Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalinen hyväksikäyttö parisuhteessa - kokemuksia?
21.02.2016 |
Olen 22-vuotias nainen, eronnut ensimmäisestä vakavasta ihmissuhteestani vuosi sitten. Meillä oli mennyt jo pitkään huonosti, läheisyyttä tai ylipäätänsäkään mitään hauskaa yhteistä aktiviteettia oli todella harvoin, ja itse tunsin oloni vain ahdistuneeksi, turvattomaksi ja voimattomaksi tuossa suhteessa, vaikkemme varsinaisesti riidelleetkään usein. Olin itse se, joka kakisti ulos ne merkittävät sanat, jotta oltaisiinko vain kavereita, ja siihen tulokseen sitten päädyimme, ja olemmekin olleet ihan hyvissä väleissä eron jälkeen.
Eron jälkeen tunsin vain suunnatonta helpostusta ja tyytyväisyyttä, ja "yli pääseminen" kesti hyvin lyhyen aikaa - siirryin eteenpäin alta aikayksikön. Nyt kuitenkin, alettuani seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa jonka kanssa minulla on ihana, terve, hyvä suhde, olen alkanut pohtimaan tuota ensimmäistä suhdettani, ja minusta on alkanut tuntumaan, että vaikka suurimman osan niistä vajaasta viidestä vuodesta kun olimme yhdessä tiesinkin, että jokin oli pielessä suhteessamme ja olisi lähinnä vain ajan kysymys, koska eroaisimme, alan vasta nyt nykyisen suhteeni avittamana käsittämään, kuinka epäterve ensimmäinen suhteeni olikaan. Vieläpä, kun omieni vanhempieni avioliitto oli katastrofaalinen johtuen isäni mielenterveysongelmista, ei minulla ennen nykyistä ole ollut terveen suhteen mallia, johon verrata (tai ainakin toivon että tämä suhde on terve, heh!).
Suhteessamme oli hänen puoleltaan paljon minuun kohdistuvia epäilyjä, syytöksiä ja ongelmieni vähättelyä. Hän jatkuvasti epäili ja syytti minua pettämisestä ja flirttailusta muiden miesten kanssa, kehitellen mitä ihmeellisempiä teorioita ja "todistusaineistoja" tukemaan harhakuvitelmiansa. Hän myös epäili, että yritän huiputtaa häntä yhteisissä menoissa keinotellen ovelia tapoja maksaa vähemmän kuluja, hän epäili, että pimitän häneltä kaikenlaista informaatiota ja valehtelen menemisistäni ja tekemisistäni, hän epäili, että minulla on feikkiprofiileja facebookissa ynnä muuta. Ja hän oli niin kätevä tuossa todistusaineistojen keksimisessä (näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hänen maailmansa oli oikeasti harhainen), että epäilin monesti itse omaa mielenterveyttäni ja pidin itseäni hulluna.
Erityisesti minua on kuitenkin mietityttänyt seksielämämme. Muistan seksin aiheuttaneen minulle valtavasti ahdistusta tuossa suhteessa. Minut raiskattiin, kun olin 14-vuotias, joten ajattelin ahdistuksen johtuvan tuosta traumasta, mutta toisaalta muistan monesti ajatelleeni "seuraavalla kerralla kun tuo yrittää, en anna sen tehdä minulle näin" - lähes joka kerta epäonnistuen. Miehellä oli siis tapana painostaa minua seksiin, ignooraten viestini, sanalliset ja nonverbaaliset, jotka antoivat ymmärtää etten seksiä halua. Esimerkiksi, kun hän lähestyi minua seksuaalisesti, saatoin vetäytyä pois ja mutista ettei tee mieli, mutta mies otti minut syliinsä uudestaan väkisin ja alkoi riisua. Varmaan olisi mennyt viesti perille ja olisi lopettanut, jos olisin huutanut ja kiljunut ja ottanut voimakeinot käyttöön, mutta jostakin syystä en tätä tehnyt - ja monesti tunsin oloni hyväksikäytetyksi seksin jälkeen - etenkin, kun mies ei ikinä jäänyt hellimään tai juttelemaan sänkyyn, vaan suunnilleen heti lauettuaan pomppasi ylös vuoteesta, meni suihkuun ja jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Monesti mies myös tuli halaamaan minua kun olin tekemässä jotakin, ja pitäen minut hellässä syleilyssään, lähti kävelemään kohti makuuhuonetta. Silloin jo viimeistään iski ahdistus, että vai niin, no nyt on se hetki kun pääset sanomaan oikein tomerasti ei, katsotaan meneekö paremmin kuin viime kerralla. Makuuhuoneeseen päästyämme kaatoi minut sängylle ja ryhtyi riisumaan. Joskus esitin velttoja vastalauseita, joskus en jaksanut edes tuota. Tästä syystä en tiennyt, tai tiedä vieläkään ihan, mitä minun tulisi noista lukuisista kerroista ajatella, sillä en vastustanut kaikilla voimillani ja "vastalauseeni" olivat monesti epäselviä, ja toisaalta joskus esimerkiksi nukkumaan mennessämme, kun sanoin oikein tomerasti että ei, minun ei tee mieli ja asia sillä selvä, mies kyllä lopulta lopetti seksuaalissävytteisen hyväilynsä, joskin yleensä mököttäen minulle seuraavat 24 tuntia. Tämä huolimatta siitä, että mies tiesi raiskauskokemuksestani ja vaikeasta suhteestani seksiin.
