Miten jatkuva tönittynä ja lyötynä oleminen vaikuttaa 3 v lapsen itsetuntoon (toinen lapsi tönii ja kiusaa siis)

Pitää ehdottomasti puuttua tuohon - aikuisten tehtävä huolehtia lasten henkisestä ja fyysisestä turvallisuudesta! Jos puhe ei auta, seura vaihtoon!

Peli on vihellettävä poikki heti, eikä viidestoista päivä.

no mietitkö tuota nyt ihan tosissasi? jos se on sun hyvän kaverin lapsi, niin voit aivan hyvin komentaa ja KUNNOLLA sitä, että nyt jumalauta irti mun lapsesta! todella todella surullinen olen lapsesi puolesta, jos et häntä nyt puolusta tässä asiassa!!!

Ja sä annat sen tehdä tuota lapsellesi!?

Mun lapsen lähelle ei tuollainen pääsisi, sanokaa miksi lellipennuksi haluatte!

Itsellä on kokemusta, mitä tuollainen tekee ja vaadittiin vuosien terapia päästä jaloilleen.

Sillä eroituksella, että mä en päässyt mihinkään karkuun, kun kaikki tapahtui kotona.

Vierailija kirjoitti:

no mietitkö tuota nyt ihan tosissasi? jos se on sun hyvän kaverin lapsi, niin voit aivan hyvin komentaa ja KUNNOLLA sitä, että nyt jumalauta irti mun lapsesta! todella todella surullinen olen lapsesi puolesta, jos et häntä nyt puolusta tässä asiassa!!!

Joo, komennan toki ihan jatkuvasti, mutta lapsi ei usko mitään. Hetken päästä taas kiinni minun lapsessa. Ap.

Muutama vaihtoehto:

1) ette tapaa ko lasta ja kaveria enää

2) alat suojelemaan lastasi, eli kun toinen käy käsiksi, mene ja otat tuon kakaran pois lapsesi kimpusta ja teet erittäin selväksi, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä sinun lapsellesi. Voin sanoa, että mun lasta se apina olisi tönäissyt tasan kerran ja olisi siitä kyllä läksynsä oppinut

3) opetat oman lapsesi puolustamaan itseään (valitettavan useasti tämä on ainoa, joka oikeasti näihin kauhukakaroihin toimii)

Otat yhden leikkimiskerran vahtiaksesi kuin hai laivaa, eli olet ihan lapsesi vieressä ja puutut heti kun toisen käsi ojentuu. Onhan se kumma jos tuonikäisellä ei vanhempi puutu kiusaamiseen, tällä tarkoitan tuota kiusaajan vanhempaa.

Sinun tehtäväsi on turvata lapsellesi elämä jossa ei tarvitse koko ajan pelätä. Sanot sille kiusaajan vanhemmalle heti, että huolehdi, ettei hänen lapsensa käy käsiksi sinun lapseesi.

Mitä jos puhuisit tän hyvän kaverisi kanssa asiasta ja sanoisit suoraan, että jollei hän saa lastaan järjestykseen luonasi kyläillessään,niin joko sinä puutut asiaan itse tai lopetat kyläilyt.

Oma lapsesi saattaa myös kokea ettet välitä, jos annat kylässä olevan lapsen kiusata häntä. Ja kukas muu pitää lapsensa puolia kuin omat vanhemmat. Jos ystäväsi suuttuu, niin se on hänen asiansa. Toki hänen lapselleenkin olisi hyväksi saada selkeät rajat, mutta se on hänen vanhempiensa asia, ei sinun.

Tilannetta kuvaisi hyvin se, jos teille tulisi kylään kaksi aikuista. Joka kerta kyläillessään toisen puoliso kiusaisi sinua tai puolisoasi. Mitä silloin tekisit? Kyläilyt loppuisivat varmaankin lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vaihtoehto:

1) ette tapaa ko lasta ja kaveria enää

2) alat suojelemaan lastasi, eli kun toinen käy käsiksi, mene ja otat tuon kakaran pois lapsesi kimpusta ja teet erittäin selväksi, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä sinun lapsellesi. Voin sanoa, että mun lasta se apina olisi tönäissyt tasan kerran ja olisi siitä kyllä läksynsä oppinut

3) opetat oman lapsesi puolustamaan itseään (valitettavan useasti tämä on ainoa, joka oikeasti näihin kauhukakaroihin toimii)

Valitettavan totta tässä tuo nro 3. Ei auta muu pienillä lapsilla. Ihan turhaa opettaa lasta lässyttämään, että älä töni. Paras juttu on, kun toinen lapsi saa kunnon opetuksen itse. ja muutenkin järkevät perustelut sinulla.

