Yrittäjäpariskuntia (lapsiperheitä), miten onnistuu työnteko yhdessä?
Tässä mietiskelen yrittäjäpariskuntien arkea, että mitenköhän luonnistuu? ONko täällä pariskuntia joilla yhteinen yritys jota kummatkin hoitavat kokopäiväisesti? Minkälaisia asioita tulisi ottaa huomioon ja onko ihan mahdotonta. Meillä siis yhteinen liikeidea, jota kehittelemme. Minä olen hoitovapaalla ja olen muutenkin miettinyt yrittäjyyttä työllistymisvaihtoehtona. Keksin liikeidean, josta mieskin innostui. Nyt mies on kyllästynyt omaan työhönsä ja olisi myös kiinnostunut yrittäjyydestä. Työ olisi toimistotyötä ja myyntityötä yrityksille eli käydä tapaamassa yritysasiakkaita ja henkilökuntaa joko niin että toinen menee tai minä ja mies yhdessä. Myöskin tapahtumiin osallistuminen kuten messut olisi osa työnkuvaa ja markkinointiaineiston luominen sekä tuotevalikoiman suunnittelu ja mahdollinen myymälän tai verkkokaupan ylläpito.
Kommentit (5)
Olen nyt vuoden ollut yrittäjänä ja työtä on ollut todella vaihtelevasti. Kulut ovat aika kovia, vaikka itselläni ei ole esim. toimistotilojen yms. vuokria vaan teen työn kotoa. Silti eläkemaksut, kirjanpitäjä yms pakolliset maksutkin syövät paljon rahaa. Kehottaisin ehkä myös toisen vielä pitämään työnsä ja auttamaan tarpeen mukaan ja myöhemmin menemään mukaan, jos käytännössä alkaa mennä hyvin. Muuten - mikäettei.
Minulla on myös sukulainen, joka työskentelee miehensä firmassa (tai en tiedä, että miten omistussuhteet menevät). Joka tapauksessa hän valittelee, että olisi kiva, että olisi jotain omaa, sillä näkevät kotona, harrastuksessa ja kotona. Ei välttämättä tee niin hyvää parisuhteelle...itsehän tiedät kuitenkin paremmin, että kuinka yhteistyö sujuisi.
Mielestäni toisella pitää ehdottomasti olla turvattu toimeentulo (ja hyvätkin tulot) ja mielellään myös melko vähän asuntovelkaa. Yrittäminen on kuitenkin suuri riski.
Itse aloitin kokeilumielellä ja suuresta mielenkiinnosta pienimuotoisen liiketoiminnan myymällä kotimyyntikutsuilla naistenvaatteita. Ensimmäinen kausi oli +-0, mutta toiselta kaudelta voittoakin jo tuli. Veikkaan, että aika moni yrittäjä tekee ensimmäisenä vuonna melko voitottoman vuoden, sillä aloituskuluja tulee sen verran paljon ja toiminta lähtee kuitenkin hitaammin liikkeelle kuin arvaisi. Olen markkinoinnin ammattilainen, mutta silti yllätyin, miten työlästä oli markkinoida kotikutsuja edes lähipiirille tai laajemminkin. Paljon laitoin ilmoituksiakin, mutta huonolla menestyksellä. Eli sitkeyttä kyllä yrittäjältä vaaditaan ja tietenkään into ei saa lopahtaa kesken. Liikeideakin kannattaa pureskella monelta eri kantilta, ennenkuin hommaan ryhtyy. Kuluja on helppo tehdä, mutta tulojakin pitäisi saada. Sitten on vielä oma ongelmansa saatavien periminen eli kaikki eivät lupauksista huolimatta hoida maksuja ajallaan.
Mieheni on yrittäjä ja itse olen töissäkäyvä, mutta satunnaisesti voin tehdä ammattini vuoksi myös " keikkoja" . Ehdottomasti olen sitä mieltä, että molempien ei kannata ryhtyä samantien yrittäjiksi. Itsekin olen palaamassa aikanaan hoitovapaalta takaisin työelämään, vaikka mielummin vaihtaisinkin alaa ja ryhtyisin yrittäjäksi (ehkä). Näin meillä on lasten loma-aikoina mahdollisuus edes toisen olla toimeentulosta poissa ja saada peräti lomarahaakin. Myös lasten sairastelujen kannalta on tärkeää, että poissaolo työstä ei heti vie kassaa nollalle. Yrittäjä kun ei oikeasti saa rahaa mistään muusta kuin tehdystä työstä. Ja kuten yksi kirjoittajista sanoikin, pienyrityksille laskut maksetaan kyllä pääsääntöisesti, mutta isot yritykset voivat esimerkiksi sanoa laskutuksen olevan heille 30 päivää.