Miehellä oli muutenkin tapana siirrellä, liikutella ja taivutella minua mielensä mukaan, kuin esinettä. Jos olin esimerkiksi makuuhuoneessa pukeutumassa pikkuhousuisillani, saattoi kävellä sisään, istua sängylle, vetää minut kädestä eteensä esimerkiksi selkä häneen päin (tai miten nyt ikinä tahtoikaan) ja "taivuttaa" minut asentoon, jossa ikään kuin kumarran (siis se asento, jossa takapuoli näyttää hyvältä), ja pyöritellä minua edessään niin, että näki mitä tahtoi nähdä haluamastaan kuvakulmasta. Tämä siis huolimatta siitä, että olin tekemässä jotakin ennen kuin hän käveli sisään (esimerkiksi juuri pukeutumassa), eikä mitään seksileikkimeininkiä ollut siinä hetkessä.
Tiedän, että on aina omat riskinsä lähteä uudelleenarvioimaan mennyttä - valemuistojen ja virhetulkintojen mahdollisuus on olemassa - mutta kyse ei ole tilanteesta, jossa haluaisin esimerkiksi mustamaalata ex-kumppanini hänen kiusakseen - päin vastoin ihan omaksi huvikseni tahtoisin saada selkeämmän kuvan menneisyydestäni, sillä esimerkiksi juuri seksi tuottaa minulle edelleen ajoittain ahdistusta, ja minun on vaikea todella kiihottua - ei siis fyysisesti, mutta psyykkisesti en tunne sellaista puhdasta halua ja kiimaa kuin ennen tuota ensimmäistä suhdetta (tietysti teini-iän vaikutus on huomioitava tässä!), lähinnä nykyisen ihanan ja hellän miehenikin kanssa on parhaimmillaankin sellainen "joo, yhdyntä vois olla kiva" -fiilis. Muistan myös olleeni onneton ja ahdistunut lähes koko tuon suhteen ajan, muistan esimerkiksi jo suhteen alkupuolella keskustelleeni läheisimpien ystävieni kanssa siitä, miten olen harkinnut eroa - joskaan todellisia syitä en koskaan heille viitsinyt kertoa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Oliko teidän mielestänne miehen käytös hyväksikäyttöä, vai olisiko minun pitänyt tehdä jotakin toisin (siis muuta kuin erota heti)?
Kommentit (29)
Ikävältä kuulostaa. Muuta en osaa sanoa koska olen parhaillaan itsekin suhteessa jossa olen ahdistunut ja onneton. Mieheni ei ole millään lailla paha, ongelma on enemmän se että olemme totaalisen erilaisia ihmisiä. Mieheni on koko ajan minuun tyytymätön ja minä häneen. Emme kumpikaan pysty antamaan toisillemme sitä mitä parisuhteelta kaipaamme. Mieheni on tietyillä mittareilla mitattuna "hyvä mies", mutta ei sopiva minulle. Minäkään en mielestäni ole ollenkaan kelvoton vaimo, mutta en sovi miehelleni. Syy miksi olemme vielä yhdessä on lapset ja yhteinen asuntolaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on mahdollista, että eksäsi sinun taustasi tietäen ajatteli, että sinun on vaikea näyttää omaa seksuaalista halukkuuttasi ja siksi vei hommaa eteenpäin, vaikka et vaikuttanut innokkaalta. Ei ollut kuitenkaan fiksusti toimittu, vaikka olisi ollut pelkkää ajattelemattomuutta.
