Mikä äitien ja isien vastuu on antibioottiresistenssin kehittymisessä?

Potilas voi vaatia mitä tahansa, mutta lääkäri päättää, kirjoittaako reseptin vai ei. Koskee ihan kaikkia lääkkeitä antibiooteista opiaatteihin.

Oletko ikinä miettinyt mitä jatkuva kipu tekee lapsen kehitykselle? Ei ole kyse vain luonnollisesta kivusta ja kitinästä... Lisäksi on aina vaarana erilaiset komplikaatiot, kuten liimakorva. Ennemmin kysyisin, miksi katsotaan jatkuvia korvatulehdyskierteitä eikä laiteta putkia/leikata nielurisoja.

Lääkärit väittävät, että se on 3 tulehdusta ja sitten. Kummasti vain sanotaan, että katsotaan nyt vielä tämä... Äitini joutui nostamaan todella ison metelin, ennen kuin mitään tapahtui. Ei voi kyllä suoraan vanhempia syyttää.

terveisin, 33 korvatulehdusta ennen 5 ikävuotta, kuulo alentunut. 

Lapsella oli liimakorva, muuten korvakäytävä ja tärykalvo olivat ihan terveen väriset. Lääkäri suositteli seurantaa eli kuukauden päästä tarkastus uudelleen, tärykalvo oli parantanut. Olimme kaikki tyytyväisiä 😊

Korvaputkikierteessä lääkäri määräsi aina antibioottikuurin. Kysyttiin onko pakko aina ottaa, voisiko tehdä jotain muuta. Mitään järkevää vaihtoehtoa ei saanut. Ei oo pakko tietenkään lapsellensa sitä antaa mutta jos lääkäri sitä määrää uskallatko itse olla antamatta?

No meillä terveyskeskuksessa ei ole koskaan määrätty antibioottia heti ellei lapsi ole ollut hyvin kivulias. On annettu aika 3 päivän päähän ja katsottu sitten uudestaan. Näin ollaan mekin vältytty monelta turhalta kuurilta, suurin osa korvatulehduksista paranee kuitenkin itsestään ja toisaalta monesti se antibiootti on kuitenkin väärä koska tulehduksen aiheuttajia on monia erilaisia.

Kyllä mä syyttäisin tästä lääkäreitä. Ei vanhempien voi olettaa olevan asiantuntijoita lääkkeiden suhteen. On lääkärin asia selvittää, tarvitaanko kuuria vai ei ja myöskin selvittää vanhemmille MIKSI sitä ei tarvita. 

Itselleni on tullut vastaan niitä lääkäreitä jotka tuputtavat antibiootteja sekä ilman testejä että silloin kun testit näyttää ettei kuurille ole tarvetta. Varuiksi kuitenkin kuulemma voi ottaa, no eipä ole otettu. Johtuuko tällainen touhu sitten niistä vaativista vanhemmista vai lääkärin ammattitaidottomuudesta/välinpitämättömyydestä, en tiedä.

Vanhemman vastuu. Kyllä lääkärit kirjottaisi antibioottia vaivaan kuin vaivaan. Mutta fiksu vanhempi ei niitä lapsilleen suostu antamaan. Ellei pakko. Kyllä niitä tyhmiä on niiiiin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman vastuu. Kyllä lääkärit kirjottaisi antibioottia vaivaan kuin vaivaan. Mutta fiksu vanhempi ei niitä lapsilleen suostu antamaan. Ellei pakko. Kyllä niitä tyhmiä on niiiiin paljon.

Ei ne kyllä kirjoita.

Jaa, no moniko on itse valmis kestämään korvakipua päivätolkulla?

Jos on tulehdus niin se pitää hoitaa.

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Monestiko sinulta on täykalvo puhjennut? Tiedätkö mikä se kivun määrä on sitä ennen ja sen jälkeen? Aika vahvat kipulääkkeet saa olla...

Mun kokemus ainakin on se, että lääkärit määräävät todella helposti antibiootteja. Itselleni jätän usein hankkimatta ja katselen melko pitkään jos menee ilman ohi (lähes aina menee).

Oman lapsen kohdalla kuitenkin pelottaa uhmata lääkärin käskyä. Mitä jos lapsen kuulo vaikka huononee vain siksi ettei huvittanut hankkia antibiootteja? Ja äitinä tietysti pyörittelee päässä vaikka mitä kamalia kauhuskenaarioita. Että ei tätä nyt ihan vanhempien syyksi voi vierittää.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ikinä miettinyt mitä jatkuva kipu tekee lapsen kehitykselle? Ei ole kyse vain luonnollisesta kivusta ja kitinästä... Lisäksi on aina vaarana erilaiset komplikaatiot, kuten liimakorva. Ennemmin kysyisin, miksi katsotaan jatkuvia korvatulehdyskierteitä eikä laiteta putkia/leikata nielurisoja.

Lääkärit väittävät, että se on 3 tulehdusta ja sitten. Kummasti vain sanotaan, että katsotaan nyt vielä tämä... Äitini joutui nostamaan todella ison metelin, ennen kuin mitään tapahtui. Ei voi kyllä suoraan vanhempia syyttää.

terveisin, 33 korvatulehdusta ennen 5 ikävuotta, kuulo alentunut. 

