Kaverit ei oikeen innosta enää..

Moikka!
Mä oon ihan just 12-vuotias tyttö. Mua häiritsee tosi paljon, että en oikeen osaa viettää aikaani kavereiden kanssa. Vielä viime vuonna kävin ahkerasti niillä ei-niin-hyvilläkin kavereilla, nykyään en edes parhaalla kaverilla.
Mä viihdyn tosi hyvin yksin, ja yksin ollessani olen koneella, luen, piirrän, kuvaan, tms. Harrastan ratsastusta kahdesti viikossa, samalla tallilla yhden tosi hyvän kaverini kanssa. Käydään tallilla ainakin se kolme kertaa viikossa (yleensä, joskus enemmänkin). Lisäksi perjantaisin meillä on myös uinti, jossa nähdään kanssa.
Koulussa olen näiden kanssa paljon, ja niin edelleen. Ton yhden kanssa olen aika paljon, viime aikoina oon käyny niillä useasti ja se täällä, ja nähdään me aina uimahallilla ja tallillakin. Mutta oikeestaan muiden kavereiden kanssa en oo juuri ikinä, koulussa tietty, mutta muuten en.

En tiiä, miks tää ahdistaa mua vähän. Mulla on 15-vuotias broidi ja 10-vuotias pikkusisko, jotka on paljon kavereidensa kanssa, ja se saattaa olla osasyy miks tää tuntuu nii isolta jutulta. Ongelma ei oikeestaan oo se, etten haluia olla kavereideni kanssa. Mua pelottaa, koska en OSAA olla niiden kanssa. Tai siltä ainakin tuntuu. En tiiä. Aina kun joku kaveri laittaa viestiä meidän luokan ryhmään, että "olipa kivaa olla tän ja tän kanssa, tehtiin tätä ja tätä, tosi hauskaa!!", tms, mulle tulee hirvee olo, että jos mä nyt vaikka menisin parhaalle kaverille, meillä ei olis yhtä hauskaa. Tätä kohtaa kukaan ei tajuu, mut pointti on se, etten vaan osaa olla kavereideni kanssa. Ja mikään välien poikki laittaminen tai mikään tällainen ei tule kysymykseensä, oon hyvä kaveri kaikkien meiän luokkalaisten kanssa, ja moni niistä on pitkäaikaisia ja tosi tärkeitä kavereita.

Onko ihan normaalia, ettei vaan huvita olla niin paljoa kavereiden kanssa, niin kuin ennen? Tähän loppuun vielä sanottakoon, että ekanakin mulla on aivan paska omatunto. En tiiä, onko tällä vaikutusta asiaan, koska en todellakaan oo mitenkään ujo tms kavereideni seurassa. Vieraiden kanssa saatan ollakin.
Lisäks tiedän olevani kehityksessä niitä ehkä vähän pidemmällä (siis murrosikä, ihan henkisesti ja fyysisesti), en sitte tiiä onko tälläkään vaikutusta asiaan.

Musta tuntuu, että kulutan mun elämän hukkaan.