Ehkä kannattaisi kuitenkin käydä meneisyys läpi ja hakeutua jonnekin juttelemaan. Voi olla, että myöhemmin voi tulla myös ongelmia nykyisessä suhteessa jos jätät asian käsittelemättä. Seksistä voi myös oppia uudestaan kunolla nauttimaan vaikka historia ei olisikaan pelkkää purppuraa.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Ikävältä kuulostaa. Muuta en osaa sanoa koska olen parhaillaan itsekin suhteessa jossa olen ahdistunut ja onneton. Mieheni ei ole millään lailla paha, ongelma on enemmän se että olemme totaalisen erilaisia ihmisiä. Mieheni on koko ajan minuun tyytymätön ja minä häneen. Emme kumpikaan pysty antamaan toisillemme sitä mitä parisuhteelta kaipaamme. Mieheni on tietyillä mittareilla mitattuna "hyvä mies", mutta ei sopiva minulle. Minäkään en mielestäni ole ollenkaan kelvoton vaimo, mutta en sovi miehelleni. Syy miksi olemme vielä yhdessä on lapset ja yhteinen asuntolaina.
Noin minäkin ajattelin vielä suhteessa ollessamme, että meillä kahdella ei vain kemiat kohtaa ja siksi on vaikeaa. Tietysti helppo näin jälkeenpäin sokeutua omille virheille, mutta uskon kyllä nyt olevani viisaampi kuin tuolloin tiedostaessani, että exän käytös minua kohtaan oli täysin luokatonta.
Suosittelen miettimään tarkkaan, mikä on oikeasti paras ratkaisu tuossa tilanteessa. Tsemppiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap vaikuttaa ressukalta ja tekeytyy joksikin uhriksi vaikka itse on ollut vapaasta tahdostaan suhteessa. Älä syytä muita jos olet itse tyhmä tai mielenvikainen.
Mä teen noin jatkuvasti ja naiseni rakastaa minua eikä meillä ole ongelmia suhteessa. Taidat kyllä olla mielenvikainen kuten jossain välissä tekstiäsi epäilitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että exäsi ei ole kunnioittanut sinua ja on ottanut oikeudekseen kohdella sinua omien halujensa mukaan, koska on katsonut sinun melko sävyisästi alistuvan siihen. Tämä on mielestäni erityisen tuomittavaa koska hän on tiennyt menneisyydestäsi, eikä kunnon ihminen olisi toiminut niin varsinkaan toistuvasti kun olet näyttänyt ahdistumisesi ja haluttomuutesi. Parasta olisi, että jatkossa yrittäisit entistä vahvemmin pitää puoliasi ja lähtisit huonoista suhteista nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä teen noin jatkuvasti ja naiseni rakastaa minua eikä meillä ole ongelmia suhteessa. Taidat kyllä olla mielenvikainen kuten jossain välissä tekstiäsi epäilitkin.
Sä se mielenvikainen urpo olet.
Olen kokenut jotain otsikkoon viittaavan suuntaista, vaikkakaan en lähellekään samaa mitä aloittaja. Tosin mullakin taustalla on kotoa tullutta väheksyntää, joka on vaikuttanut haluihini seksissä. Eli en kokenut, että olin valmis seksiin ennen kuin oikeastaan lähempänä 4-kymppiä. Sen takia ylipäätään suhteisiin meneminen oli vaikeaa, enkä kyennyt rakastumaan miehiin seksin pelon takia. Koska miehet eivät ymmärtäneet pelkoani. Mun elämässäni oli kuitenkin mies, johon luotin kuin ystävään ja josta pidin ja olin vähän ihastunutkin. Sitten mies ilmaisesi olevansa ihastunut minuun. Kavahdin sitä, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen aloimme seurustella. Oletin, että mies, joka muuten oli hyvin ymmärtäväinen ymmärtäisi minua seksin alueellakin ja jaksaisi odottaa. Niinpä koin melkein kauhun hetkiä ainakin rakkauden kehittymisen saralla, kun ollessani miehen luona melko tuoreessa suhteessa hän alkoi pussata minua, koitti kaataa sängylle ja vetikin minut sinne. Sanoin, etten halua seksiä, mutta mies ei uskonut sitä. Minusta se oli minulle hirveän noloa, ei ole helppoa olla nainen, joka ei pidä seksistä tai oikeammin ei ole valmis siihen vielä, se on todella noloa kun minäkin olin 27-vuotias silloin ja ainakin luulin silloin olevani muuten kaikin puolin normaali.
