Ei ole varaa vauvaan ja vauvakuume vaivaa

Yksinkertaista: mieti mikä Sinulle on tärkeintä. Teet ratkaisusi sen mukaan. Elät täällä vain hetken, yritä muistaa se päätöksissäsi, älä ajattele liikaa muiden mielipiteitä.

Me ollaan aina asutu vuokralla, ei omisteta autoa, toisella meistä on ajokortti, toisella ei, säästöjä ei ollut, säästettiin raskausaikana. Paljoa ei edes mennyt tarvikkeisiin ku ilmaiseksi saatiin ja kirppiksiltä ihan todella halvalla. Pinnasänkykin kaikkea muuta kuin uusi, mutta hyvä, kestävä ja halpa.

Kun minä olin lapsen kanssa kotona, mies opiskeli. Nyt lapsi on päiväkodissa ja minä opiskelen. Mies jäi kyllä työttömäksi myös opiskelujeni aikana, eikä enää oman alan töitä meidän kaupungista löydy, hän lähti kouluttautumaan uudelleen. Tulevaisuus näyttää oikein hyvältä meille.

Mutta kukin tekee omat valinnat, me teimme näin ja ei kaduta yhtään.

Ihan oikeasti, jos tiedät ettet voi antaa lapselle hyvää elämää niin älä lisäänny. Hyvä ei aina tarkoita rikkautta, mutta jos lapsi joutuisi elämään kurjuudessa, niin niele se itsekkyytesi.

Kylla tyossakayvalla ihmisella on varaa yhteen lapseen. Etenkin kun rahaa ei mene autoon eika asuntolainaan! Vauvat ja pikkulapset ei kuluta juuri mitaan kun kaiken tarvittavan voi hankkia kirppiksilta ym. Sama tilanne meillakin oli aikoinaan kun lapsemme syntyivat, raha oli todella tiukassa mutta ei lapset silta ole mitenkaan karsineet.

Ajattelet aivan väärin. Tee ihmeessä lapsi, jos sitä haikailet. Rahalla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Lapsi tarvitsee rakkautta, ei rahaa (ruokaan tietenkin tarvitaan rahaa, mutta oletan ette ole niin köyhä?). Kalliit harrastukset voi jättää, ei lapsi siitä kärsi. Minä sain lapsen köyhänä; ei omistusasuntoa, autoa tai muutakaan ja olin onnellisempi kuin koskaan. Lapsi tarvitseerakastavan  äidin; ja jokaisella äidillä on varaa ostaa vaippoja ja tarvittavat vaatteet. Osta tarvikkeet ja isot ostokset kirpparilta, ja lapsen kasvaessa isommaksi, harrastusvälineet tms myös kirppikseltä. Tulet pärjäämään hienosti! Nyt vaan lasta yrittämään! Ja sillä rahalla mitä lapsilisä ja kotihoidontuki tekee yhteensä, sillä kasvattaa helposti yhden lapsen!

Mistähän se johtuu, että savimajoissa asuvilla afrikkalaisilla on varaa vaikka kymmeneen lapseen, kuten myös kotimaisten mamulähiöiden toimeentulotuen varassa elävillä perheillä?

Ei vaan siitä, että lapsi säilyy hengissä ja on tyytyväinen vaikka ei olisikaan sitä lähiöomakotitaloa isolla pihalla, jättitrampoliinia, p&p tms. muotivaatteita, kalliita harrastuksia ja vanhemmilla niitä kahta autoa, joilla lasta voi kuskata harrastuksiin (kun tämä ei pysty jostain syystä pyöräilemään tai menemään bussilla)?

up

Lisätään tähän vielä asuminen pk-seudulla toisen työn takia, niin lapsen hankkiminen on todellakin taloudellinen riski. Jos perheen yhteenlasketut tulot ovat ennen lapsen syntymää 2500 euroa netto ja vuokra 900 euroa kuussa, opintolainoja maksamatta 10 000 euroa, niin miten pitäisi vielä lapsi elättää. Akateemisesti koulutetuilla menee nykyään todella huonosti verrattuna amisjamppoihin, joilla ei ole penniäkään opintovelkaa, helppo ja rahakas duuni periferiassa ja vaimo kaupankassa tai lähihoitaja vakituisessa työsuhteessa. Helppoahan tuohon jälkimmäiseen tilanteeseen on pusata muksuja.

Joku viisas kerran sanoi, että lasta varten pitää olla 20 000 euroa säästössä. Kuinkahan monella on?