Mitä mä just luin?! Kuristaa? No onpa tervehenkinen ipana. Minkälaiset vanhemmat sillä on? Miksi ne ei kasvata lastaan? Miksi sinä ap et suojele omaasi, vaan annat tapahtua?!? Oletko ehkä itse omassa lapsuudessasi ja/tai parisuhteessasi tottunut kovakouraiseen käsittelyyn, koska olet epävarma, miten toimia tilanteessa?

Ap tässä vielä, että kaiken huippuna kaverini on sanonut, että lasten pitää ITSE selvittää asiansa, aikuiset eivät saa puuttua. Hyvähän hänen on sanoa, kun oma lapsi on niskan päällä. Ja sitten hän on sanonut, että tämä kuuluu uhmaikään kokeilla omia rajoja. Mitä mieltä olette, onko tämä ihan normaalia uhmaikäisen rajojen kokeilua?

Ja kun luen näitä vastauksia, niin alkaa tosiaan tuntua, että olen ollut tyhmä, kun olen näin pitkään suostunut tapaamaan kaveria ja lasta, kun asiat ovat kerta näin. Tosin hankalaa olla tapaamatta, kun asuvat lähellä.

Jos oma lapsi näkee painajaisiakin siitä, niin voisin vaikka katkaista suhteen tönijälapseen kokonaan. Tönijällekin olisi hyvä, että asiaan puututtaisiin nyt ja vahvasti eikä sitten kun on liian myöhäistä.

Sanot suorat sanat kaverillesi; jos sen vekara vielä käy lapseesi kiinni niin tukkapöllyä tulee. Pidät omaa lastasi sylissä koko ajan etkä pasta sitä leikkimään ollenkaan sen naapurin lapsen kanssa; alkaa varmasti kyllästyttämään yksin leikkiminen.

Muuttaisin. Jos tönijän äiti suhtautuu noin, niin siitä lapsesta tulee kulmakunnan ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mä just luin?! Kuristaa? No onpa tervehenkinen ipana. Minkälaiset vanhemmat sillä on? Miksi ne ei kasvata lastaan? Miksi sinä ap et suojele omaasi, vaan annat tapahtua?!? Oletko ehkä itse omassa lapsuudessasi ja/tai parisuhteessasi tottunut kovakouraiseen käsittelyyn, koska olet epävarma, miten toimia tilanteessa?

Olen ollut koulukiusattau pitkään, siksikin miettinyt, että ylireagoinko oman taustani vuoksi tässä, mutta ilmeisesti en, kun luen vastauksia. Ja vanhemmat ihan normaaleja ihmisiä, ollaan tunnettu kauan ja hienosti sujunut ennen lapsia. Mutta alemmassa viestissä varmaan huomasit kaverini kasvatusperiaatteet. Terv. Ap.

Lapselta menee yöunet ja sulla ei vieläkään hälytyskellot soi!?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä, että kaiken huippuna kaverini on sanonut, että lasten pitää ITSE selvittää asiansa, aikuiset eivät saa puuttua. Hyvähän hänen on sanoa, kun oma lapsi on niskan päällä. Ja sitten hän on sanonut, että tämä kuuluu uhmaikään kokeilla omia rajoja.

No aika pieniä noi on vielä itse alkaa selvittämään asioita, mutta ongelma ei poistu ennenkuin rajat tulevat vastaan.  Jos lapsesi on poika, on äärimmäisen tärkeää että hän oppii puolustamaan omia fyysisiä rajojaan.  Kukkahatut voi kukkahattuilla, mutta alakoulun pihalla läski tummuu jos asenne ei ole "mulle ei vittuilla".

Tee mitä teet, mutta nämä ovat elämän realiteetit.

Asutte lähekkäin ja pakko tavata? Miksi?

Kaverille voi aina sanoa, että haluaa omalle lapselleen vähemmän väkivaltaista seuraa.

Kuinka yleistä muiden 3 vuotiailla on tällainen käytös?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä, että kaiken huippuna kaverini on sanonut, että lasten pitää ITSE selvittää asiansa, aikuiset eivät saa puuttua. Hyvähän hänen on sanoa, kun oma lapsi on niskan päällä. Ja sitten hän on sanonut, että tämä kuuluu uhmaikään kokeilla omia rajoja. Mitä mieltä olette, onko tämä ihan normaalia uhmaikäisen rajojen kokeilua?

Ja kun luen näitä vastauksia, niin alkaa tosiaan tuntua, että olen ollut tyhmä, kun olen näin pitkään suostunut tapaamaan kaveria ja lasta, kun asiat ovat kerta näin. Tosin hankalaa olla tapaamatta, kun asuvat lähellä.

Pyydäppäs sitä kaveriasi lukemaan kirja nimeltä "Apinoiden planeetta". Vaikka onkin proosaa, aika tarkkaan se noin menisi, jos lapset itsekseeen "selvittäisivät välinsä". Mulla on kolme lasta, vilkasta poikaa ja YKSIKÄÄN niistä ei ikinä ole kuristanut ketään.