Oli todella vaikeaa koittaa saada mies ymmärtämään, etten halua häntä siinä hetkessä enkä ainakaan noin. En vieläkään käsitä, miten juuri hän saattoi olla noin epäsensitiivinen. Se oli ihan kauheaa, kun juuri häneen olin luottanut niin. Hän oli vielä minua paljon vanhempi. Luulin, ettei sen ikäisillä enää pippeli ohjaile päätöksentekoa.
Hän rupesi vielä availemaan paitani nappeja, ennen kuin suutuin ja sanoin jotain, mistä hän tokeni ja tajusi lopettaa.
Olin kuohuksissani, loukkaantunut, häpäisty ja järkyttynyt. Mies sanoi kuvitelleensa, että minun ei:ni tarkoittaisi typerästi kyllää! Että mulla oli maalaisnaudan tai jonkun palkintoelehmän olo (mies oli kotoisin maalta).
Ikävä kyllä en ole tuonkaan jälkeen löytänyt ketään miestä, joka seksuaalisuuttani ymmärtäisi tai oikealla tavalla kunnioittaisi vaan jäin olemaan hänen kanssaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammat opettaa henkisellä tasolla poikansa siihen, että naiselle pitää aina antaa, vaikka puolipakolla, muuten oot eunukki!
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut jotain otsikkoon viittaavan suuntaista, vaikkakaan en lähellekään samaa mitä aloittaja. Tosin mullakin taustalla on kotoa tullutta väheksyntää, joka on vaikuttanut haluihini seksissä. Eli en kokenut, että olin valmis seksiin ennen kuin oikeastaan lähempänä 4-kymppiä. Sen takia ylipäätään suhteisiin meneminen oli vaikeaa, enkä kyennyt rakastumaan miehiin seksin pelon takia. Koska miehet eivät ymmärtäneet pelkoani. Mun elämässäni oli kuitenkin mies, johon luotin kuin ystävään ja josta pidin ja olin vähän ihastunutkin. Sitten mies ilmaisesi olevansa ihastunut minuun. Kavahdin sitä, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen aloimme seurustella. Oletin, että mies, joka muuten oli hyvin ymmärtäväinen ymmärtäisi minua seksin alueellakin ja jaksaisi odottaa. Niinpä koin melkein kauhun hetkiä ainakin rakkauden kehittymisen saralla, kun ollessani miehen luona melko tuoreessa suhteessa hän alkoi pussata minua, koitti kaataa sängylle ja vetikin minut sinne. Sanoin, etten halua seksiä, mutta mies ei uskonut sitä. Minusta se oli minulle hirveän noloa, ei ole helppoa olla nainen, joka ei pidä seksistä tai oikeammin ei ole valmis siihen vielä, se on todella noloa kun minäkin olin 27-vuotias silloin ja ainakin luulin silloin olevani muuten kaikin puolin normaali.
Oli todella vaikeaa koittaa saada mies ymmärtämään, etten halua häntä siinä hetkessä enkä ainakaan noin. En vieläkään käsitä, miten juuri hän saattoi olla noin epäsensitiivinen. Se oli ihan kauheaa, kun juuri häneen olin luottanut niin. Hän oli vielä minua paljon vanhempi. Luulin, ettei sen ikäisillä enää pippeli ohjaile päätöksentekoa.
Hän rupesi vielä availemaan paitani nappeja, ennen kuin suutuin ja sanoin jotain, mistä hän tokeni ja tajusi lopettaa.
Olin kuohuksissani, loukkaantunut, häpäisty ja järkyttynyt. Mies sanoi kuvitelleensa, että minun ei:ni tarkoittaisi typerästi kyllää! Että mulla oli maalaisnaudan tai jonkun palkintoelehmän olo (mies oli kotoisin maalta).
Ikävä kyllä en ole tuonkaan jälkeen löytänyt ketään miestä, joka seksuaalisuuttani ymmärtäisi tai oikealla tavalla kunnioittaisi vaan jäin olemaan hänen kanssaan...