Vierailija kirjoitti:

Lisätään tähän vielä asuminen pk-seudulla toisen työn takia, niin lapsen hankkiminen on todellakin taloudellinen riski. Jos perheen yhteenlasketut tulot ovat ennen lapsen syntymää 2500 euroa netto ja vuokra 900 euroa kuussa, opintolainoja maksamatta 10 000 euroa, niin miten pitäisi vielä lapsi elättää. Akateemisesti koulutetuilla menee nykyään todella huonosti verrattuna amisjamppoihin, joilla ei ole penniäkään opintovelkaa, helppo ja rahakas duuni periferiassa ja vaimo kaupankassa tai lähihoitaja vakituisessa työsuhteessa. Helppoahan tuohon jälkimmäiseen tilanteeseen on pusata muksuja.

Joku viisas kerran sanoi, että lasta varten pitää olla 20 000 euroa säästössä. Kuinkahan monella on?

Höpöhöpö, ei todellakaan tartte noin paljoa olla säästössä lasta varten.

Itse olin kelan kuntoustuella (psyykkisen ja fyysisen sairauden takia) kun yllättäen sain tietää olevani raskaana. Parisuhdekin veteli viimesiään. Ero tuli kun oli rv 16 menossa (pojan isällä alkoholiongelma) ja siitä huolimatta olen pärjännyt. Käytettynä saa halvalla lasten tavaroita ja vaatteita. Pinnasängystä maksoin 50 euroa, naapurilta käytetyt vaunut 60 euroa (ei ajokorttia saatikka autoa), vaatteita kirppikselta 0,50€ - 2€/kpl + äitiyspakkaus, jossa on hyvin kattavasti kaikkea tarpeellista.

Eikä edes eletä kurjassa slummissa pikku yksiön kopperossa, vaan yksityiseltä vuokrattuna remontoitu kolmio rauhallisella alueella.

Nälkää eikä kurjuutta olla vieläkään nähty. Lapsella on ollut (ja on edelleen) kaikki tarpeellinen. Että ei se lompakon paksuutta katso. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Mulla ei ole puolisoa, ei autoa, ei ajokorttia, ei omistusasuntoakaan, mutta lapsia on kaksi. Toinen asuu jo omillaan, toinen nyt lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista: mieti mikä Sinulle on tärkeintä. Teet ratkaisusi sen mukaan. Elät täällä vain hetken, yritä muistaa se päätöksissäsi, älä ajattele liikaa muiden mielipiteitä.

Ei vaan mieti mikä on lapselle tärkeintä. Ei pidä olla niin itsekäs, että ajattelee vain itseään.

Jos et lasta pysty kunnolla elättämään niin et silloin lasta hanki vaikka kuinka tekisi mieli.

Me odotetaan toista lasta tilanteeseen jossa mies on pienipalkkaisessa työssä ja minä hoitovapaalla. Asutaan vuokrakaksiossa (josta pyritään kyllä muuttamaan kolmioon kunhan hyvä löytyy). Ei autoa mutta lainaan saadaan aina kun tarvitaan. Mulla ei edes ajokorttia mikä on toisaalta hyvä että joka päivä tulee väkisinkin ulkoiltua. Meillä ei tosin mitään lainoja ole. Hyvin pärjätään, suurin osa on ostettu käytettyinä ja osa sitten uutena jos kirppareilta ei ole löytynyt. Ulkomaan reissuihin ei varaa ole mutta kivoja retkiä pystytään kotimaassa tehdä. Vanhempi lapsi sekä mieheni harrastaa jääkiekkoa josta on joskus täällä ollut puhetta kun on niin kauhean kallis harrastus.

Kuulostaa ap siltä että et uskalla tehdä lasta koska pelkäät muiden mielipiteitä? Älä niitä kuuntele! Jos on kova hinku äidiksi ja miehellä isäksi niin kyllä sitä pienelläkin pärjää. Toki omasta elintasosta saattaa joutua tinkimään.

Meillä ei säästöjä, ei omistusasuntoa, eikä ajokorttia saati autoa kummallakaan. Tilavassa kaksiossa ollaan vuokralla, asuinalue ihanan rauhallista seutua kävelymatkan päässä keskustasta. Minulla opintolainaa maksettavana, mies melko pienipalkkaisessa työssä mutta alalla, johon tuntee intohimoa. Itse olen vaihtamassa alaa, aloitan opinnot syksyllä esikoisen tullessa vuoden ikään.

Saatiin paljon vauvatarvikkeita jo odotusaikana tutuilta, joilla jääneet käyttämättömäksi. Lapsen vaatteet käyvän niin mielettömän nopeasti pieniksi, etten koe millään muotoa ekologiseksi sitä, että niitä ostaisi uusina, ostan siis jo maailmankatsomukseni mukaisesti vaatteet käytettyinä.

Joku varmasti paheksuu, kun on hankitru lapsi "köyhinä". Itse tunnen olevani rikkaampi kuin koskaan.

