Mies ei tahdo enää lisää lapsia, minä tahdon. Ei ole oikein
että mies joutuisi taipumaan minun tahtooni, mutta ei sekään ole oikein että joutuisin tyytymään pienempään perheeseen kuin minkä tahtoisin.
Miehen mielestä minun kärsimykseni tässä asiassa on pienemmät kuin mitän hänellä tulisi olemaan jos yrittäisimme kolmatta lasta vastoin hänen tahtoaan.
Hän ei pysty lupaamaan että joskus muuttaisi mielensä tässä asiassa.
Ajatuksia?
Kommentit (4)
Onko oikein, että hän syntyy perheeseen, jossa toinen vanhemmista ei häntä tahdo?
Toisaalta samoin voisi miettiä, onko hänen syntymättä jäämisensä pienempi paha. Mutta siltikin minusta ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen kertoo olennaisimman, joka usein näissä meinaa hämärtyä.
ihan sama juttu. Paitsi, että jos se vauva oikeesti syntyisi, ei isällä olisi mitään sitä vastaan enää siinä vaiheessa. Ei vaan millään suostu kolmanteen lapseen =(
Vahinkoa täällä sitten odotellaan tapahtuvaksi... epätoivoista, tiedän =)
myöhemmin tappelemaan. Ja senkin jälkeen varmaan molemmilla on oikeus muuttaa mielensä.
Näin on meilläkin käynyt - tiesimme, että minä tahdoin 3 yttöä ja mies 2 lasta. Siihen 2 tyttöön jäi ;) Jos olisin jankkaamalla jankannut, niin toki kolmanteen olisin hänet saanut " pakotettua" , mutta minusta näin n hyvä: molemmat kuitenkin saaneet pitkälle sitä, mitä ovat halunneet.
Tästä syystä minulla on vain kaksi lasta. Lasten isä ei enempää halunnut. Elämä ei vaan aina mene niinkuin on ajatellut/suunnitellut.