Lue keskustelun säännöt.
Minä rakastan baarikulttuuriamme ja mieheltäkään en vaadi kuin miehisyyttä.
06.03.2016 |
En tiedä mutta minua ahdistaa kauheasti sellainen vakavasti otettava elämä. Kuinka kumppanin pitäisi olla korkeastikoulutettu, absolutisti ja suunnilleen solmioon pukeutunut.
Mielestäni ihanampaa on kunnon rehellinen suomalainen mies. Ihan ok:sti pukeutunut, miten nyt ikäisensä pukeutuu. Tupakoi ja juo olutta. Painaa töitä missä painaa kunhan painaa. Okei, työttömyys on ihan ok jos tosiaan asialle ei itse voi mitään. Mutta jos huvikseen on kotona niin en katselisi kauaa.
On kuitenkin rehellinen, miehekäs, flirtti ja ottaa elämän rennosti.
Ei nyt mitään piereskelevää sikaa tahdo kumppaniksi mutta kyllä varmasti tiedätte mitä tarkoitan. Onneksi myös törmään näihin miehiin, sillä pidän itsekin tupakoinnista ja oluen juonnista. Jokatapauksessa olen kyllä naisellinen ja hoivaava. Sekä käyn töissä.
En edes tiedä mikä oli Keskustelun pointti. Ehkäpä se, että nostan hattua suomalaisille perus poppoolle, ovat ihania ja seksikkäitä kun osaavat myös rentoutua.
Kommentit (17)
Kyllähän suomalainen tyäukko on niiiiiin seksikäs <<3<3<3<3<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas halveksin tätä suomalaista kulttuuria. Selvinpäin ollaan hiiriä ja kännissä leijonia. Työpaikalla tupakka kopissa rehvastellaan ja nauretaan miten paskat housussa sammuttiin vessaan. Ilman alkoholia ei uskalleta lähestyä vaikka kadulla vastakkaista sukupuolta, sitä pidetään creepynä/outona. Kaikenkaikkiaan todella mustavalkoinen maa.
Mun mies ei ole pukupelle, mutta ei kyllä mikään baariördääjäkään.
Hän osaa ottaa rennosti ilman päihteitäkin ja se jos mikä on mun mielestäni kunnioitettavaa!
Erilaisista kulttuureista voi yrittää ottaa parhaat puolet. Itselläni on ainakin lisääntynyt kunnioitus tietynlaista WT-henkisyyttä tasaisesti viime aikoina, mutta toisaalta ongelmana on se että naiset eivät kuitenkaan tunnista minua kaltaisekseen. Kaikki kohtaamani naiset tuntuvat vähän WT-henkisiltä, mikä on OK, mutta minusta tuntuu että minä en ole tarpeeksi WT heille, vaikka en ole varsinainen menestyjäkään. Jonkin aikaa sitten olin koulupsykologilla ja repesin nauruun kun psykologi sanoi jotenkin siihen tyyliin että et sinä täältä samanhenkistä seuraa löydä ja se kuulosti jotenkin epäsovinnaiselta ja poliittisesti epäkorrektilta kommentilta; ikään kuin eräänlaiselta lipsahdukselta; minä kun olin yrittänyt ajatella että ihan hyvin voin löytää mutta kieltämättä on alkanut epäilyttää.
En myöskään haluaisi mitään kireää nyrpistelyä ja snobbailua.
-Mies 29v + 1v-
Vierailija kirjoitti:
Erilaisista kulttuureista voi yrittää ottaa parhaat puolet. Itselläni on ainakin lisääntynyt kunnioitus tietynlaista WT-henkisyyttä tasaisesti viime aikoina, mutta toisaalta ongelmana on se että naiset eivät kuitenkaan tunnista minua kaltaisekseen. Kaikki kohtaamani naiset tuntuvat vähän WT-henkisiltä, mikä on OK, mutta minusta tuntuu että minä en ole tarpeeksi WT heille, vaikka en ole varsinainen menestyjäkään. Jonkin aikaa sitten olin koulupsykologilla ja repesin nauruun kun psykologi sanoi jotenkin siihen tyyliin että et sinä täältä samanhenkistä seuraa löydä ja se kuulosti jotenkin epäsovinnaiselta ja poliittisesti epäkorrektilta kommentilta; ikään kuin eräänlaiselta lipsahdukselta; minä kun olin yrittänyt ajatella että ihan hyvin voin löytää mutta kieltämättä on alkanut epäilyttää.
