Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kateellinen vai ihastunut?
Grrr
27.02.2016 |
Mulla on aivan järkyttävän inhottava tilanne. Tunnen tytön, joka on kaverin tuttu, sovitaan nimeksi vaikka Minna. Meillä on sama lähtötilanne: menimme naimisiin ja saimme lapset samaan aikaan, opiskelemme samassa koulussa ja olemme saman ikäiset. Siinäpä oli sitten yhtäläisyydet. Hän on ilkeä ja kateellinen nainen, ja kaverini on kertonut, että "Minna" vihaa minua siksi, koska olen häntä "parempi". En ota kantaa tuohon mitenkään, koska mielestäni meillä on ihan sama lähtökohta, hän on jopa kauniimpi, eli en usko, että olisin mitenkään parempi tai mitään. Mutta silloin Minna ei tuntenut mua, enkä mä häntä, ja nyt minulle on tullut sellainen ärsytys, että miksi hän vihaa mua jos ei edes tunne. Ja siitä lähtien olen aina yrittänyt "kilpailla" hänen kanssaan asioista, ihan tietämättäni (ja luulen, että hän tekee samaa). Odotan salaa yliopistolla, että näen hänet, vain ärsyttääkseni häntä. Olen monta kertaa yrittänyt olla kaveri, hän juttelee mulle vain jos on yksin. Tiedän, että tää kuulostaa ihan vammaiselta, ja jumalauta minähän olen aikuinen, mutta ärsyttää se, miten hän käyttää mua hyväkseen ja miten hän esittää, että on parempi. Ja ärsyttää se, miten tossu mä olen kun näen hänet: olen aina niin mukava ja juttelen, ja hän kohtelee mua kuin roskaa. Olen ihan pakkomielteinen häntä kohtaan, seuraan sosiaalisessa mediassa sitä, mitä hän tekee vain löytääkseni epäkohdan tai virheen mistä voin tuomita häntä. Vihaan itseäni siksi, koska kaikki mitä teen, teen ärsyttääkseni häntä. Jos postaan jotain someen, toivon että hän näkee sen.
Anteeksi romaani mutta pliis kertokaa, olenko kateellinen vai ihastunut? Ja onko ketään jolla on sama tilanne? Yritän tosissani muuttua ja se olikin uudenvuodenlupaus, ja kerran näin hänet kampuksella ja yritin olla kiltti ja haudata "sotakirveen", mutta hänen reaktio oli niin vittumainen! Aina kun puhun jostain, hän kääntää sen itseensä, jos sanon, että meidän TV on rikki niin hän sanoisi, että "mä en kestäis jos noin tapahtuis meille koska me just ostettiin meidän xxx€ TV!" En tiedä, mitä hän yrittää viestittää, mutta ai että tekee hyvää avautua tänne!
Ja sori jos on vähän sekava teksti 😄
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuon ihastumisen tuohon vedit? Miksi yhteinen ystävänne haukkuu ystäväänsä sinulle?
En tiedä, koska olen niin pakkomielteinen? Hän ei ole ystävä vaan tuttu, Minna on siis ystäväni veljen eksä ja tietää hänestä paljon juttuja
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla??
Joo
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla??
Joo
Ap
Se oli sarkasmia. Kuulostaa niin teinipissijutulta.
Sulla tosiaan on pakkomielle. Hae apua YTHS:ltä. Tuollainen ei ole tervettä kalastella huomiota ja hyväksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla??
Joo
ApSe oli sarkasmia. Kuulostaa niin teinipissijutulta.
Tiedän! Siksi haluan apua!
Ap
Aika autistista. Onko sulla muuten asiat ok, vain tämä yksi pakkomielle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika autistista. Onko sulla muuten asiat ok, vain tämä yksi pakkomielle?
Mulla on muuten asiat täydellisesti. Luulen, että tunnen epävarmuutta ja alentunutta itsevarmuutta kun edes ajattelen häntä, vaikka todellisuudessa tiedän, että hänellä on asiat huonommin, se ei vaan näy päältäpäin. Siis tiedän, että hänen miehensä katuu, että on hänen kanssaan naimisissa (erittäin luotettavalta lähteeltä), tiedän, että hän ei tykkää opiskelemastaan alasta ja tiedän, että hän vie lapsensa päiväkotiin ja sieltä lapsen mummolle joka päivä koko päiväksi, jotta voisi käydä omilla menoillaan (mummo on työkyvyttömyyseläkkeellä). Mutta silti olen jostain syystä pakkomielteinen, voisiko se johtua siitä, että hänellä on "munaa" tehdä juttuja, joista minä voin vain unelmoida (vaikken haluaisi tehdä niitä)? Kukaan ei ikinä puhu hänestä mitään hyvää 🤔
Sairasta vatvomista.
