päiväkoti ja hojks
Hei.
Onko kenenkään lapselle tehty päiväkodissa hojks? Meillä ollaan ilmeisesti tekemässä, lapsi ei kylläkään ole ollut vasta kuin puheterapeutin ja fysioterapeutin arvioitavana. Ja tietysti 5-vuotis testaukset, jossa näitä harjoitettavia asioita siis ilmeni.
Mutta siis, miten teillä on asia hoidettu? Kuka hojksin on laatinut, millä perusteilla ja onko siitä ollut hyötyä? Mitä tutkimuksia/kartoituksia lapselle tehtiin ennen kuin hojks tehtiin?Koskiko hojks päiväkotia vai käsitteleekö se myös myöhempiä asioita, kuten esikoulu ja koulu?
Huh, huh, olipa tässä kysymyksiä. Mutta jos joku viitsii vastata, olisin tosi kiitollinen kaikista asiaan liittyvistä kokemuksista!
Kommentit (6)
Ensinnnäkin hojks on =henkilökohtainen opetussuunnitelma ja kuuluu tehdä oppivelvollisuus ikäiselle lapselle (yleensä lapsi on myös erityisopetuksessa tavalla tai toidella). Jos se tehdään 5-6 vuotiaalle se käytännössä tarkottaa ylesesti sitä että lapsella syystä tai toisesta haetaan pidennettyä oppivelvollisuutta. Eli lapsella tulee käytänössä lykkäysvuosi ja " virallinen eka luokka alkaa 8 vuotiaana" .
No mitä iloa tästä sitten on. Hojks:iin pitäisi kirjata miten lapsen koulunkäynti ja oppivelvollisuus toteutetaan. Ja jos se toteutetaan päiväkodissa päiväkotihenkilökunta on olennaisena osana tässä työssä. Usein myös erityislastentarhanopettaja/koulu ovat tavalla tai toisella jo miettimässä miten hommia aletaan viedä siihen suuntaa että lapsi lähtee ennemmin tai myöhemmin koulun puolelle. Ja tässä tilanteessa pitää miettiä myös avustajan tarve niin päiväkodin toimintoja kun " kuntoutusta" varten.
Kyllä se niin menee etä kun hojks tehdään on lapsi myös oppivelvollinen ja häntä koskee myös oppivelvollisuudesta annetut määräysket siitä kuinka monta tuntia tätä suoritetaan. Jos se toteutetaan päiväkodissa on päiväkoti ilman muuta velvollinen järjestämään opetuksen niin että se täyttää hojks;iin kirjatut tavotteet.
Voimia asiat harvoin menevät näin yksin kertaisesti joten kysele lisää!
Meillä hjoks ja oppivelvollisuus toteutetiin niin että lapsi oli yhden vuoden eskarissa ja toisen vuoden osan päivää koulussa ja osan päväkodissa ja nyt aloitti ekaluokan.
Kyllä tässä on jutenkin niinkuin karusellissa, pää pyörällä. Minulla on ollut sellainen käsitys, että hojks olisi jotenkin virallisempi juttu, siis käsittelisi kouluasioita ym. Mutta puheterapeutti haluaa tehdä sen nyt päiväkodissa, sellaisen viestin siis sain.
Lapsella on siis olleet vasta ne puheterapeutin testaukset, fysioterapeutilta ei siis " löytynyt" mitään. Olen jotenkin odotellut vähän lisää tutkimuksia, kun nuo tulokset on niin ristiriitaisia. Mutta onko tämä siis jo niin lopullinen, että koulunaloittaminenkin pitäisi päättää, vai seuraako se pidennetty oppivelvollisuus automaattisesti jos puhehäiriötä ilmenee?
Sitä vaan jäin miettimään että oliko tarkoitus tehdä hojks vai kuntoutus-suunitelma. Jotka molemmat ovat lasta koskevia papereita. Tai onko tarkoitus yhdistää nämä yhteen lappuun hojks?
Hojks:ssa on silloin ideaa kun se tehdään huolella kaikkai lasta koskeva tämän hetken asiat kirjaten ja tulevaisuutta pohtien. Mutta tälläkin palstalla asioita on siihen lapuun kuuleman mukaan kirjattu niin ja näin.
Jos lapsi haetaan 11 vuotiseen oppivelvollisuuteen se ei sulje pois mitään muuta kuin sen että lapsi kävisi esikolun + 9 oppivelvollisuusvuotta peruskoulua vaan esikoulu +10 vuotta. Eli tulee se yksi vuosi lisää. Mutta toisaalta jos nähdään että lapsella on kielelliseä ongelmia niin varmaa on että todennäköisyys pudota ensimmäisen luokan aikana kärryiltä on suuri. Tai luku taito ei ehdi kehittyä kolmanteen luokaan mennessä tarpeeksi jolloin joka tapauksessa lapsi jää luokalle! Siinä valossa katsoen on järkevämpää että lapsi pääsee aloittamaan samassa ryhmässä alusta alkaenkun otetaan " lykkäysvuosi/nollla luokka" . Tai ainakin itse näen asian näin. Tietenkään kaikkien vanhempien mielestä luokalle jäänti ei ole ongelma. Mutta itse näen sen ei niin sosiaalisen lapsen kohdalla huonoksi vaihtoehdoksi.