En myöskään haluaisi mitään kireää nyrpistelyä ja snobbailua.
-Mies 29v + 1v-
Taidat olla samanlainen kuin minä, muualla Euroopassa naiset lähestyvät minua kadulla selvinpäin ja suomessa taas ei, katsovat kyllä, mutta eivät uskalla lähestyä ilman promilleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas halveksin tätä suomalaista kulttuuria. Selvinpäin ollaan hiiriä ja kännissä leijonia. Työpaikalla tupakka kopissa rehvastellaan ja nauretaan miten paskat housussa sammuttiin vessaan. Ilman alkoholia ei uskalleta lähestyä vaikka kadulla vastakkaista sukupuolta, sitä pidetään creepynä/outona. Kaikenkaikkiaan todella mustavalkoinen maa.
Muru, älä syytä miehiä siitä, että eivät ole kiinnostuneita sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakka kantensa valitsee. Ei tarvitse potea alemmuutta, voit tykätä mistä haluat.
Miksi rentoutumiseen pitäisi liittyä alkoholi ja tupakka? Eikö se kerro nimenomaan siitä, ettei osaa rentoutua jos rentoutuakseen tarvitsee päihteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tiedä voiko minut sitten lokeroida wt sakkiin mutta en vain koe pahana sitä, että suomalaiset ovat ujoa kansaa ja alkoholi saa ihmiset elämään.
Olisihan se kai hienoa jos porukka olisi avoimempaa sorttia koko ajan eikä olisi sellaista pelkoa jatkuvasti muiden mielipiteistä ja juuri sellaista sisäänpäin vetäytyneisyyttä. Olen kuitenkin onnellinen, että ihmiset ovat silloin aidompia kun pääsee ns. pään sisälle tai no juttu luistaa ja lähennytään. Silloin suomalaisista tulee milteinpä elinikäisiä ystäviä kun ensimmäinen murto selvinpäin on tehty. Siinä menee aikaa mutta niin se vain on. Suomalaiset ovat aitoja ja reviiritietoisia. Keitä vaan ei päästetä sydämeen mutta kohteliaita me silti olemme. Vaikka ei olekaan sitä amerikkalais kultuurillista asennetta että hymyillään jokaiselle vastaantulijalle ja kysellään kuulumisia.
Minä pidän tästä, ettei tulla iholle ja voimme pitää hauskaa ja lähteä ottamaan kuppia. Tutustua porukalla ja viettää hauska ilta. Selvinpäin olemme hiljaa mutta sydän on silti paikoillaan ja otamme kyllä vastaan avosylin ihmisiä elämäämme joihin luotamme. Mielestäni on enemmän tekopyhää leikkiä jokaisen kanssa kavereita ja olla mukamas kiinnostuneita jokaisesta vaikka työ ja väsymys vituttaa.
Suomalaisuus on mulle todella ihana juttu.
Alkoholismi on sitten asia erikseen mutta kyllä minä tykkään kuppilakulttuurista eikä tarvitse juoda niin paljoa että paskoo housuun ja sammuu vessaan. Sillain, että työviikon jälkeen porukka on sopivan rentoutunut ja avoin, että jaksaa jutella tosiaan toisilleen rauhallisessa mielentilassa. Kun ihminen on oikeasti iloinen vapaapäivästään ja siitä kun pääsee näkemään niitä tuntemattomiakin.
Näin minä meidät olen nähnyt ja ollut tyytyväinen vaikka täydellisiä emme kukaan olekaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä voiko minut sitten lokeroida wt sakkiin mutta en vain koe pahana sitä, että suomalaiset ovat ujoa kansaa ja alkoholi saa ihmiset elämään.
