Miksi kissat rakastaa leikkiä kaikilla sellaisilla tavaroilla jotka ei ole tarkoitettu leluiksi?
Ihmettelin outoa kalahtelua, kunnes huomasin että kissani leikkii pesupallolla, joka tipahti pyykkien mukana lattialle.
Kissani leikkii usein myös kaikilla meikeilläni, joita levitän sängylle meikatessa.
Myös älypuhelin on niin hieno lelu hänen mielestään. Varsinkin jos kuuntelen sillä musiikkia ja jätän sen sängylle soimaan.
On kyllä suloista.
Miksihän kaikki ei-leluiksi tarkoitetut viehättää kissoja? Millä teidän kissat tykkää leikkiä?
Kommentit (11)
Pussinsulkijat, ponnarit ja kaikki lattialle tippuneet roskat
Heh söpö:) mun koira on samanlainen, pesupall0 = pallo
Niinpä! Meidän kissille on ostettu pikkuisia hiiriä kissanmintulla ja ilman, jos jonkinlaista tilpehööriä ja kepin päässä olevaa pallukkaa höyhenineen. Ei sitä kiinnosta moiset ollenkaan.
Meidän kisu kun haluaa leikkiä pienillä roskanmuruilla, kauppakuiteilla ja kengännaruilla. Topzpuikot se käy dyykkaamassa vessan roskiksesta leikkeihinsä myös, eli se piilottelee niitä käytettyjä topzpuikkoja mattojen alle ja vaanii niitä sitten kuin suurempikin peto.
Ja samalla minä heiluttelen sitä 7 euron keppiä kissanminttuhiireineen..Yksin.
Pussinsulkijat ja ponnarit, kuten muutkin terävät pienet esineet tai nauhat ovat vaarallisia eläimen suolistoon joutuessaan, että kantsii sitten käyttää hoksottimiakin ja pitää eläimen ulottumattomissa sellaiset!
Kuivamustekynä, rutattu paperi ja kaikki mikä vahingossa lattialle päätyy , verhonipsut , makaronit ym.
Meidän mummokoira 10-vee on aina ollut mustasukkainen kissalle (5-vee). Aina kun hankkii uusia leluja, koira olettaa automaattisesti, että ne on hänelle ja omii ne. Ainoastaan pienistä hiirileluista koira ei välitä. Kissa pelaa iPadilla kissoille tarkotettuja pelejä, niiden päälle koira ei ymmärrä mitään.
Muovipussit ja kaikenlaiset laatikot, kassit, laukut ja ämpärit ovat kissani kestosuosikkeja. Se näyttää aina niin onnelliselta päästessään istua nakottamaan laukun tms pohjalle (vielä parempi jos sinne pääsee käpertymään piiloon), että useimmiten en henno ottaa siltä sitä iloa pois viikkokausiin :)
Kaikki siivekkäät pikku ötökät ovat ihan parasta. Kohta niitä voi jahdata parvekkeella ja ikkunoissa. Kerran mulla oli Hangon kartta lattialla aika pitkään, koska kissa tykkäs käydä istumassa sen päällä. No, joo, saman asian olis ajanut mikä vaan paperi. Minusta vaan oli kiva seurata, että asettuuko Tulliniemeen vai keskustaan. Pahvilaatikkoa ei voi vastustaa ollenkaan, mutta häntä varten hankittu kori ei kiinnosta ollenkaan.
Minä olen varmaan kissani paras lelu, ainakin se on suunnitellut mulle tarkan päiväohjelman, josta ei poiketa.
Viideltä aamulla on ensimmäinen koeherätys, eikä hän pane pahakseen, jos saa silloin muutaman herkkupalan antaakseen minun nukkua vielä tunnin. Kuudelta on hänen ruoka-aikansa, silloin hän herättää niin määrätietoisesti, että noustava on. Sitten menen takaisin nukkumaan, kun en ole työelämässä enää. Kello kahdeksalta on sitten kissan mielestä herättävä päivän hommiin, joista tärkein on parvekkeen oven avaaminen, aina kun hän haluaa. Sitten hän nukkuu kahteen asti, jolloin muistuttaa minua, että voisin keittää itselleni kahvit ja painuu itse takaisin nukkumaan. Illalla kuuden jälkeen on ohjelmassa hänen leikkiensä seuraamista, hänen hiekkalaatikkonsa putsausta. Kymmenen maissa pitäisi mennä yöunille, jos ei mene, kissa pyörii ja hyörii jaloissa, kunnes hermo menee ja painun nukkumaan.
Kissa on kyllä paljon parempi ja määrätietoisempi kasvattaja kuin äitini oli. Kissa ei kertakaikkiaan hyväksy poikkeuksia säännöistä, jotka hän, btw, on itse tehnyt.
Koska kissa ei ole rajoittunut tajuamaan että tuo tuossa on lelu, joka on ostettu sille eläinkaupasta leikkiä varten, kun taas tuo tuossa ei sitä ole, vaikka vaikuttaa ihan sopivalta leluksi kissan omasta mielestä. Se on kissa, se ei käsitä maailmaa kuten ihminen, vaikka fiksu eläin onkin.