Itseläni kun on erityislasta vanhempia lapsia osaa ehkä paremmin ymmärtää sen miten tiukaa oppiminen on jo eka luokalla. Jos lapsella on kielellisiä ongelmia on ne sitten mitä tahansa kannattaa kyllä tutkituttaa tarkaan mikä mättää. Koska vain tiedostamalla lapsen heikot ja vahvat alueet lasta voidaan parhaiten auttaa. Puheterapeutilla on ehkä ollut ajatuksena/näkemyksenä se että lapsen ongemat ovat sellaisia että niistä ei todennäköisesti päästä kouluikään mennessä. Ja hän on ehkä ajatellue että hojks pitää tehdä nyt ennen kuin lapsi tulee " tietyyn ikään" . Oppivelvollisuudeksi voidaan kuitenkin laskea päiväkotikuntoutusta myös jälki käteen ja se ei estä hojks tekemistä siinäkään tilanteessa että laspi on jo käynyt yhden vuoden esim esikoulua ja sitten vasta lähdetään tutkimaan ja selvittämään asioita (joka on kyllä huonoa jos hommat viivästyy niin pitkälle). Tai lähdetään tekemään virallinen päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta ja samalla päätetään jo lapsen tuleva koulumuoto esim. mukautettu pienryhmä
hojks ja oikein valittu koulumuoto esim. mukautettu opetus antaa lapselle mahdollisuuden oppia omalla tavalla ja omaan tahtiin. Sulkematta kuitenkaan mahdollisuutta että jossain vaiheessa tavoittaa ikätoverinsa oppimisessa. Koulukypsyystesti ja psygologin testit jos lapsi lähtee ne tekemään asiallisesti aika tarkaan millaisista vaikeuksista on kyse. Kaikki ongelmat eivät näy " arjessa" niin että ne vois ymmärtää haitaksi oppimisessa. Puhe ongelmiin liityy usein ymmärtämisen vaikeutta jollakin tasolla. Kuinka merkitävää se on selviää vasta kun lapsi testataan asioilla joissa lapsi ei saa näönvarasita tukea ymmärtämiselleen. Näitä ei sanallisa viitteitä on pilvin pimein tarjoilla kaikessa tekemisessä ja toiminnassa. Ja lapset ovat erittäin hyviä lukemaan niitä. Ja myös katsomaan mallista mitä muut tekevät.
Ymmärrän että ajatukset ovat sekavat ja voi olla vaikea ymmärtää ammatti ihmisten huolta kun omasta mielestä lapsi on sosiaalinen ja pärjäävä. Pitkääkö lapsen olla niin hyvä joka asiassa? Tänä päivänä pitää! Jos lapsi aikoo mennä muiden mukana kolussa ei juurikaan voi olla vaikeuksia oppimisessa. Yleisopetuksessa opetellaan lukemaan niinkuin opetus suunitelma käskee mukautettussa opetuksessa lähdetään siitä miten lapsi oppii parhaiten. Eikä yleiopetuksessa ole mahdollisuutta ottaa huomioon erillaista oppijaa kovinkaan hyvin.
Hyvä näin että tutkimukset jatkuu ja niiden kautta varmaan myös asia selkeytyy, toivon mukaan ainakin.
että kysymys olisikin siitä kuntoutussuunnitelmasta, eikä vielä hojksista. Puheterapeutti on siis testannut, ja saanut viitteitä siitä pragmaattisesta puhehäiriöstä ( siis käsitteiden ymmärtämättömyydestä). Motorisia vaikeuksia ei ollut ja keskittyminen on hyvää, myöskin tehtävänannon ymmärtäminen. Kuullusta ymmärtäminen on ikätasoista parempaa. Mutta ongelmia ilmenee siis kuvallisissa tehtävissä, niiden ymmärtämisestä. Yhden kerran olen seurannut puheterapeutin testausta ja silloin lapsi ei selvästikään ymmärtänyt puheterapeutin tehtävänantoa. Mutta virheitä niissä on ollut kuitenkin selvästi ikätasoista enemmän.
Lapsen leikkiminen on tavallista, sosiaalisista suhteistä en osaa kovin paljon sanoa, tarhassa leikkii muiden lasten kanssa, kuitenkin mielellään nuorempien ( kotihoidossa pienempien sisarusten kanssa 5 v asti ). Puheessa jonkinverran " omia" sanoja ja puhe hiukan jäykkää ( kirjakielimäistä). Tuttavien mielestä tavallinen, hiukan mietiskelevän oloinen lapsi.
