Lue keskustelun säännöt.
2.lapsi vaikka parisuhde ei toimi juuri nyt?
-
01.03.2016 |
Olen 38v ja meillä on yksi lapsi (2v). Olemme olleet yhdessä 15v. Haaveilemme toisesta lapsesta vaikka parisuhteemme ei voi mitenkään hyvin juuri nyt. Meillä ei ole täällä paikkakunnalla ketään kelle lasta voisi jättää hoitoon, parisuhdeaikaa ei siis oikeastaan ole vaan se on silloin kun lapsi on laitettu nukkumaan. Tämä kai/ pikkulapsiaika tunnetusti muutenkin melko haastavaa mikä vaikuttaa asiaan. Nyt mietimme mitä tehdä, toinen lapsi vai asua hetki erillään vai jatkaa näin ja yrittää parantaa suhdetta ja odottaa että lapsi kasvaa jolloin voi kuitenkin olla jo liian myöhäistä yrittää hankkia toista lasta joskaan ei siitä ikinä varmuutta muutenkaan ole. Mitä tässä nyt oikein tekisi? Muita, etenkin naisia, vastaavassa tilanteess?
Kommentit (38)
Itseasiassa me _molemmat_ haluamme. Paitsi toisen lapsen niin myös omalle lapselle sisaren. Tällä hetkellä mieheni on työtön joten meidän tilanteeseen vaikuttaa varmasti moni muukin seikka, lapsi ei ole tuhonnut todellakaan mitään vaan antaa todella paljon meille molemmille, joten eipäs ihan kaikkea vedetä hatusta.
Fakta on vain se, että jos lapsia meinaa hankkia lisää tässä elämässä tulee sen tapahtua pian kun ottaa huomioon biologinen kello. Parisuhdetta on aikaa sinällään parantaa koko loppuelämä.
Tässä pari syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kukaan ole lastaan katunut (tai on jotkut, mutta ne on poikkeuksia) ja mikä on pahin mitä voi tapahtua? Ero on aina parempi, kuin huono suhde ja yksinhuoltajanakin pärjää.
Ei lasta. Hulluko olet, mies työtön ja parisuhde voi huonosti. Uusi lapsi ei tule tätä yhtälöä ainakaan parantamaan. Miksei yksi lapsi riitä? Voisitte keskittyä paremmin niin lapsenne kasvatukseen kuin parisuhteenne hoitoon. Itsekin olen hieman katkera, kun en voinut koskaan lapsena esimerkiksi harrastaa mitään rahaa vievää, kun meitä lapsia oli kuusi ja vanhemmat perusduunareita, välillä työttömänä. Tuossa taloudellisessa tilanteessa ei yksikään järkevä ihminen ala tekemään lisää lapsia, ellei sitten sinun palkkasi ole päätä huimaava tai muuten vaan rahaa löytyy.
Miksi te tuolla tavalla edes mietitte? Jos on vahva tahto olla yhdessä niin sitä ei tarvitse kahta kertaa miettiä, tekeekö töitä suhteen eteen vai ei. Kuulostaa jo siltä että kannattaa erota.
Ethän välttämättä enää tuossa iässä edes tule raskaaksi, joten mikset koittaisi? Parisuhdettahan voi aina parantaa ja jos on kuitenkin tahtoa olla yhdessä. Kaikissa suhteissa on aina huonot kautensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- kirjoitti:
Olen 38v ja meillä on yksi lapsi (2v). Olemme olleet yhdessä 15v. Haaveilemme toisesta lapsesta vaikka parisuhteemme ei voi mitenkään hyvin juuri nyt. Meillä ei ole täällä paikkakunnalla ketään kelle lasta voisi jättää hoitoon, parisuhdeaikaa ei siis oikeastaan ole vaan se on silloin kun lapsi on laitettu nukkumaan. Tämä kai/ pikkulapsiaika tunnetusti muutenkin melko haastavaa mikä vaikuttaa asiaan. Nyt mietimme mitä tehdä, toinen lapsi vai asua hetki erillään vai jatkaa näin ja yrittää parantaa suhdetta ja odottaa että lapsi kasvaa jolloin voi kuitenkin olla jo liian myöhäistä yrittää hankkia toista lasta joskaan ei siitä ikinä varmuutta muutenkaan ole. Mitä tässä nyt oikein tekisi? Muita, etenkin naisia, vastaavassa tilanteess?
En missään nimessä itse tekisi toista lasta jos parisuhde ei toimi. Parisuhdetta ei pelasteta lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Ethän välttämättä enää tuossa iässä edes tule raskaaksi, joten mikset koittaisi? Parisuhdettahan voi aina parantaa ja jos on kuitenkin tahtoa olla yhdessä. Kaikissa suhteissa on aina huonot kautensa.