Älä pelkää, jos todella haluat äidiksi. Elämä ja rakkaus kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisätään tähän vielä asuminen pk-seudulla toisen työn takia, niin lapsen hankkiminen on todellakin taloudellinen riski. Jos perheen yhteenlasketut tulot ovat ennen lapsen syntymää 2500 euroa netto ja vuokra 900 euroa kuussa, opintolainoja maksamatta 10 000 euroa, niin miten pitäisi vielä lapsi elättää. Akateemisesti koulutetuilla menee nykyään todella huonosti verrattuna amisjamppoihin, joilla ei ole penniäkään opintovelkaa, helppo ja rahakas duuni periferiassa ja vaimo kaupankassa tai lähihoitaja vakituisessa työsuhteessa. Helppoahan tuohon jälkimmäiseen tilanteeseen on pusata muksuja.

Joku viisas kerran sanoi, että lasta varten pitää olla 20 000 euroa säästössä. Kuinkahan monella on?

Täytyy kyllä sanoa, että olen eri mieltä aika monesta. Ammattikoulusta valmistuneet kärsivät tilastojen mukaan eniten työttömyydestä, ja esim. yliopistosta valmistuneista (myös hum. alalla) työllisyysprosentit ovat edelleen hyvät. Toisekseen harvempi kaupan kassa tai lähihoitaja saa nykyään edes kokopäivätyötä, saati sitten vakipaikkaa. Periferiassa puolestaan vasta työttömyys ja pätkätyöllisyys kukoistaakin. Opintolainassa puolestaan on todella pieni korko ja pitkä maksuaika, sinänsä 20 000 euron lainakaan ei estä normaalia elämää, jos saa edes niitä pätkätöitä (hox tämä ei ole kannanotto opintotuki -keskusteluun, en todellakaan kannata lainan lisäämistä osuudesta, sillä opintotuki on muutenkin niin naurettavan pieni). Sitten jos laina olisikin 50 000e luokkaa, niin eri ääni olisi kellossa toki.

Ja lapsi kyllä vie rahaa, mutta erityisiä säästöjä se ei vaadi 20 000e luokkaa todellakaan, ellei ole täysin uusavuton joka ei osaa pitää taloutta järkevällä mallilla. Luonnollisesti toki näillä ihmisillä ei tule olemaan 20 000e:n säästöjä, joten voidaan todeta lyhyesti että lasta varten ei tarvi säästää noin isoja summia. Sen sijaan n. 2000e on kyllä hyvä yrittää säästää isoihin hankintoihin, jos oma palkka ei ole kovin suuri. Eli jos pitää ostaa aina tilipäivän koittaessa tarvittavat asiat, niin fiksumpaa on etukäteen säästää ja sitten hyödyntää tarjouksia kun tulee vastaan. Mutta pidemmän päälle lapsi kyllä tulee viemään rahaa, ja erityisesti pienituloisena kannattaa miettiäkin hyvää ajankohtaa lapselle ja erityisesti lapsilukumäärää. Mutta ihan totta puhuen, jos kaikki jättäisivät ap:n tilanteessa (toinen kuitenkin töissä) tekemättä lapsen, niin kyllä syntyvyys olisi vielä alempana kuin nykyään. Harvalla on kaikki paketissa (auto, oma asunto, molemmat vakaasti työelämässä, säästöjä runsaasti, lainat maksettu) alle kolmikymppisenä. Kyllä normaalia taloudellisesti järkevä ihminen saa nuo hoidettuakin lasten aikana, olettaen että edes toinen on töissä ja tulevaisuudensuunnitelmat on selvillä työelämän ja talouden suhteen. Toki perun puheitani sen verran, että jos on toinen töissä tyyliin perusduunarina ja bruttopalkka max 2500e/kk, niin onhan se selvä että hankalaa tulee olemaan, jos toisen työllistymisestä ei ole takeita. Jos siis on oletettavissa että tilanne ei muutu, niin tilannetta kannattaa pyrkiä muuttamaan ennen lasta eikä jättää herran haltuun koko hommaa. Tämä yhteiskunta nimittäin tulee takuuvarmasti pienentämään perheiden tukia lähivuosina.

Älkää huijatko ap:tä!

Vauva tulee vielä halvaksi, mutta myöhemmin lapsen kulut kasvavat lähes eksponentiaalisesti. Lapsen halpuutta perustellaan aina laina pinnasängyillä ja vastaavilla, vaikka ne ovat promillen murto-osa lapsen todellisista kustannuksista.

Tai sitten voi käydä kuten tutulleni, jonka lapsi syntyi vaikeasti sairaana ja vammaisena. Hän ei koskaan pysty palaamaan töihin, koska joutui jäämään lapsen omaishoitajaksi. Lapsen jatkuvien lääkärikäyntien vuoksi piti muuttaa toiseen kaupunkiin keskussairaalan lähelle. Perheen talous romahti ja valitettavasti vielä erokin on tulossa.