Eikö tuolloin pidä paneutua alkusyyhyn, eli miksi ne korvat tulehtuvat? Onko kyse rakenteiden homeista, ruokavaliosta vai jostain muusta syystä? Antibiootti ei sinunkaan kohdallasi korjannut mitään, vaan siirsi ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Monestiko sinulta on täykalvo puhjennut? Tiedätkö mikä se kivun määrä on sitä ennen ja sen jälkeen? Aika vahvat kipulääkkeet saa olla...

Ja antibioottiko mielestäsi sitten auttaa puhjenneeseen tärykalvoon? Ne auttavat vain ja ainoastaan bakteeritulehdukseen. Aina pitäisi tutkia onko kyse siitä vai ei, koska antibiootteja seuraa herkästi tulehduskierre alentuneen vastustuskyvyn takia. Turhilla kuureilla aiheutetaan siis lisää kipua lapselle, ei suinkaan vähennetä sitä. Ja totta helvetissä kipulääkkeet annetaan juuri niin vahvat kuin on tarpeen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus ainakin on se, että lääkärit määräävät todella helposti antibiootteja. Itselleni jätän usein hankkimatta ja katselen melko pitkään jos menee ilman ohi (lähes aina menee).

Oman lapsen kohdalla kuitenkin pelottaa uhmata lääkärin käskyä. Mitä jos lapsen kuulo vaikka huononee vain siksi ettei huvittanut hankkia antibiootteja? Ja äitinä tietysti pyörittelee päässä vaikka mitä kamalia kauhuskenaarioita. Että ei tätä nyt ihan vanhempien syyksi voi vierittää.

Mikäli ajattelet lapsen kehitystä aikajanana, niin pienempi paha se kuulonkin alenema on, kuin se, että myöhemmin sairastuu diabetekseen, kilpparin vajaatoimintaan, lihoo ja ties mitä, koska mikrobiomi on vioittunut.

Eikö olisi viisaampaa eliminoida korvatulehduksen aiheuttajat, eli se alkusyy? Oli se sitten homeet tai mitä muuta tahansa?

Toinen juttu ovat poskiontelotulehduksiin määrätyt antibioottikuurit. Terveyskeskuslääkäri koittaa huonolla ammattitaidolla tulkita sitä ultraäänikuvaa ja määrää kuurin varmuuden vuoksi tai siksi kun potilas sitä kärttää, vaikka on tunnettu tosiasia, että suurin osa poskiontelotulehduksista paranee kotikonsteinkin. Minulla oli aiemmin huonosti paranevia poskiontelotulehduksia, joihin jouduin joskus vetämään kolmekin kuuria peräkkäin useamman kerran vuodessa ja lopulta se oli liikaa. Sain kohtutulehduksen, kun alapäänkin normaali bakteerikanta oli kuollut ja sitten kun olin syönyt sen kuurin, suussani kasvoi sieni, mihin tarvittiin sienilääkitys. Sen jälkeen sain lopulta lähetteen poskionteloleikkaukseen. Saan edelleen poskiontelotulehduksia flunssien jälkeen, mutta ne pyrin hoitamaan nenäsumutteiden ja nenäruiskun avulla, vaikka on veemäistä olla vielä 2-3 viikkoa kipeä flunssan päälle. Kuurin saan joka kerta jos sitä menen pyytämään (tulevan matkan takia saatan sellaisen ottaakin), vaikka minulla on todettu polyyppi toisessa poskiontelossa ja se näyttää aina siltä, että siellä on jotain ylimääräistä. Minulta pitäisi aina ottaa röntgenkuva, jos haluttaisiin tietää onko poskiontelossa oikeasti nestevaskapinta eli bakteeritulehdus, mutta ei niitä voi ottaa kovin tiuhaan. Minulla on aina tullut tulehdus tai "tulehdus" tuohon poskionteloon, jossa se polyyppi on. Jälkikäteen en pysty sanomaan kuinka suuri osa antibioottikuureista oli turhia, kun tilanne tulkittiin väärin tuon polyypin takia. Nuo polyypit ovat kaiketi aika yleisiä ja johtavat varmaan lukuisiin turhiin antibioottikuureihin.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vaikea aihepiiri. Esimerkiksi se, että lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan kautta ohjelmoi satoja geenejä päälle verrattuna sektiosynnytyksiin. Mitä kaikkea kipu ohjelmoikaan päälle? Voiko jatkuva kivuttomuuden tavoittelu johtaa siihen, että myöhemmällä iällä kuollaan kipulääkkeiden yliannostuksiin (kun ei kestetä kipua)? Meilläkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa kipulääkkeiden yliannostuksiin ja niiden alkusyy on usein se, ettei mikään määrä riitä kipua lievittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ikinä miettinyt mitä jatkuva kipu tekee lapsen kehitykselle? Ei ole kyse vain luonnollisesta kivusta ja kitinästä... Lisäksi on aina vaarana erilaiset komplikaatiot, kuten liimakorva. Ennemmin kysyisin, miksi katsotaan jatkuvia korvatulehdyskierteitä eikä laiteta putkia/leikata nielurisoja.

