39-vuotias eroava nainen - paarialuokkaa

Hei, häntä pystyyn! Täällä vähän vanhempi eronnut nainen ja samanlaisia ajatuksia on joskus mielessä käynyt, mutta siltikin: kyllä vielä jostain löytyy se oikea kumppani.

Ihan sama tilanne ja ikä mulla.

No ei todellakaan ole olemattomat mahdollisuudet löytää miestä. Miksi muka olisi? 39 vuotias nainenhan on nuori

Höpö höpö, nyt se elämä vasta alkaa. Itse erosin yli nelikymppisenä ja uusi rakkaus käveli vastaan etsimättä.

Itse erosin juuri reilu kolmekymppisenä. Ja ottajia olisi jo tyrkyllä. Ei kyllä vielä vaan kiinnosta.

Ai niin, mulla ei ole lapsia tai niiden pilaamaa vartaloa enkä niitä halua. Ehkä siksi en suostu alentamaan itseäni mihinkään paarialuokkaan.

Et ole ainoa. Sulla on hyvät mahdollisuudet löytää joku. 

Ihme asenne sinulla ap on! Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja ihania miehiä näyttää pyörivän ympärillä vaikka kuinka paljon. Tilanteesihan on loistava, kateeksi käy melkein kun olen varattu. N41

No huh, mikä asenne. Itse olen juuri eronnut 38-vuotias, tosin sen verran fiksu ja lapsistaan välittävä exä on minulla, etten mikään totaali-yh ole vaan vuoroviikoin lapset hoidetaan. Elämäni on hyvää juuri nyt, en mitään pysyvää suhdetta ole etsinyt vaan nyt näihin ainakin hetken ihan surutta sinkkuudesta. Elämäni rakkaus tulee vastaan jos on tullakseen ja jos ei, niin eiköhän ilmankin pärjää. :) seksiä nyt aina saa ja ystäviä pilvien oikein joten mikäs tässä ollessa.

Riippuu ketä haet? Nelikymppinen äijä, lapset tehtynä. Varmasti tyytyväisempi suhun 39-v lapsilla kuin 35-v kävelevä tikittävä kello. Ainakin itse 38-v yh, vientiä riittää. Ei itsellä mikään kiire suhteeseen, ei lapsentekopaineita, erosta toivuttu, omaa vapaa-aikaa tehdä kivoja juttuja kun lapset toisella vanhemmalla. Eron voi nähdä myös uutena mahdollisuutena. Ja nyt voit koska vain kohdata sen sun suuren rakkauden - tai sitten jonkun seikkailun - mutta jos viihdyt hyvin yksin, niin mikä ettei. Elämä on yhtäkkiä jännempää! :)