tiedä olenko sitten jättänyt loukkaukseni siitä asiasta puolitiehen arkana siitä, että tosiaan itse loukkaisin (jolloin minua saisi taas loukata ja ikiliikkuja olisi valmis.)
Niinpä päädyn hylkäämään sellaiset ihmiset, vaikken oikeastaan haluaisi.