Vauva 4kk - haluan töihin!

Ei mitään mielenkiintoista nettiopiskelua? Siellähän on yliopisto-opintoja USA:sta vapaasti kuunneltavissa, todella mielenkiintoista uutta tietoa.

Opettelin koodaamaan mammalomalla, se oli kivaa. Suosittelen, ohjeita löytyy enemmän kuin jaksaa lukea. Ellet jo osaa :) mutta sitähän voi hioa maailman tappiin saakka.

Minulla samanikäinen vauva, mutta ei tunnu samalta. Meidän vauva nukkuu todella vägän päivisin, joten en ehdi tylsistymään enkä kyllä paljoa kotitöitäkään tekemään. Lisäksi synnytyksestä toipuminen jatkuu vielä. Tilanteet ovat hyvin erilaisia :-)

Opiskele ja lue nyt, kun sinulla on aikaa. Kun lapsi tuosta vähän kasvaa ja lähtee liikkeelle, niin elämänne on hieman vauhdikkaampaa. 

Ei se vauva ikuisesti nuku noin pitkiä päikkäreitä. Kohta hän alkaa olemaan hereillä suurimman osan päivästä ja alkaa liikkumaan, joten Netflixille ei kohta ole aikaa. Suosittelen nauttimaan tästä ajasta nyt, se menee niin nopeasti ohi.

Nelikuinen nukkuu kahdeksankin tuntia päivällä? 

Meillä puolet tuosta. 

Ota puheeksi neuvolassa, ei vaikuta ihan normaalilta vireystilalta. Liikkuuko ja on normaali katsekontakti ym. Jos et näe muita äitejä vauvoineen, et ehkä osaa arvoida. 

Urheile, lue kirjoja, opiskele! Käytä tilaisuus hyödyksi. Olisin ollut ikionnellinen tuollaisesta. Eka lapseni nukkui pitkään kaksi vuotiaana!! Olin todella väsynyt. En edes jaksanut seurata elokuvaa. Eka vuosi oli jatkuvaa itkua, kitinää ja vauvan viihdytystä - se vasta oli rankkaa. Vauva vaan pysyi hereillä. Ei nukahtanut millään. Ja on edelleen , nyt 11 v tyttö jo, vähäuninen ja energinen. Toinen lapsi meillä nukkui paremmin mut silloin tuo esikoinen tietysti vaati huomion. Kolmas meillä jotain kahden ekan väliltä.

Minkä ikäinen olet? Surullista, että olet valmis "luovuttamaan" jo nyt. Vauva on vasta 4kk. Ekan vuoden aikana uniajat ja vauvan kehitys muuttuu koko ajan. Yritä nyt jaksaa edes 9kk oman vauvan kanssa. Miksi halusit lapsen jos nyt jo kyllästyttää? Miksi "pää hajoaa" ja miksi muut äidit ei kiinnosta? En ymmärrä. Hanki harrastus ja ystävysty muiden äitien kanssa. Ei se paljoa vaadi , että "jaksaa" hoitaa helppoa 4 kuukautista vauvaa! 

Puppua ettei muka mitään mielenkiintoista opiskeltavaa löydy esim. avoimesta. Millä ihmeen alalla olet?

Vierailija kirjoitti:

Nelikuinen nukkuu kahdeksankin tuntia päivällä? 

Meillä puolet tuosta. 

Ota puheeksi neuvolassa, ei vaikuta ihan normaalilta vireystilalta. Liikkuuko ja on normaali katsekontakti ym. Jos et näe muita äitejä vauvoineen, et ehkä osaa arvoida. 

:D Tämä tulee ehkä sulle järkytyksenä mutta vauvat ovat erilaisia. Meillä on ollut yksi joka nukkui 45 min pätkissä ja toinen 4 tunnin pätkissä.

Ap:lle kyllä netistä tosiaan löytyy vaikka mitä opiskeltavaa! Kiinnostaako käsityöt? Mä tykästyin vauvavuotena ompelemaan vauvalle vaatteita ja neulomaan lapasia, sukkia sekä huiveja. Yllättävän tyydyttävää kun saa onnistuneen bodyn ommeltua. Myy pieneksi jääneitä vaatteita vaikka fb-kirppareilla, vie aikapaljon aikaa kun niitä kuvailee ja kirjottelee myyntitekstejä!

Kohta vauvasi oppii liikkumaan ja sen jälkeen puhumaan eikä enää nuku niin paljoa. Kohta tulee myös eroahdistuskausia jolloin et pääse edes vessaan yksin. Yritä siis nauttia tästä tylsyydestä! Jos et millään opi nauttimaan niin aivan hyvin isäkin voi vauvan kanssa jäädä jo ennen 9 kk ikää kotiin, tärkeintä on että jomman kumman vanhemman kanssa saa olla. Isä käy siihen yhtä hyvin kuin äiti! :)

Minä minä minä! Entäs se vauva?

Minä tein gradun äitiyslomalla vuonna. Vauva oli terve ja nukkui hyvin niin se oli ihan piece of cake. Siihen asti opiskelin kokopäivätyön ohessa ja olin jo etukäteen murehtinut gradua kun aikaa ei tuntunut olevan alkuvaiheenkaan opinnoille. No hyvin se sitten järjestyi.