Tässähän mies ei oikeastaan tehnyt mitään väärin, seksi ei tapahtunut kun sanoit ei. Mutta turha syyllistää miestä, kun ongelma on sinulla ja sinun se pitäisi selvittää. Yleensä seurustelussa on ihan normaalia että avataan toisen paidan nappeja eikä siitä kukaan normaali ihminen järkyty. Jos et osaa selvittää omia ongelmiasi on sun parempi olla yksin aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut jotain otsikkoon viittaavan suuntaista, vaikkakaan en lähellekään samaa mitä aloittaja. Tosin mullakin taustalla on kotoa tullutta väheksyntää, joka on vaikuttanut haluihini seksissä. Eli en kokenut, että olin valmis seksiin ennen kuin oikeastaan lähempänä 4-kymppiä. Sen takia ylipäätään suhteisiin meneminen oli vaikeaa, enkä kyennyt rakastumaan miehiin seksin pelon takia. Koska miehet eivät ymmärtäneet pelkoani. Mun elämässäni oli kuitenkin mies, johon luotin kuin ystävään ja josta pidin ja olin vähän ihastunutkin. Sitten mies ilmaisesi olevansa ihastunut minuun. Kavahdin sitä, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen aloimme seurustella. Oletin, että mies, joka muuten oli hyvin ymmärtäväinen ymmärtäisi minua seksin alueellakin ja jaksaisi odottaa. Niinpä koin melkein kauhun hetkiä ainakin rakkauden kehittymisen saralla, kun ollessani miehen luona melko tuoreessa suhteessa hän alkoi pussata minua, koitti kaataa sängylle ja vetikin minut sinne. Sanoin, etten halua seksiä, mutta mies ei uskonut sitä. Minusta se oli minulle hirveän noloa, ei ole helppoa olla nainen, joka ei pidä seksistä tai oikeammin ei ole valmis siihen vielä, se on todella noloa kun minäkin olin 27-vuotias silloin ja ainakin luulin silloin olevani muuten kaikin puolin normaali.
Oli todella vaikeaa koittaa saada mies ymmärtämään, etten halua häntä siinä hetkessä enkä ainakaan noin. En vieläkään käsitä, miten juuri hän saattoi olla noin epäsensitiivinen. Se oli ihan kauheaa, kun juuri häneen olin luottanut niin. Hän oli vielä minua paljon vanhempi. Luulin, ettei sen ikäisillä enää pippeli ohjaile päätöksentekoa.
Hän rupesi vielä availemaan paitani nappeja, ennen kuin suutuin ja sanoin jotain, mistä hän tokeni ja tajusi lopettaa.
Olin kuohuksissani, loukkaantunut, häpäisty ja järkyttynyt. Mies sanoi kuvitelleensa, että minun ei:ni tarkoittaisi typerästi kyllää! Että mulla oli maalaisnaudan tai jonkun palkintoelehmän olo (mies oli kotoisin maalta).
Ikävä kyllä en ole tuonkaan jälkeen löytänyt ketään miestä, joka seksuaalisuuttani ymmärtäisi tai oikealla tavalla kunnioittaisi vaan jäin olemaan hänen kanssaan...Tässähän mies ei oikeastaan tehnyt mitään väärin, seksi ei tapahtunut kun sanoit ei. Mutta turha syyllistää miestä, kun ongelma on sinulla ja sinun se pitäisi selvittää. Yleensä seurustelussa on ihan normaalia että avataan toisen paidan nappeja eikä siitä kukaan normaali ihminen järkyty. Jos et osaa selvittää omia ongelmiasi on sun parempi olla yksin aina.