Mikäli haluat vielä lisää lapsia, mieti tarkoin milloin ryhdyn yrittäjäksi. Lapsiperheentuet ovat melko minimaaliset yrittäjälle, erityisesti naisyrittäjä on täysin eriasemassa taloudellisesti verrattuna äitiyslomaa pitävään duunariin.
Käykää kaikki mahdollinen läpi tarkasti, ennen kuin aloitatte. Se minkä laskutatte asiakkaalta täytyy sisältää lopulta oman palkkasi, eläkemaksusi, vakuutuksesi, hankinnat, vuokrat jne. Toisaalta vastapuolena on itsenäinen työ, joka on suuri arvo nyky-yhteiskunnassa. Mieheni on ollut yrittäjänä 4 vuotta ja nyt vasta bisnes näyttää rullaavan ja homma jotenkin edes vakiintuneen.
Parisuhteen kannalta stressi siirtyy kotiin yrittäjäperheessä ja jos teette molemmat samaa, parisuhteesta on pidettävä huoli, ettette muutu vai työkavereiksi. Näissäkin korostuu hyvät ajat firmassa ja huonoina aikoina on todella haastavaa.
Mukava lukea yrittäjäperheiden jutuista, toivottavasti keskustelu jatkuu. Tsemppiä ja voimia kaikille!
Hei,
Minä ja mieheni ollemme samassa yrityksessä töissä, jonka mies omistaa. Minä jäin esikoisen syntymän jälkeen kotiin, ensin hoitovapaalle ja lopulta irtisanoin itseni töistä. Mies maksaa minulle palkan. Meillä on selkeä työnjako, minä hoidan toimistotyöt ja hän työnjohdon ja kaiken muun. Lisäksi hoidan lapset ja kodin.
Ehkä ihan aluksi, ei kannata molempien jäädä pyörittämään firmaa, jotta talous pysyisi tasapainossa. Meillä oli se, etu että mies oli jo kauan pyörittänyt firmaan ja saanut sen kannattamaan. työtuntejakaan ei pidä laskea, kahdeksan tunnin työpäivä on ylellisyys. Muistakaa myös, että itse pitää maksaa kaikki omat eläkkeensä ym. sosiaalikulut. Myöskään palkallista lomaa ei ole niinkuin jos olisit toisen palveluksessa. Itselläni äitiysloma kesti sen viikon kun olin sairaalassa. Sitten vielä kun vauva sairastui vakavasti, oli huumori piukilla, kun ensin oli päivän sairaalassa ja illalla piti vielä laskut tehdä ja maksaa... tosin se taisi pitää minut järjissäni...
Mutta on tässä kuitenkin pluspuolia, esimerkiksi päivän kulun voi pääsääntöisesti itse päättää. voi pitää jonkun vapaapäivän silloin kun itselle sopii. Itsellä ei tule hirmupitkiä päiviä vaan lasten hoitopäivä on lyhyempi kuin jos olisin töissä. Ja välillä kun toimistolla on hiljaisempaa niin voin tehdä päivällä kotitöitä. Ja on tässä onnistunut vauvan ja esikoisenkin hoito samalla (jos on pakko). Mies kyllä tekee tosi pitkää päivää.
Itsellä sama tilanne, eli olemme mieheni kanssa harkinneet yhteisen yrityksen perustamista. Yrityksen perustamisessa on aina riskinsä. Päädyimme siihen ratkaisuun, että toisella pitää olla muu työ, josta varmasti saadaan ' leipärahat' . On iso riski, että koko perheen elanto on kiinni ' yhdestä korista' . Myöhemmin, mikäli yritystoiminta lähtee hyvin vauhtiin ja toiminta on kannattavaa, voi toinen vähitellen siirtyä yrityksen palvelukseen.