Lue keskustelun säännöt.
Läheisyyden puute, se voi näköjään sairastuttaa.
23.02.2016 |
Psyykkinen vointini ollut enemmän tai vähemmän heikko jo pitkään ja tänään, osin fyysistenkin vaivojen vuoksi, olen pitkästä aikaa myös itkuinen. Kaipaan sanomattoman paljon läheisyyttä mieheni kanssa, toisaalta melkeinpä pelkään ajatustakin siitä. En kai sitä enää osaisikaan, haluaisinko edes, tuskin, en tiedä. Se 1s pikapusu aamuisin kun erotaan (ei aina sitäkään) ja iltaisin nukkumaan mennessä, siinä meidän parisuhteemme ja läheisyytemme.
Miksi tähän on tultu? varmasti "syytä" kummassakin, mutta silti sanon että miehen "vika" tämä lähtökohtaisesti ja suurimmaksi osaksi on, hänen haluttomuutensa. Sitä ollut jo ainakin 6-10v ajan eikä ole auttanut taloudellisten tilanteiden parantuminen (stressi niistä), ei testosteroni-piikit (arvatkaas miltä se tuntui/tuntuu, oma mies ei halua vaikka lisäpiikittää itseensä hormonia jo valmiiksi norm arvoista huolimatta), ei mikään. Ei ole pieniä lapsiakaan valvottamassa.
Olen nyt 39v ja pystyyn kuollut, itkemään näköjään vielä pystyn.
Kommentit (23)
Ettekö voisi sopia jotain "läheisyysaikaa" niin, että siinä ei kuulukaan siirtyä sen intiimimpiin puuhiin? Aamulla vuoteessa pitää olla viisi minuuttia sylikkäin ja nousta sitten aamukahvinkeittoon? Mies ei ahdistuisi ja sinä saisit edes vähän läheisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voisi sopia jotain "läheisyysaikaa" niin, että siinä ei kuulukaan siirtyä sen intiimimpiin puuhiin? Aamulla vuoteessa pitää olla viisi minuuttia sylikkäin ja nousta sitten aamukahvinkeittoon? Mies ei ahdistuisi ja sinä saisit edes vähän läheisyyttä?
Mietin vaan että riittääkö "pelkkä" läheisyys. Itselleni olisi varmaan kamala kokemus jos olisin mieheni lähellä ja tietäisin että se ei koskaan johda seksiin ja varsinkin jos turhaan toivoisin sen johtavan seksiin.
Jos miehelläni olisi vaikkapa sairaudesta johtuva impotenssi, kestäisin sen, kunhan vain tietäisin että seksittömyys ei johdu siitä että mies ei halua minua.
Sulla sentään on mies. Meitä on paljon, joilla ei ole edes sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voisi sopia jotain "läheisyysaikaa" niin, että siinä ei kuulukaan siirtyä sen intiimimpiin puuhiin? Aamulla vuoteessa pitää olla viisi minuuttia sylikkäin ja nousta sitten aamukahvinkeittoon? Mies ei ahdistuisi ja sinä saisit edes vähän läheisyyttä?
Tämä olisi itselle aivan mahtava (olen mies) juttu. Tosin illalla mieluummin ennen nukkumaan alkamista.
Mutta eipä se sovi tälle toiselle, kun hän ei tykkää läheisyydestä. Joten ei läheisyyttä..... ja toisaalta jos se olisi sellaista minun vaatimaa läheisyyttä niin eihän se olisi ehkä kovin mukavaa.
Mikähän siinä on niin vaikeaa ettei halua rakastaan lähelle? Elämä olisi paljon simppelimpää ja kevyempää kun olisi hieman läheisyyttä.
Ymmärrän, että nukkuminen sylikkäin ei ole se kaikkien juttu ei minunkaan. Mutta hetki ennen unia ei luulisi ketään vahingoittavan ja ehkä siitä jopa pitäisi kun käy toisen kainalossa hakemassa turvaa. Mielelläni vaimoni ottaisi kainaloon ja vähän hiuksia silittelisin.
Valivali :)
Meilläkin mies on vähän huono osoittamaan suoraan hellyyttä. Mutta meillä on sellainen rituaali, että se haluaa etsiä mun päästä huolellisesti yhtä "täitä" iltaisin :) Insinöörillä täytyy aina olla jokin projekti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on mies. Meitä on paljon, joilla ei ole edes sitä.
Eikä kukaan sinkkunainen siltikään suostu läheisyyteen sitä kaipaavan miehen kanssa, eikä ole kyse seksistä vaan pelkästä läheisyydestä.