Eikö seksin tule tapahtua yhteisymmärryksessä, niin että molemmilla on mukavaa? Minä sanoin miehelle ei, en halua, enkä todellakaan sanonut sitä millään huiiii onpas jännää -äänellä, josta ehkä voisi vielä erehtyä ajattelemaan, että se on jotain peliä ja leikkiä. Minä sanoin ei, en halua ja silti mies jatkoi. Noin ei toimi kuin suuripäinen sika. Ei rakastaja, ei herkkä toisen haluille, ei sensitiivinen henkilö, ei kukaan, joka haluaa HYVÄÄ seksiä. Hyvää seksiä ei ole se, ettei toisen viestejä edes kuunnella, tai että niihin reagointi on oman agendan sokeaa eteenpäin mussuttamista. Miten mies kehtasi availla paidannappejani, kun en ollut siihen saakka ollut mitenkään suostuvainen ja mitenkään ilmaissut, että teet mulle hyvää???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut jotain otsikkoon viittaavan suuntaista, vaikkakaan en lähellekään samaa mitä aloittaja. Tosin mullakin taustalla on kotoa tullutta väheksyntää, joka on vaikuttanut haluihini seksissä. Eli en kokenut, että olin valmis seksiin ennen kuin oikeastaan lähempänä 4-kymppiä. Sen takia ylipäätään suhteisiin meneminen oli vaikeaa, enkä kyennyt rakastumaan miehiin seksin pelon takia. Koska miehet eivät ymmärtäneet pelkoani. Mun elämässäni oli kuitenkin mies, johon luotin kuin ystävään ja josta pidin ja olin vähän ihastunutkin. Sitten mies ilmaisesi olevansa ihastunut minuun. Kavahdin sitä, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen aloimme seurustella. Oletin, että mies, joka muuten oli hyvin ymmärtäväinen ymmärtäisi minua seksin alueellakin ja jaksaisi odottaa. Niinpä koin melkein kauhun hetkiä ainakin rakkauden kehittymisen saralla, kun ollessani miehen luona melko tuoreessa suhteessa hän alkoi pussata minua, koitti kaataa sängylle ja vetikin minut sinne. Sanoin, etten halua seksiä, mutta mies ei uskonut sitä. Minusta se oli minulle hirveän noloa, ei ole helppoa olla nainen, joka ei pidä seksistä tai oikeammin ei ole valmis siihen vielä, se on todella noloa kun minäkin olin 27-vuotias silloin ja ainakin luulin silloin olevani muuten kaikin puolin normaali.
Oli todella vaikeaa koittaa saada mies ymmärtämään, etten halua häntä siinä hetkessä enkä ainakaan noin. En vieläkään käsitä, miten juuri hän saattoi olla noin epäsensitiivinen. Se oli ihan kauheaa, kun juuri häneen olin luottanut niin. Hän oli vielä minua paljon vanhempi. Luulin, ettei sen ikäisillä enää pippeli ohjaile päätöksentekoa.
Hän rupesi vielä availemaan paitani nappeja, ennen kuin suutuin ja sanoin jotain, mistä hän tokeni ja tajusi lopettaa.
Olin kuohuksissani, loukkaantunut, häpäisty ja järkyttynyt. Mies sanoi kuvitelleensa, että minun ei:ni tarkoittaisi typerästi kyllää! Että mulla oli maalaisnaudan tai jonkun palkintoelehmän olo (mies oli kotoisin maalta).
Ikävä kyllä en ole tuonkaan jälkeen löytänyt ketään miestä, joka seksuaalisuuttani ymmärtäisi tai oikealla tavalla kunnioittaisi vaan jäin olemaan hänen kanssaan...Tässähän mies ei oikeastaan tehnyt mitään väärin, seksi ei tapahtunut kun sanoit ei. Mutta turha syyllistää miestä, kun ongelma on sinulla ja sinun se pitäisi selvittää. Yleensä seurustelussa on ihan normaalia että avataan toisen paidan nappeja eikä siitä kukaan normaali ihminen järkyty. Jos et osaa selvittää omia ongelmiasi on sun parempi olla yksin aina.
Ja sulla ne ongelmat on (myös), et ilmeisesti osaa lukea kumppaniasi sinäkään oikein ja sulle on sattunut virhearviointeja ja huteja ahneuksissasi. Et ainakaan osaa olla hyvä toiselle, jos jo alkumetreillä pilaat toisen tunnelman osaamatta lukea häntä. Sä kelpaat naisille, joille aika vähän riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut jotain otsikkoon viittaavan suuntaista, vaikkakaan en lähellekään samaa mitä aloittaja. Tosin mullakin taustalla on kotoa tullutta väheksyntää, joka on vaikuttanut haluihini seksissä. Eli en kokenut, että olin valmis seksiin ennen kuin oikeastaan lähempänä 4-kymppiä. Sen takia ylipäätään suhteisiin meneminen oli vaikeaa, enkä kyennyt rakastumaan miehiin seksin pelon takia. Koska miehet eivät ymmärtäneet pelkoani. Mun elämässäni oli kuitenkin mies, johon luotin kuin ystävään ja josta pidin ja olin vähän ihastunutkin. Sitten mies ilmaisesi olevansa ihastunut minuun. Kavahdin sitä, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen aloimme seurustella. Oletin, että mies, joka muuten oli hyvin ymmärtäväinen ymmärtäisi minua seksin alueellakin ja jaksaisi odottaa. Niinpä koin melkein kauhun hetkiä ainakin rakkauden kehittymisen saralla, kun ollessani miehen luona melko tuoreessa suhteessa hän alkoi pussata minua, koitti kaataa sängylle ja vetikin minut sinne. Sanoin, etten halua seksiä, mutta mies ei uskonut sitä. Minusta se oli minulle hirveän noloa, ei ole helppoa olla nainen, joka ei pidä seksistä tai oikeammin ei ole valmis siihen vielä, se on todella noloa kun minäkin olin 27-vuotias silloin ja ainakin luulin silloin olevani muuten kaikin puolin normaali.
