Oletko perheellinen, mutta työskentelet toisella paikkakunnalla (kaukana kotoa)?

Minä olen hakemassa yliopistoon ensi keväänä. Jos pääsen, aion asua neljä päivää viikosta opiskelupaikkakunnallani. Lapset on tuolloin 2v, 6v ja 8v.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveästi polttelee ajatus hakeutua vaikka ensi kesäksi töihin jonnekin itselle ihan uudelle paikkakunnalle. Lapset ovat jo teinejä, lähes aikuisia. Mieskään ei laittaisi vastaan, sillä hän on itse työskennellyt kaukana kotoa lasten ollessa ihan pieniä ja olen tästä haaveestani jo hänellekin puhunut. Työskentelen terveydenhuollon alalla, asun Etelä-Suomessa ja teen työkseni erimittaisia sijaisuuksia ja keikkoja isossa organisaatiossa. Olen jo parina iltana unelmoinut (ja nähnyt sitten untakin), että olin töissä jossain Lapin perukoilla pienessä terveyskeskuksessa. Rohkenisikohan sitä... Kokemuksia muilta kaipaan.

Ihan varmasti rohkenet, ja tuskin kadut - päinvastoin!

Tervetuloa, hyvä joskus näinkin päin. Aika moni kulkee Lapista Helsingissä töissä.

Minäkin olin eri paikkakunnalla töissä ja se mikä minua eniten häiritsi oli se, että tiesin kotona olevan vaikka mitä puuhaa ( johon mulla työttömänä meni koko päivä), mutta työpaikkakunnalla ei iltaisin ollut juuri mitään järkevää tekemistä. 

Toinen asia oli sitten se, että kun työasunto oli niin kaukana että sen viitsinyt saman tien sinne palata, koti oli viikon poissaoloni jälkeen niin siivottomassa kunnossa, että ei voinut takkia ottaa päältä ennen keittiön siivoamista.