Olen ollut ilman naisen kosketusta 8 vuotta ja nykyään seinähullu. Kohta virtsaan ikkunasta ulos, kuten tavakseni on jostain syystä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ilman naisen kosketusta 8 vuotta ja nykyään seinähullu. Kohta virtsaan ikkunasta ulos, kuten tavakseni on jostain syystä tullut.
Toiv on komea kultainen kaari.
Tsemppiä sulle(kin)!
ap
Täällä lähes sama tilanne. Itse kylläkin 45v ja lapset 13 ja 16v. Odotan kuin kuuta nousevaa kun lapset muuttaa muutan minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse miehenä kerron miten mulla asiat muuttui kun jouduin kohtaamaan itseni ja vaimon aika vakavan burnout-sairastumisen jälkeen.
Tajusin että olin ollut suhteessa enimmäkseen se saava ja vaativa osapuoli mutta en osannut/halunnut antaa.
Aina oli mukamas jokin muu mielenkiintoisempi asia jota piti tehdä kuin olla vaimon lähellä tai tehdä yhteisiä juttuja. Ja tietysti kun on nuo lapsetkin.
Suhde ajautui pikkuhiljaa molemminpuoliselle saamattomuuskaistalle, molemmat keskittyivät vain käytännön asioiden hoitamiseen eikä kumpikaan osannut lohkaista aikaa yhteisille tarpeille.
Sitten burnoutin jälkeen asia aukeni ja ymmärsin että on annettava toiselle ilman vaateita että on pakko itse saada.
Pitää kohdata omat tarpeet, muotoilla ne selkeästi ja kertoa ne toiselle.
Mulla lukot lähti aukeamaan kun aloin kirjoittamaan ajatuksia ylös ja ennenpitkää niistä tuli runoja, niin koskettavia että vaimokin itki kun ymmärsi että mihin puutteeseen molemmat ovat ajautuneet.
Eli pitää ottaa aikaa ja kertoa toiselle hellästi, vaikka korvaan supattaen mitä haluaa.
Ja olla valmis miehen kanssa siihen että se könsikäs haluaa myös alku/loppuräjähdykseen johtavaa toimintaa.
Kerrot hänelle että seksikin maistuu parhaiten hitaalla vauhdilla ajettuna.
"Jos et usko niin anna mä näytän..."
Itse nautin nykyään suunnattomasti kun osaan antautua koskettelemaan naista hitaasi ja hellästi.
Ja sitten kun nainen tekee tuon saman hitaan kokovartalohivelykidutuksen mulle niin jestas tuntuu hyvältä.
Ja hetkeä myöhemmin toisen haluja kysellen ja ne toteuttaen päästään kovaan toimintaan joka kestää nykyään paljon pidempään vaikka mitään ihmeempiä lisäravinteita tai boostereita en ole nauttinutkaan.
Itse katson joskus pornoa mutta viimeaikoina enemmän masturboivia naisia, siitä kun pääsee paremmin jyvälle että mikä mimmistä tuntuu hyvälle.
Mutta myös ihan lähelläolo ja toisen kanssa keskustelu, vaikka välillä kovaankin ääneen väitellen on antoisaa. Jotenkin se vaan tulee mieleen väkisinkin että tuo oikeasti välittää musta kun se yrittää oikaista mua naama punaisena...se voi olla seksikästä myös...ehkä onkin niin että riitelyssä se rakkaus vasta punnitaankin.
Ja sexiviestittely ei ainakaan huononna chansseja, siitä tulee lisää latausta päivään.
Kyse on siis tosiaan siitä että molemmat antautuvat ehdoitta läheisyydelle ja seksille. Täysin, kaikilla sielun ja ruumiin voimilla, lihaa säästämättä.
Aloitat vaan siitä tilanteesta missä nyt olet, teet selväksi mitä haluat ja sitten alat etsiä miten sen haluat tapahtuvan.
Kerrot miehelle oman puutteesi ja että ymmärrät myös hänen olevan puutteessa.
Molempien tarpeiden täytyy kohdata, molempien on tultava puolitiehen vastaan.
Silloin kun navat kohtaavat niin alkaa tapahtua ;-)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ilman naisen kosketusta 8 vuotta ja nykyään seinähullu. Kohta virtsaan ikkunasta ulos, kuten tavakseni on jostain syystä tullut.
Huh huh. Käy naishierojalla, niin saat naisen kosketusta, niin minä teen.
Ikisinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samanlaista täällä.. tiedän niin tuon tunteen, että toisen lähellä olemisen toivoisi johtavan myös intiimimpään kanssakäymiseen (turhaan).. ei vielä vuottakaan yhdessä ja olen lähes poikkeuksetta aloitteen tekijä seksiin. Haluaisin monta kertaa viikossa, miehelle riittää se pari kertaa kuussa. Olen koettanut vaikka mitä; aluksi valvoin yöt miettien mikä minussa on vikana kun en sytytä, sitten olen lisännyt liikuntaa että saisin siihen purettua energiaani/olla välittämättä että vain minä teen aloitteet. Olen valvonut ja tukahduttanut omat haluni, itkenyt monesti asian suhteen jne. Siis, aivan erilaiset libidot meillä ja se on keskusteltu. Minussa ei kuulema mitään vikaa ole. Olenkin miettinyt, että moni mies olisi varmaan onnellinen jos naisystävällä ei "koskisi päähän" jatkuvasti. Olen tottunut edellisissä pitkissä suhteissani siihen, että on ihan normaalia että toista haluaa usein ja seksiä voi olla spontaanistikin jos siltä tuntuu/tilaisuus sallii :) Ja että muutakin läheisyyttä on paljon. Monesti ex-suhteissa jo se, että seksistä oli ollut n.viikon tauko, on ollut keskustelun ja kiireellisen takaisinoton paikka :D
Niin, ei kai kaikkea sitten voi elämässä saada :/
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on mies. Meitä on paljon, joilla ei ole edes sitä.
Mies joka ei pane vaimoaan ei ole mikään mies! Sikaitsekäs kylläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinun kehon levinneisyysaste vaikuttanut miehen haluttomuutene millään lailla?
Nooo.. Ei elämä ole noin vakavaa, tai ei ainakaan pitäisi olla. :) Rakastatko vielä miestäsi? Miksi olette edelleen yhdessä? Voisithan sä ehkä hankkia rakastajan joka hoitaisi sun seksi- ja läheisyydentarpeet... Mä ainakin hankkisin sun kengissäs kuuman nuoren kollin tuomaan elämään vähän jännitystä ja toimintaa. :) Oot vasta 39, nainen parhaassa iässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voisi sopia jotain "läheisyysaikaa" niin, että siinä ei kuulukaan siirtyä sen intiimimpiin puuhiin? Aamulla vuoteessa pitää olla viisi minuuttia sylikkäin ja nousta sitten aamukahvinkeittoon? Mies ei ahdistuisi ja sinä saisit edes vähän läheisyyttä?
Mietin vaan että riittääkö "pelkkä" läheisyys. Itselleni olisi varmaan kamala kokemus jos olisin mieheni lähellä ja tietäisin että se ei koskaan johda seksiin ja varsinkin jos turhaan toivoisin sen johtavan seksiin.
Jos miehelläni olisi vaikkapa sairaudesta johtuva impotenssi, kestäisin sen, kunhan vain tietäisin että seksittömyys ei johdu siitä että mies ei halua minua.
Kuulostaa niin tutulta. Meillä vaan vaimo on se haluton. Niin seksiin kuin läheisyyteenkin.
Se tunne kunne halaat vaimoa ja näet hänen nyrpistävän nenää!
Meillä vähän sama tilanne kuin ap:llä.
20v yhdessä, rakkautta on vaikka muille jakaa mutta miehen puolelta läheisyys ei ole vaan luontevaa. Ei ole mikään halailija eikä pussailija, rajoittuu lähinnä rakasteluhetkiin. Siksipä niitä pitää järjestää usein (vaikkei aina haluttaisikaan) jotta pääsisi edes hetkeksi lähelle.
Ja minä taas olen kuin kissanpentu, haluaisin kosketella ja silitellä toista - nauttia ihon lämmöstä ja tuoksusta. En siis vain olla ottava osapuoli. Nykyään hellyys rajoittuu lähinnä siihen että peruutan nukkuvan mieheni syliin lusikkaan aamulla ennen kuin nousemme, ehkä suukko päivän mittaan ja vähän rapsutusta illalla sohvalla. Kissakin saa enemmän kosketusta häneltä kuin minä...
Olen masentunut (muistakin syistä) ja väsynyt. Tiedän että kosketus lisäisi intohimoa potenssiin kymmenen ja saisi harmaimmatkin päivät näyttämään aurinkoisilta.
Hyvä meillä muuten on yhdessä, olemme kuin paita ja peppu. Toistemme parhaat kumppanit.
Eikä ole kiinni edes ulkonäöstä, olen hoikka ja hyvännäköinen vielä näin 50+ ja kelpaisin muillekin. En vain voi kuvitellakaan seksiä kenenkään muun kanssa. Mutta sylin lämpöä ja läheisyyttä kyllä, tätä pelkään.
Itse miehenä kerron miten mulla asiat muuttui kun jouduin kohtaamaan itseni ja vaimon aika vakavan burnout-sairastumisen jälkeen.
Tajusin että olin ollut suhteessa enimmäkseen se saava ja vaativa osapuoli mutta en osannut/halunnut antaa.