Lääkärit väittävät, että se on 3 tulehdusta ja sitten. Kummasti vain sanotaan, että katsotaan nyt vielä tämä... Äitini joutui nostamaan todella ison metelin, ennen kuin mitään tapahtui. Ei voi kyllä suoraan vanhempia syyttää.

terveisin, 33 korvatulehdusta ennen 5 ikävuotta, kuulo alentunut. 

Eikö tuolloin pidä paneutua alkusyyhyn, eli miksi ne korvat tulehtuvat? Onko kyse rakenteiden homeista, ruokavaliosta vai jostain muusta syystä? Antibiootti ei sinunkaan kohdallasi korjannut mitään, vaan siirsi ongelmaa.

Niinhän sanoin. Kyse oli ahtaista korvakäytävistä - yhtään korvatulehdusta ei ole ollut putkien laiton/nielurisaleikkauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Toinen juttu ovat poskiontelotulehduksiin määrätyt antibioottikuurit. Terveyskeskuslääkäri koittaa huonolla ammattitaidolla tulkita sitä ultraäänikuvaa ja määrää kuurin varmuuden vuoksi tai siksi kun potilas sitä kärttää, vaikka on tunnettu tosiasia, että suurin osa poskiontelotulehduksista paranee kotikonsteinkin. Minulla oli aiemmin huonosti paranevia poskiontelotulehduksia, joihin jouduin joskus vetämään kolmekin kuuria peräkkäin useamman kerran vuodessa ja lopulta se oli liikaa. Sain kohtutulehduksen, kun alapäänkin normaali bakteerikanta oli kuollut ja sitten kun olin syönyt sen kuurin, suussani kasvoi sieni, mihin tarvittiin sienilääkitys. Sen jälkeen sain lopulta lähetteen poskionteloleikkaukseen. Saan edelleen poskiontelotulehduksia flunssien jälkeen, mutta ne pyrin hoitamaan nenäsumutteiden ja nenäruiskun avulla, vaikka on veemäistä olla vielä 2-3 viikkoa kipeä flunssan päälle. Kuurin saan joka kerta jos sitä menen pyytämään (tulevan matkan takia saatan sellaisen ottaakin), vaikka minulla on todettu polyyppi toisessa poskiontelossa ja se näyttää aina siltä, että siellä on jotain ylimääräistä. Minulta pitäisi aina ottaa röntgenkuva, jos haluttaisiin tietää onko poskiontelossa oikeasti nestevaskapinta eli bakteeritulehdus, mutta ei niitä voi ottaa kovin tiuhaan. Minulla on aina tullut tulehdus tai "tulehdus" tuohon poskionteloon, jossa se polyyppi on. Jälkikäteen en pysty sanomaan kuinka suuri osa antibioottikuureista oli turhia, kun tilanne tulkittiin väärin tuon polyypin takia. Nuo polyypit ovat kaiketi aika yleisiä ja johtavat varmaan lukuisiin turhiin antibioottikuureihin.

Hyviä näkökulmia. Mikä oli poskiontelotulehdusten alkusyy? Usein huonon sisäilman aiheuttamia (mikrobit, ftalaatit jne). Ne pitäisi poistaa ensin, sitten vasta miettiä asiaa eteenpäin.

Antibiootit voivat johtaa esimerkiksi pseudomas aeruginosan mutatoitumiseen siten, ettei siihen mikään auta (tämän saa usein uimahallista kylkiäisinä, ns. uimarin korvan, koska kloori tappaa kyllä pöpöjä, mutta pöpötkin mutatoituvat).

Poskiontelotulehdus on tyyppiesimerkki siitä, että sen voisi hoitaa fiksumminkin. Olisiko viisasta keskittää rahoitusta ns. vaihtoehtoisten hoitomuotojen kehittämiseen, nyt kun tiedetään, että tulemme häviämään tappelun prokaryootteja (l. bakteereita ja arkkeja) vastaan? Sama pätee mielestäni moneen mielisairauteenkin, eli lopputulos olisi varmasti parempi, jos keskityttäisiin eliminoimaan masennuksen jne alkusyy (lähes aina pitkäkestoinen stressi), eikä peitellä oireita lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vaikea aihepiiri. Esimerkiksi se, että lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan kautta ohjelmoi satoja geenejä päälle verrattuna sektiosynnytyksiin. Mitä kaikkea kipu ohjelmoikaan päälle? Voiko jatkuva kivuttomuuden tavoittelu johtaa siihen, että myöhemmällä iällä kuollaan kipulääkkeiden yliannostuksiin (kun ei kestetä kipua)? Meilläkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa kipulääkkeiden yliannostuksiin ja niiden alkusyy on usein se, ettei mikään määrä riitä kipua lievittämään.

Jos lapsi itkee kivusta niin ei ole ollenkaan epäselvää pitäisikö kipua hoitaa vai ei. Joka pieneen särynpoikaseen ei tietenkään pidä olla ottamassa buranaa ja kipua voi hoitaa muutenkin, esim. lämpö/kylmähoidolla.