Puheterapeutti on siis ehdottanut tiivistä puheterapiaa, minkä toivottavasti saamme. Esikoulukypsyystesti tehdään syksyllä, lääkärin ja psykologin mukaan lapsi aloittaisi esikoulun normaalisti.
Lapsi ei ole koskaan kontannut ja puhumaan oppinut 1,5 v alkaen.
(mm. fys.terapeutin mielestä lapsen puheen ongelmat johtuvat tästä)
Eli tässä lyhykäisyydessään. En vielä haluaisi näillä tiedoilla tuota hojksia tehdä, ainakaan jos pitäisi määritellä koulutie. Totta on, että erilaisuus on nykypäivänä miltei kirosana, ja omassa ammatissa olen sen joutunut näkemään. Jotenkin tässä taitaa hiertää se, että olen tällainen " antaa kaikkien kukkien kukkia" ja tämä erilaisuuden penkominen tässä ehkä minua hiertääkin. Mutta haluan toki lapselleni parasta ja sen koulun ja kuntoutuksen jota hän tarvitsee. Jotenkin vain ihmettelen sitä, eikö lasta sitten tutkita enempää? Pragmaattinen puhehäiriö on siitä hankala, että sitä ei arkielämässä juurikaan huomaa, vasta koulutiellä se tuottaa suurempia ongelmia. Siksi se olisikin tärkeää tunnistaa, mutta kun minusta meillä on ollut vasta nämä puheterapeutin testaukset.
No, sain siis terapeutilta viestin että teemme hojksin. Voisikohan se olla, että kysymyksessä olisi kuntoutussuunnitelma? Olen siis ihan noviisi näissä puhehäiriö-asioissa, siksi olenkin tässä näin ÖÖ:nä : )
". . . sitä on oppinut itsekkin sen mitä ammatti-ihmiset hakevat, kun he kritisoivat jonkun lapsen valmiuksia.
Esimerkiksi päiväkodissa on saman ikäisiä, johon verrata kotona ei.
Eikä tässä ole kyse varsinaisesti samallaisuuden tavoittelusta, vaan siitä että tietyt taidot on hallittava kun mennään kouluun.
Se, että on sosiaalinen ja ulospäin suuntautuva ei riitä, jos aidosti valmiuksissa on puutteita.
Tuntuupa tämä vanhempana kuinka vaikealta.
Erilainen oppija joutuu väistämättä tekemään enemmän työtä oppiakseen.
Mikä toisinaan näkyy sitten väsymisenä ja turhautumisena.
Tieto lisää tuskaa mutta luo samalla myös mahdollisuuksia.
Tänä päivänä on kuitenkin tiedossa, että kun lapsella on tiettyjä ongelmia ne näkyy tietyllä tavalla ja niitä voidaan koitaa purkaa tietyillä tekniikoilla.
Aikaa miettiä on, mutta kuntoutus pitää alkaa heti.
Ihanaa jos on mahdollista saada puheterapiaa kaikkialla se ei ole mahdollista.
Ja tiivis terapia vaikka on lapselle raskasta tuottaa myös paremman tuloksen."
Juuri näin.
vaikka " takautuvasti" vuoden päästä. Tärkeintähän tässä on se että jos ei hoijks:a niin sitten kuntoutussuunnitelma. Sisällöltään nämä ovat lähellä toisiaan. Kuntoutussuunnitelmaan kirjataan myös nämä koulukypsyys testien tarve aikataulu ja se että kokoonnutaan näiden valossa pohtimaan lapsen tulevaa koulua ja tulevien suunnitelmien tarvetta. Tärkeäähän on selvittää kuinka paljon tämä ongelma haittaa oppimista ja kurooko vai taantuuko kehitys vai pysyyky ennallaan jollain " viiveellä" ikä tovereihin nähden.
Ehkä sitä on oppinut itsekkin sen mitä ammaitti ihmiset hakevat kun he kritisoivat jonkun lapsen valmiuksia. Esimerkiksi päiväkodissa on saman ikäisi johon verrata kotona ei. Eikä tässä ole kyse varsinaisesti samallaisuuden tavoittelusta vaan siitä että tietyt taidot on hallittava kun mennään kouluun. Se että on sosiaalinen ja ulospäin suuntautuva ei riitä jos aidosti valmiuksissa on puutteita. Tuntuupa tämä vanhempana kuinka vaikealta. Erillainen oppija joutuu väistämättä tekemään enemmän työtä oppiakseen. Mikä toisinaan näkyy sitten väsymisenä ja turhautumisena. Tieto lisää tuskaa mutta luo samalla myös mahdollisuuksia. Tänä päivänä on kuitenkin tiedossa että kun lapsella on tiettyjä ongelmia ne näkyy tietyllä tavalla ja niitä voidaan koitaa purkaa tietyillä tekniikoilla.
Aikaa miettiä on mutta kuntoutus pitää alkaa heti. Ihanaa jos on mahdollista saada puheterapiaa kaikkialla se ei ole mahdollista. Ja tiivis terapia vaikka on lapselle raskasta tuottaa myös paremman tuloksen.