Eihän tuo pidä paikkaansa. Moni nainen on tullut raskaaksi tosi herkästi vielä 55v
Ei ikä sitä kato. Aika huono neuvo. Ensin parisuhde toimimaan ja sitten vasta miettimään uutta perheenlisäystä.
Ei ihme jos meillä on paljon yksinhuoltajia useamman lapsen kanssa jos tuollasilla neuvoilla eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä tullut viimeaikoina ihan liikaa nähtyä tapauksia, joissa asiat jo ennestään päin persettä ja silti halutaan lisää lapsia.
Yhdellä parilla ero ollut lähellä jo monta kertaa, äiteellä vakava synnytyksen jälkeinen masennus ja elo yhtä riitaa, nyt vasta olivat pääsemässä pikkuhiljaa paremmalle jaksolle, kun alettiin jo odottaa uutta. Ja sama ralli alusta taas, olettanen...
Toisessa taas lapsia ei ole kasvatettu ollenkaan, vaan nämä yksiä pieniä hirviöitä. Kyläillessäänki riehutaan, rällätään ja hajotetaan paikkoja äidin juodessa kahvia ja jauhaessa paskaa, välillä laiskasti tokaisee "älkääs hei nyt...". Ja lisää lapsia vaan halutaan, kun vauvakuume on niiin kova.
Miettikää nyt hemmetti vähän sitä tilannettanne, ennen kuin hankitte lisää lapsia. Jos ap:llakin on suhde jo valmiiksi päin persettä, niin tarvitseeko oikeasti edes kysyä, kannattaako hankkia toista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ethän välttämättä enää tuossa iässä edes tule raskaaksi, joten mikset koittaisi? Parisuhdettahan voi aina parantaa ja jos on kuitenkin tahtoa olla yhdessä. Kaikissa suhteissa on aina huonot kautensa.
Mutta kannattaako juuri siihen huonoon kauteen tehdä lasta rasittamaan ennestään huonossa jamassa olevaa parisuhdetta? Henkilökohtaisesti minulle on tärkeämpää parisuhde ja ennen kaikkea se, että jo olemassa oleva lapsi saisi elää ehjässä perheessä, kuin saada vielä toinen lapsi. Aina elämä ei mene kuin oli suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän välttämättä enää tuossa iässä edes tule raskaaksi, joten mikset koittaisi? Parisuhdettahan voi aina parantaa ja jos on kuitenkin tahtoa olla yhdessä. Kaikissa suhteissa on aina huonot kautensa.
Eihän tuo pidä paikkaansa. Moni nainen on tullut raskaaksi tosi herkästi vielä 55v
Ei ikä sitä kato. Aika huono neuvo. Ensin parisuhde toimimaan ja sitten vasta miettimään uutta perheenlisäystä.
Ei ihme jos meillä on paljon yksinhuoltajia useamman lapsen kanssa jos tuollasilla neuvoilla eletään.
Kuule ehkä 1/ 10 000000 naisesta kykenee tulemaan raskaaksi enää 55v. Kyllä nelikymppisellä on jo kiire ja mahdollisuus raskauteen on n 5% kiertoa kohden siinäkin ikäryhmässä.
Itse odotan toista lastamme. Esikoinen on nyt 1,5v. Parisuhteemme ei ole vahvimmasta päästä ja rankkaa on ollut. Teimme kuitenkin yhdessä päätöksen, että haluamme esikoiselle sisaruksen pienellä ikäerolla ja teemme kaikkemme sen eteen, että suhteemme toimii ja lapsilla olisi tasapainoinen ympäristö.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta meistä kumpikaan ei ole luovuttajatyyppiä. Yhdessä ollaan oltu teini-iästä asti.
Jos molemmat haluatte toisen lapsen ja olette valmiita tekemään töitä perheenne eteen niin miksi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta. Hulluko olet, mies työtön ja parisuhde voi huonosti. Uusi lapsi ei tule tätä yhtälöä ainakaan parantamaan. Miksei yksi lapsi riitä? Voisitte keskittyä paremmin niin lapsenne kasvatukseen kuin parisuhteenne hoitoon. Itsekin olen hieman katkera, kun en voinut koskaan lapsena esimerkiksi harrastaa mitään rahaa vievää, kun meitä lapsia oli kuusi ja vanhemmat perusduunareita, välillä työttömänä. Tuossa taloudellisessa tilanteessa ei yksikään järkevä ihminen ala tekemään lisää lapsia, ellei sitten sinun palkkasi ole päätä huimaava tai muuten vaan rahaa löytyy.
Yhden lapsen äitinä itsekin ihmettelen sitä, että miksi niitä lapsia pitää hankkia lauma sen sijaan, että oikeasti keskityttäisiin ja panostettaisiin sen yhden kasvatukseen.
