Olen toisaalta onnellinen että minulla on vain muutama hyvä ystävä

Olisin onnellinen parista hyvästä ystävästä. Olen tutustunut vain ihmisiin, jotka omalta puoleltaan ovat kuvitelleet meillä olevan jotain yhteistä, vaikka minun puoleltani ollaan oltu vain kavereita.

Mulla ei ole yhtään ystävää, mutta ne ovatkin sitten huippuhyviä. Panostan siis laatuun. Joo

Olet ehkä vähän reppana ja säälin sua, mutta toisaalta parempi kun ihan täysin syrjäytynyt.

Tavallista introverteille. Minulla on elämäni aikana ollut aina pelkkiä ystäviä ja sitten niitä tuttavia, ei oikeastaan sellaisia kaveri-välimuotoja. Lisäksi ystäväni eivät tunne toisiaan vaan vietämme aikaamme erikseen, mikä on myös hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

kuin että olisi suuri laaja ystäväpiiri, sillä ennenpitkää sukset menisivät kuitenkin ristiin joidenkin ihmisten kanssa. Nyt ei tarvitse sellaisesta stressata kun näen harvakseltaan näitä muutamaa parempaa ystävää joiden kanssa vietän laatuaikaa ja saan tapaamisista voimaa. Panostan siis enemmän laatuun kuin määrään.

Olenko outo? Onko muita samanlaisia?

Voisitkohan luopua yhdestä ystävästäsi - tarvitsisin vielä yhden hyvän, siis tosihyvän?!