Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vammainen vanhempi ja lasten pelko kiusaamisesta
24.02.2016 |
Ehtii vielä kysyä ennen kuin palsta menee taas lukkoon.
Eli millaisen neuvon antaisitte tilanteessa, jossa alakouluikäisten poikien isä on vammautunut sairauden myötä ja se näkyy hänen ulkonäössään, ja pojat arastelevat näyttää isäänsä ikätovereilleen (kavereilleen jne.). Pojet ovat jo kerran joutuneet kuulemaan pilkkaa ja kokemaan kiusaa tämän takia :( Onko isän "häpeäminen" ymmärrettävää ja pitäisikö antaa poikien tehdä niin vai pitäisikö puuttua ja "pakottaa" pojat esittelemään jne. isänsä normaaliin tapaan?
Harmi että näin vähän aikaa. Tärkeä asia. Toivon että huomenna keskustelu jatkuu.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko pojat itse hyväksyneet/sopeutuneet isässä tapahtuneeseen muutokseen? Itselläni hieman vastaava tilanne, erotuksena että olen lasten elämän ajan ollut "tälläinen", joten ovat tottuneet vaillinaiseen äitiinsä. Jos joku lasten kaveri on jotain kysynyt siihen olen vastannut, mutta mitään "esittelyjä" en ole harrastanut.
Lapset voivat olla varsin julmia toisilleen, joten mihinkään pakottamiseen en ryhtyisi. Pystyykö isä kuitenkin tekemään asioita lasten kanssa? Mitä jos vaikka pojat pyytäisivät jonkin kaverin mukaan uimaan tms. yhteiseen juttuun?
Vierailija kirjoitti:
Ovatko pojat itse hyväksyneet/sopeutuneet isässä tapahtuneeseen muutokseen? Itselläni hieman vastaava tilanne, erotuksena että olen lasten elämän ajan ollut "tälläinen", joten ovat tottuneet vaillinaiseen äitiinsä. Jos joku lasten kaveri on jotain kysynyt siihen olen vastannut, mutta mitään "esittelyjä" en ole harrastanut.
Lapset voivat olla varsin julmia toisilleen, joten mihinkään pakottamiseen en ryhtyisi. Pystyykö isä kuitenkin tekemään asioita lasten kanssa? Mitä jos vaikka pojat pyytäisivät jonkin kaverin mukaan uimaan tms. yhteiseen juttuun?
Kiitos vastauksesta! Muutos on tapahtunut melko nopeasti, joten en usko, että ovat täysin sopeutuneet. Itsellänikin on ollut vaikeuksia hyväksyä kaikkea. Suurimman osan ajasta ovat kuitenkin iloisia poikia ja touhuavat omia juttujaan.
"Esittelyllä" en tarkoittanut mitään erityistä, vaan ihan normaalia suhtautumista, en nopeasti eilen illalla ennen palstan sulkeutumista vaan ehtinyt muotoilla järkevämmin. Tarkoitin vain että isä on normaalisti läsnä ja pojat tuovat kavereita kotiin.
Isä ei pysty liikkumaan ja harrastamaan poikien kanssa. Juttelu on ainoa mihin pystyy.
Ikävä kuulla että sinullakin on ollut haasteita, mutta hyvä muistaa, että erilaisia "kohtalotovereita" löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän "häpeäminen" lienee inhimillistä alakouluikäisiltä lapsilta, mutta ei oikein isää eikä muitakaan kohtaan. Pakottaminen kasvatusmetodina on kyseenalainen – tai riippuu tietenkin siitä, mitä pakottamisella tarkoitetaan. Lujuus ja rajojen asettaminen selittäen miksi joku periaate on oikea, on sen sijaan hyvä kasvatusmetodi. Kannattaa ottaa poikien kanssa puheeksi, miksi he eivät saa toimia häpeän tunteen mukaan, vaikka tunne sinänsä onkin inhimillinen.
Alue: Aihe vapaa
nosto