Keskity omaan hiihtoon. Vaikka tuo olisi jokin ihastumisen muoto, sinulla ei olisi juuri mitään myönteistä annettavaa vatvontasi kohteelle.
Toistan: keskity omaan hiihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sellaista pakkomielteistä stalkkerointia. Sinulla on jotain itsearvostuksen ongelmaa, jonka projisoit tähän yhteen ihmiseen. Hän on syytön tunteisiisi, sattuu vain olemaan sellainen että laukaisee sinussa tuon tunnemylläkän. Ehkä hän on sinut itsensä kanssa kaikkine ilkeyksineen ja kateellisuuksineen ja näet hänessä jotain sellaista itsevarmuutta, mikä sinulta puuttuu?
Ihminen on kuin peili, joka heijastaa omaa itseään ulospäin. Taitava käyttäytymisen asiantuntija voisi kertoa sinulle, mitä kaikkea sinusta itsestäsi löytyy, kun pelaat tällaista peliä. Et ole varmaankaan tasapainoton, mutta jos tutkailet itseäsi ulkopuolisen silmin, saatat löytää "kuoppia" omasta mielestäsi, johon haet täytettä käyttäytymiselläsi.
Miksi ylipäätään vaivaat päätäsi tuon toisen käyttäytymisellä, josta osa saattaa olla sinun oletuksiasi? Mikä siinä koukuttaa? Täytä päiväsi oikeilla haasteilla, äläkä pyöri tällaisissa naiiveissa leikeissä. Hae henkistä ja ihan fyysistäkin välimatkaa. Voit käyttää leikistä vapautuneen energian vaikka opintoihisi. Ja jos haluat aidosti auttaa toista hänen ongelmissaan (jos niitä on), opettele olemaan reilu äläkä käyttäydy pissiksen tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee oikeasti asioita äläkä vatvo niitä pikku päässäsi. Mielikuvituksella ei ole rajoja, mutta aito tekeminen vasta realisoi asioita. Aseta itsellesi ensi alkuun ihan oikeita konkreettisia pikahaasteita: uskallatko hypätä benji-hypyn, uskallatko mennä yleisön eteen laulamaan karaokea, uskallatko mennä itsepuolustuskurssille, uskallatko unohtaa itsesi jne? Jos et uskalla ylittää missään rajojasi, et myöskään juuri kehity. Sen jälkeen aseta selvä tavoite, milloin tutkintosi on oltava valmis tms.
Mulla oli miehen hyvän ystävän vaimo alusta lähtien (ennenkuin oli edes tavattu) päättänyt että hän ei minusta pidä (tämä johtui siitä että minä olen vain toisen asteen koulun käynyt ja hän korkeasti koulutettu) eli toisinsanoen olin eri sosiaaliluokkaa hänen silmissään. Mieheni kertoi minulle tämän kun hänen ystävänsä oli hänelle näin sanonut. Tapasin tämän rouvan ensimmäistä kertaa ja esitellessäni itseni hänelle, hän ei edes vilkaissut minuun päin, toistin esittelyni ja kerroin että kiva kun on päässyt mukaan, ei vastausta. Omituinen ihminen ja hän oli vain kuin minua ei olisikaan. No päätin ettei mua se haittaa enkä anna vaikuttaa, mieheni ystävä pyysi meitä heille juhlimaan ja mehän mentiin! Vein kohteliaisuuksissani viiniä punaista ja valkoista, että ehkä edes jompikumpi kelpaisi, ojensin tuliaiset rouvalle, ei kiitoksen kiitosta ja taas minä olin ilmaa tälle naiselle, muiden kanssa keskusteli illan aikana ja minulle ei sanonut sanaakaan. Ei mua haitannut vieläkään, mieheni ystävä silminnähden häpesi vaimonsa käytöstä ja sen huomasivat muutkin, mutta minä en antanut sen vaikuttaa itseeni, vaan jatkoin juhlimista. En oikein ymmärrä kuinka saat ikävästä ihmisestä väännettyä pakkomielteen, ei mua ainakaan tuommoisten tyyppien kanssa kisailu kiinnosta, keskity omaan elämään äläkä vertaa sitä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos kaverisi puhui paskaa? On teille molemmille sanonut saman. Jotkut pyrkivät kontrolloimaan omaa sosiaalista piiriään keinolla millä hyvänsä. Jos vaikka lopettaisit sekoilun ja mielistelyn ja alkaisit elämään omaa elämää?
Alue: Aihe vapaa
Mistä tuon ihastumisen tuohon vedit? Miksi yhteinen ystävänne haukkuu ystäväänsä sinulle?