Olisihan se kai hienoa jos porukka olisi avoimempaa sorttia koko ajan eikä olisi sellaista pelkoa jatkuvasti muiden mielipiteistä ja juuri sellaista sisäänpäin vetäytyneisyyttä. Olen kuitenkin onnellinen, että ihmiset ovat silloin aidompia kun pääsee ns. pään sisälle tai no juttu luistaa ja lähennytään. Silloin suomalaisista tulee milteinpä elinikäisiä ystäviä kun ensimmäinen murto selvinpäin on tehty. Siinä menee aikaa mutta niin se vain on. Suomalaiset ovat aitoja ja reviiritietoisia. Keitä vaan ei päästetä sydämeen mutta kohteliaita me silti olemme. Vaikka ei olekaan sitä amerikkalais kultuurillista asennetta että hymyillään jokaiselle vastaantulijalle ja kysellään kuulumisia.
Minä pidän tästä, ettei tulla iholle ja voimme pitää hauskaa ja lähteä ottamaan kuppia. Tutustua porukalla ja viettää hauska ilta. Selvinpäin olemme hiljaa mutta sydän on silti paikoillaan ja otamme kyllä vastaan avosylin ihmisiä elämäämme joihin luotamme. Mielestäni on enemmän tekopyhää leikkiä jokaisen kanssa kavereita ja olla mukamas kiinnostuneita jokaisesta vaikka työ ja väsymys vituttaa.
Suomalaisuus on mulle todella ihana juttu.Alkoholismi on sitten asia erikseen mutta kyllä minä tykkään kuppilakulttuurista eikä tarvitse juoda niin paljoa että paskoo housuun ja sammuu vessaan. Sillain, että työviikon jälkeen porukka on sopivan rentoutunut ja avoin, että jaksaa jutella tosiaan toisilleen rauhallisessa mielentilassa. Kun ihminen on oikeasti iloinen vapaapäivästään ja siitä kun pääsee näkemään niitä tuntemattomiakin.
Näin minä meidät olen nähnyt ja ollut tyytyväinen vaikka täydellisiä emme kukaan olekaan.
Ap
Mä inhoan kaikkea tuota mitä kerroit.
Hiljaisuus, ahdistavaa!
T. Se kovaääninen kalkattaja, jota jokapaikassa molkotetaan kuin kahdeksatta ihmettä..
Niin ja en ole omasta mielestäni niitä kaikkein kovaäänisimpiä edes ja silti molkotetaan kuin lehmä navettaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sillä on väliä, jos mies on rohkeampi humalassa? Nyt ei puhuta ongelmasta vaan sehän on ihan hauskaakin, kun ujo jörrikkä tulee reippaammaksi ja avoimemmaksi humalassa. Saapa ainakin kontaktia siinä vaiheessa ja voi tissutella seurana. Hauskaa sölkätä syvällisiä yhdessä.:)
Omituinen rutina, että ihmisten pitäisi olla kauhean avoimia ja ulospäinsuuntautuneita. Ei tarvi. Riittää, että on mukavia ja osaavat tutustuttuaan olla sosiaalisia.
Ja mielummin otan kunnon wt-jörrikän kuin jonkun city-hipsterin maailmaparantaja-tyypin, jonka kädet on löysää pullataikinaa ja kynnet viilattu. Parasta miehessä on kädet, jotka on sellaiset, että ne osaa tehdä asioita ja ottaa kiinni miehekkäästi. Ja kroppa saa olla vaikka vähän plösömpikin keskivartalolta, jos vaan siinä on voimaa käsivarsissa ja harteissa. Kuivankesänoravat on turn-off. Niin, ehkä mä sitten tykkään noista duunarimiehistä fyysisesti enemmän kuin kammiotutkijoista tai insinööreistä. Parasta on, kun kerran tutustuin fiksuun ja sivistyneeseen perusduunariin. Ihan parasta. Samassa paketissa juttuseuraa ja miehekkyyttä.
Mä oksennan teidän tuppisuu jörriköillenne.
Mä voin keskustella mieheni kanssa. Ei tuo kaikkia naisten kotkotuksia ymmärrä, mutta mä tulisin hulluksi hiljaisen miehen kanssa!
Mutta vakkahan se kantensa sovittaa.
Onneksi makuja on monia.
Tykkään kans Suomen meiningistä. Jotenkin semmosta takakireää ja teennäisen oloista toi pukukansa. Huolitellut miehet eivät kiinnitä huomiotani.