Aina oli mukamas jokin muu mielenkiintoisempi asia jota piti tehdä kuin olla vaimon lähellä tai tehdä yhteisiä juttuja. Ja tietysti kun on nuo lapsetkin.
Suhde ajautui pikkuhiljaa molemminpuoliselle saamattomuuskaistalle, molemmat keskittyivät vain käytännön asioiden hoitamiseen eikä kumpikaan osannut lohkaista aikaa yhteisille tarpeille.
Sitten burnoutin jälkeen asia aukeni ja ymmärsin että on annettava toiselle ilman vaateita että on pakko itse saada.
Pitää kohdata omat tarpeet, muotoilla ne selkeästi ja kertoa ne toiselle.
Mulla lukot lähti aukeamaan kun aloin kirjoittamaan ajatuksia ylös ja ennenpitkää niistä tuli runoja, niin koskettavia että vaimokin itki kun ymmärsi että mihin puutteeseen molemmat ovat ajautuneet.
Eli pitää ottaa aikaa ja kertoa toiselle hellästi, vaikka korvaan supattaen mitä haluaa.
Ja olla valmis miehen kanssa siihen että se könsikäs haluaa myös alku/loppuräjähdykseen johtavaa toimintaa.
Kerrot hänelle että seksikin maistuu parhaiten hitaalla vauhdilla ajettuna.
"Jos et usko niin anna mä näytän..."
Itse nautin nykyään suunnattomasti kun osaan antautua koskettelemaan naista hitaasi ja hellästi.
Ja sitten kun nainen tekee tuon saman hitaan kokovartalohivelykidutuksen mulle niin jestas tuntuu hyvältä.
Ja hetkeä myöhemmin toisen haluja kysellen ja ne toteuttaen päästään kovaan toimintaan joka kestää nykyään paljon pidempään vaikka mitään ihmeempiä lisäravinteita tai boostereita en ole nauttinutkaan.
Itse katson joskus pornoa mutta viimeaikoina enemmän masturboivia naisia, siitä kun pääsee paremmin jyvälle että mikä mimmistä tuntuu hyvälle.
Mutta myös ihan lähelläolo ja toisen kanssa keskustelu, vaikka välillä kovaankin ääneen väitellen on antoisaa. Jotenkin se vaan tulee mieleen väkisinkin että tuo oikeasti välittää musta kun se yrittää oikaista mua naama punaisena...se voi olla seksikästä myös...ehkä onkin niin että riitelyssä se rakkaus vasta punnitaankin.
Ja sexiviestittely ei ainakaan huononna chansseja, siitä tulee lisää latausta päivään.
Kyse on siis tosiaan siitä että molemmat antautuvat ehdoitta läheisyydelle ja seksille. Täysin, kaikilla sielun ja ruumiin voimilla, lihaa säästämättä.
Aloitat vaan siitä tilanteesta missä nyt olet, teet selväksi mitä haluat ja sitten alat etsiä miten sen haluat tapahtuvan.
Kerrot miehelle oman puutteesi ja että ymmärrät myös hänen olevan puutteessa.
Molempien tarpeiden täytyy kohdata, molempien on tultava puolitiehen vastaan.
Silloin kun navat kohtaavat niin alkaa tapahtua ;-)
Moni nainen olisi ikionnellinen tällaisesta miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voisi sopia jotain "läheisyysaikaa" niin, että siinä ei kuulukaan siirtyä sen intiimimpiin puuhiin? Aamulla vuoteessa pitää olla viisi minuuttia sylikkäin ja nousta sitten aamukahvinkeittoon? Mies ei ahdistuisi ja sinä saisit edes vähän läheisyyttä?
Mietin vaan että riittääkö "pelkkä" läheisyys. Itselleni olisi varmaan kamala kokemus jos olisin mieheni lähellä ja tietäisin että se ei koskaan johda seksiin ja varsinkin jos turhaan toivoisin sen johtavan seksiin.
Jos miehelläni olisi vaikkapa sairaudesta johtuva impotenssi, kestäisin sen, kunhan vain tietäisin että seksittömyys ei johdu siitä että mies ei halua minua.
Kuulostaa niin tutulta. Meillä vaan vaimo on se haluton. Niin seksiin kuin läheisyyteenkin.
Se tunne kunne halaat vaimoa ja näet hänen nyrpistävän nenää!
Kannattaako tuollaisen ihmisen kanssa edes jatkaa, tarjolla olisi varmasti niitäkin jotka nauttisivat hellyydenosoituksistasi.
Älä tuhlaa elämääsi, haluatko todella elää noin lopun elämääsi. Löytäisit varmasti jonkun joka haluaisi sinua ja odottaisi hellyyttä. Ehkä miehelläsi on heikko libido tai hän ei ole kiinnostunut naisista tai sitten hän ei vain halus sinua.
Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.