Lue keskustelun säännöt.
Voiko pettämisestä selvitä?
04.06.2007 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 16 vuotta. Nyt selvisi, että hänellä on toinen. Tai mitään ei kuulemma ole tapahtunut. On tunteita toista kohtaan, on pussattu, halattu, soiteltu ja viestitelty ahkerasti. Siis minun mielestäni kaikkein pahin on tapahtunut, henkinen yhteys on luotu ja mieheni suree, kun nyt menettää parhaan ystävän. Ei tokikaan minua vaan sen toisen naisen. Haluaisin jatkaa ja miehenikin haluaa vielä yrittää, mutta en tiedä onko meillä mahdollisuutta enää korjata asioita. MIten voisin luottaa, että suhde toiseen loppuu? Jos mieheni ei tiedä mitä tuntee, eikö se tarkoita, ettei tunteita minua kohtaan enää ole? Onko kellään positiivista kokemusta tällaisesta?
Kommentit (6)
Jos luottamus on mennyt, sitä on erittäin vaikea saada takaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus on vähän niinkuin puuhun kiipeämistä; Pikku hiljaa ylöspäin mutta yhdessä hetkessä voi tipahtaa maahan.
Tekstistäsi paistaa vielä hieman läpi se, että mies ei ole ihan vielä ymmärtänyt ettei voi saada teitä molempia. Joudutko sinä lohduttajaksi kun mies itkee luopumisen tuskaa toisesta naisesta? Et kai sinä joudu tuntemaan, että " anteeksi nyt kun joudut olemaan minun kanssani etkä sen kehen ihastuit?"
Meilläkin mies sanoi ensin, ettei pidemmälle menty, ja vasta vuoden päästä tunnusti, että oli mentykin. Eniten minua kuitenkin loukkasi henkinen yhteys ja rakastuminen. Sanoin miehelleni, että hän saa pitää naisensa, mutta ottakoon myös lapset. Nuorin neljästä lapsestamme oli tuolloin 2-vuotias, enkä varmasti ikinä, missään olosuhteissa olisi lapsistani oikeasti luopunut. Mies kuitenkin säikähti ja lopetti suhteen. Tiedän varmasti, että suhde loppui. Itse toivuin siitä parissa vuodessa, miehestä en tiedä, mutta ihan normaalia perhe-elämää hän alkoi viettää meidän kanssa, ja henkinen yhteyskin saatiin nopeasti luotua takaisin. Meille syntyi vielä yksi lapsikin. Kyllä minä mieheeni nyt luotan, en 100-prosenttisesti, mutta riittävästi, niin, että meilä on hyvä olla. En muistele enää pettämistä, paitsi aina näissä keskusteluissa. Siitä voi toipua, jos kumpikin tahtoo, eikä pettämiseen palata aina riidoissa ja sen jälkeen, kun asia on pohjamutia myöten puitu.
Taisin alussa olla lohduttaja, kun mies oli niin syvällä ongelmissaan. Itsekin ajattelin, miten epäreilua on, että itse olen petetty ja tavallaan uhri, mutta joudunkin lohduttajan asemaan... Minä uskon, että vaikka mieheni sanoo haluavansa olla rehellinen ja jatkaa kanssani, hän ei ole vielä ollut rehellinen ja uskoisin, että loppuun asti on menty. Se ei toki muuta mitään. Ainoastaan sen, että toivoisin rehellisyyttä, niin rumaa kuin se sitten onkin. No, olen nyt ottanut etäisyyttä ja ajattelin lähetellä ajatuksiani päivittäin niin usein kuin siltä tuntuu hänelle sähköpostissa ja päästää suodattamatta kaiken ulos. Mutta kiva kuulla, että siitä voi selvitä. Haluan uskoa, että kunhan saamme puhuttua kaiken puhki, mekin voimme selvitä ja tulla uudelleen onnellisiksi.
älä kuitenkaan ala lohduttamaan miestäsi. hän teki väärin, hänellä saakin olla paha mieli ja paha olo. välit tähän naiseen pitäisi myös katkaista kokonaan, jos ei pysty pitämään erossa ystävyyttä ja ihastumista / rakastumista.
tällainen jo suhteen alkuaikoina, 3 vuoden yhdessäolon jälkeen.
eli miehellä toinen, juuri tällainen pusukaveri, eivät menneet pidemmälle.
suhdetta kesti pari viikkoa, kunnes sain tietää...
kyllä siitä toipuminen kesti tovin jos toisenkin, mutta selvittiin siitä yhdessä!
nyt siitä aikaa jo 15vuotta ja hyvin menee yhteiselämä!
tsemppiä siis teille, mitä sitten päätättekin tehdä!