Meilläkin on helppohoitoinen nelikuinen, mutta teen samalla koulutöitä sun muuta, eli ei ole ajankäyttöongelmia. Vauvasta ei kauheasti seuraa ole aikuiselle, mutta aikuisen huomio on vauvalle maailman tärkeintä. Oma pää pysyy kasassa kun käydään vauvaryhmässä ja -jumpassa ja saa jutella muille aikuisille. Sinulla kuulostaa olevan ihan mukavasti aikuista seuraa, joten koita keksiä arkeen lisää ohjelmaa, jos vauva on vielä helpossa vaiheessa.

Kohta alkaa tulla kitinää ja hampaita ja 6 kk:n kohdalla menee usein yöunet sekaisin, kun vauva oppii uusia taitoja, eikä enää vain pötköttele paikallaan. Monet vanhemmat sanovat, että heti kun vauvan kanssa tottuu johonkin rytmiin ja rutiiniin, niin heti se taas muuttuu. Eli nyt jos on pitkät päiväunet ja hyvät yöunet ja tyytyväinen vauva, niin ensi viikolla teillä voikin olla kitisevä pätkäuninen huutaja hoidettavana.

Minulla on tosiaan kalenterissa kouluhommia, vauvatapaamisia, liikuntaa, hommasin Museokortin, käyn tutustumassa uusiin kaupunginosiin ja osaan kyllä myös nauttia niistä päivistä, jolloin vain olla röhnöttää pieruverkkareissa ja katsoo leffoja tai sarjoja. Yksivuotiaan kanssa ei paljon perse sohvaa kuluta, kun sen ikäistä pitää koko ajan kytätä vieressä, ettei saa itseään hengiltä. Ota sinä ilo irti vauva-arjesta ja huilitauosta, tai jos nyt siltä oikeasti tuntuu, niin palaa ihmeessä töihin. Ihan sama kumpi vanhempi lasta hoitaa, mutta paras valinta on ehdottomasti se, joka jaksaa vauva-arkea paremmin. Jos mahdollista, niin voitte myös olla yhtä aikaa töissä ja hoitovapaalla, esim toinen on töissä ma-ke ja toinen to-pe.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein gradun äitiyslomalla vuonna. Vauva oli terve ja nukkui hyvin niin se oli ihan piece of cake. Siihen asti opiskelin kokopäivätyön ohessa ja olin jo etukäteen murehtinut gradua kun aikaa ei tuntunut olevan alkuvaiheenkaan opinnoille. No hyvin se sitten järjestyi.

Mulla ihan sama juttu! Ja ymmärrän ap:n "ongelman". Minua ei kiinnosta lastenvaatteet, kodin puunaus, käsityöt, mammaryhmät, joten aika olisi ilman gradua saattanut käydä pitkäksi. Ja tällä en lainkaan siis halua väheksyä noita em. juttuja! Ihailen suuresti taitavia sisustajia ja käsitöiden harrastajia, nämä jutut eivät vaan kiinnosta minua. Opiskelusta sen sijaan pidän. Ilman gradua olisin varmaan alkanut opiskella verkossa jotakin kieltä. Tuttava opiskeli italiaa ja lähti vauvan ollessa vuoden omalle viikonloppureissulle testaamaan kielitaitoa. Ehkä tällainen motivoisi? :)

Minä lopetin hoitovapaan lasten ollessa 6kk ja mies jäi kotiin ja ihan normaaleja ihmisiä noista on kasvanut, eivät ole kärsineet siitä että isä hoiti äidin sijaan...

Ole tyytyväinen helppoon tilanteeseesi. Kuvittelin tekeväni jotain äitiyslomalla, lukea, soittaa instrumenttia ym. Itse en saanut tehtyä juuri mitään, väsytti aina, ulos lähteminen oli suuri ponnistus, alkukuukausien jälkeen. Shoppailemassa kävin vasta 3kk synnytyksestä. Imetin. Ei oikein voinut lähteä minnekään. lapsi heräili jatkuvasti ja nukkui huonosti. Imetin öisin myös. Hoidin yöt aina yksin. Mies kieltäytyyi hoitamasta ja äitinsäkin nauroinkun pyysin yöhoitoapua edes kyläilemässä ollessa. Olin lapselle mielestäni tosi huono ja väsynyt äiti ja huusin. Lastenhoitoapua ei ollut, tuttavat muualla päin Suomea. Puoliso heräsi vasta lapsen ollesssa n yksivuotias, hänkin voisi jotakin tehdä. Aluksi ei auttanut, vaikka pyysin. Hm. Onpa ollutkin aika rankkaa, ei uskoisi, jos ei kirjoitusta lukisi. Ette uskoisi, jos meidät tapaisitte.

Kuulostaa meidän esikoiselta tuossa 2-4kk. Nukkui esim. 21-06 (kaksi pikaruokailua, nukahti suoraan rinta suussa), 9-13 ja 15-18. Lopun ajan oli hyväntuulinen pieni. Ei kitissyt yms. Päivät meni surffaillessa netissä ja tuijottaessa töllöä. Koti oli tiptop.

Ilmoitin töihin lapsen ollessa 5kk, että palaan heti äikkärin lopuksi. Sitten vähän ennen töihinpaluuta alkoi ahdistamaan ja harmitti, että tuli hoitopaikka hommattua ja sovittua työt ja kaikki. Lapsikin oli edelleen rauhallinen, mutta paljon vaivalloisempi, kun liikkui ja nukkui vähemmän. Jotenkin kävi sääliksi esikoista, kun oli vielä vauva ja joutui jo hoitoon, kun oli niin vierastusiässäkin siinä vaiheessa. Hyvin se meni hyvällä pph:lla, mutta kakkosesta sitten neljä vuotta myöhemmin päätin jo etukäteen, ettei mene kyllä hoitoon konttausiässä.