Jos haluat lapsen mieti sitä täysin parisuhteesta riippumatta. Kestätkö ajatuksen esim. kahden pienen lapsen yksinhuoltajuudesta tai yhteishuoltajuudesta? Jaksatko ilman parisuhdetta? Mikäli haluat lapsen, tee se nyt, älä lykkää. Nuoremmaksi et muutu ja lykkääminen on aika uskaliasta, jos todella lapsen haluat. Yli 30 ja etenkin yli 35-vuotiaana ei enää voi ajatella, että kaikki tapahtuu itsestään. Eikä ottaa aikalisiä tai ajatella, että "sitten joskus".
Lapset kestävät kyllä vaikka olisi kaksi kotiakin. En usko, että se on ongelma. Pohdi tarkaan - tai vielä mieluummin, pohtikaa tarkkaan, haluatteko toisen lapsen, vaikka parisuhde ei kestäisikään. Kestääkö kumpikin ajatuksen kahden lapsen ajoittaisesta yksinhuoltajuudesta, miten tukiverkkoja voisi vahvistaa, miten saada aikaa teille pariskuntana jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä lapsi nro 2 ei varmasti paranna parisuhdettanne. Mikä siinä muuten mättää? Miksi ette viihdy pariskuntana? Arjessa puolison hyvä ja arvostava kohtelu on tärkeämpää kuin "laatuaika" ilman lasta. Ja kai se teidänkin lapsi joskus nukkuu?
Jos hyväksytte sen että ehkä eroatte, niin miksei toista lasta... Ts. jos lapsi on molemmille tärkeämpi kuin parisuhde.
Ajatukseen "parisuhdetta ei pelasteta lapsella", niin itse ajattelisin että millaisen ratkaisun tekisi jos tietäisi varmuudella eroavansa 2 vuoden päästä? Tuossa iässä tulee kiire etsiä isää toiselle lapselle, jos vaikka aina olisi halunnut enemmän lapsia kuin vain yhden. Ja onhan se muutenkin kivempaa olla yksinhuoltaja yhden isän lapsille kuin monen eri isän :) kysymys kuuluukin, tuleeko sitä vanhustenkodissa harmiteltua ettei lapsia tullut tehtyä enempää kuin se yksi. Vai onko ihminen jolle yksi lapsi on enemmän kuin riittävästi, ja tärkeintä on yrittää pelastaa parisuhde. Parisuhteen kestämisestä ei voi antaa takeita, se saattaa kestää yhden lapsen lisää, tai saattaa olla kestämättä vaikkei toista lasta edes yritettäisi. Periaatteessahan parisuhdetta ehtii hoitamaan vaikka se toinen lapsi siunaantuisi, mutta lasta ei enää muutaman vuoden päästä välttämättä enää ole mahdollista saada vaikka haluaisikin. Mutta pelastamaan parisuhdetta ei vauvaa kuulu hankkia, mutta heikkoonkin parisuhteeseen voi sen hankkia, jos vain tiedostaa sen että parisuhde saattaa päättyä jopa ennen vauvan syntymää.
Jänskää, miten tällä palstalla suhtaudutaan parisuhteeseen. Se on jotain, joka kestää hautaan asti, vaikka olisi miten huono, ja siksi kannattaa pyöräyttää lapsi tai pari tai tehdä mitä vain kiireellisempää, kun parisuhdetta voi korjata vaikka sitten eläkepäivinään kun on mökki rempattu.
Jos haluat saada toisen lapsen, niin kyllä se on nyt tai ei koskaan.
ap. kirjoitti:
Itseasiassa me _molemmat_ haluamme. Paitsi toisen lapsen niin myös omalle lapselle sisaren. Tällä hetkellä mieheni on työtön joten meidän tilanteeseen vaikuttaa varmasti moni muukin seikka, lapsi ei ole tuhonnut todellakaan mitään vaan antaa todella paljon meille molemmille, joten eipäs ihan kaikkea vedetä hatusta.
Fakta on vain se, että jos lapsia meinaa hankkia lisää tässä elämässä tulee sen tapahtua pian kun ottaa huomioon biologinen kello. Parisuhdetta on aikaa sinällään parantaa koko loppuelämä.
Tässä pari syytä.
Ei ole tuhonnut?
Parisuhteenne voi huonosti, koska teillä ei ole ollenkaan parisuhdeaikaa. Se johtuu täsmälleen siitä, että olette hankkineet lapsen.
Miten voi kieltää tosiasiat noin lahjakkaasti?
No ei tietenkään uutta lasta, kun ensimmäinenkn on jo melkein tuhonnut suhteenne! Onko sinulla yhtään järkeä päässä? Mikä muu syy puoltaa lapsen hankkimista kuin mä haluuuuun?