Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on aika surkeassa jamassa.
28.05.2007 |
Itselläni todettiin pahanlaatuisia solumuutoksia papa-kokeessa, tyttäreni, ainoa lapseni, joutuu siirtymään syksyllä päiväkodin erityisryhmään (oppimisvaikeuksia) ja mieheni jäi kiinni pettämisestä työkaverinsa kanssa. Mistä ihmeestä saisin voimia jatkaa eteenpäin, auttakaa siskot. Vielä kuukausi sitten elämä oli ihan kivaa, nyt kaikki on romahtanut.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on varmaan pahin kaaos ja sekavin olo, mutta asioilla on tapana järjestyä, usko pois.
aloitetaan hoitojaksot sairauteeni, niin en ehkä jaksa pyörittää lapseni arkea. Hänelläkin on nyt vaikeaa ja en usko sen helpottavan, jos joutuu viettämään pitkiä aikoja jossain isän uudessa kämpässä. Sukulaiset asuu kaukana ja vanhempanikin ovat vielä työelämässä. ap
solumuutokset hoidetaan nykyään hyvin ja sinä olet onnekas kun havaittiin ennen kuin syöväksi kehittyi.
lapsi saa tarvitsemaansa apua ja hienoa että on päässyt etkä joudu tappelemaan.
ja mies... enpä osaa mitään kivaa sanoa.
sinuna koittaisin keskittyä vaan itseen ja lapseen. hissukseen vaan.
rämmi vaan. tästä ei ole kuin suunta ylöspäin!
Keskity hetkeksi vaikka mieheesi ja pohdi onko teillä yhteistä tulevaisuutta. Lääkärit neuvovat kyllä tuon mahdollisen sairauden kanssa. Ei elämä toki tähän lopu!
Lapsen tilanne on sikäli ok, että pääsee erityisopetukseen, jota varmasti kaipaa. Siellä hän voi kokea osaavansa, eikä pety kokoajan. Voimia sinulle ap! Tämä varmasti kasvattaa teitä myös perheenä.
Olet tosi pahojen kriisien edessä. Kaikki tuo on sellaista, jonka joudut ehkä ottamaan vastaan yksin kun miehesi meni vielä pettämäänkin.