Oli todella vaikeaa koittaa saada mies ymmärtämään, etten halua häntä siinä hetkessä enkä ainakaan noin. En vieläkään käsitä, miten juuri hän saattoi olla noin epäsensitiivinen. Se oli ihan kauheaa, kun juuri häneen olin luottanut niin. Hän oli vielä minua paljon vanhempi. Luulin, ettei sen ikäisillä enää pippeli ohjaile päätöksentekoa.
Hän rupesi vielä availemaan paitani nappeja, ennen kuin suutuin ja sanoin jotain, mistä hän tokeni ja tajusi lopettaa.
Olin kuohuksissani, loukkaantunut, häpäisty ja järkyttynyt. Mies sanoi kuvitelleensa, että minun ei:ni tarkoittaisi typerästi kyllää! Että mulla oli maalaisnaudan tai jonkun palkintoelehmän olo (mies oli kotoisin maalta).
Ikävä kyllä en ole tuonkaan jälkeen löytänyt ketään miestä, joka seksuaalisuuttani ymmärtäisi tai oikealla tavalla kunnioittaisi vaan jäin olemaan hänen kanssaan...Tässähän mies ei oikeastaan tehnyt mitään väärin, seksi ei tapahtunut kun sanoit ei. Mutta turha syyllistää miestä, kun ongelma on sinulla ja sinun se pitäisi selvittää. Yleensä seurustelussa on ihan normaalia että avataan toisen paidan nappeja eikä siitä kukaan normaali ihminen järkyty. Jos et osaa selvittää omia ongelmiasi on sun parempi olla yksin aina.
Eikö seksin tule tapahtua yhteisymmärryksessä, niin että molemmilla on mukavaa? Minä sanoin miehelle ei, en halua, enkä todellakaan sanonut sitä millään huiiii onpas jännää -äänellä, josta ehkä voisi vielä erehtyä ajattelemaan, että se on jotain peliä ja leikkiä. Minä sanoin ei, en halua ja silti mies jatkoi. Noin ei toimi kuin suuripäinen sika. Ei rakastaja, ei herkkä toisen haluille, ei sensitiivinen henkilö, ei kukaan, joka haluaa HYVÄÄ seksiä. Hyvää seksiä ei ole se, ettei toisen viestejä edes kuunnella, tai että niihin reagointi on oman agendan sokeaa eteenpäin mussuttamista. Miten mies kehtasi availla paidannappejani, kun en ollut siihen saakka ollut mitenkään suostuvainen ja mitenkään ilmaissut, että teet mulle hyvää???
Ja olin sanonut miehelle jo aikaisemmin, että en pidä seksistä, niin sitäkin vasten ajatelle miehen teko oli minusta törkeä. Osoittaa täyttä välinpitämättömyyttä minun puheitani kohtaan. Ei ollut ilmeisesti oikein mennyt jakeluun se mitä sanoin. Miksi, en käsitä. Ehkä se oli ulkomuotooni nähden niin ristiriitaista (en ole ruma).
13: Minustakin on selvää, että mies teki väärin. Ja "seksi ei tapahtunut koska sanoit ei" ei mielestäni kelpaa puolustukseksi miehelle, sillä ilmeisesti se seksi olisi tapahtunut jos et olisi vetänyt ns. herneitä nenään. Ja minun mielestäni siinä vaiheessa kun toisen pitää oikeasti alkaa suutuksissaan huutamaan että lopeta, niin ollaan menty jo aika lähelle sitä rajaa jonka toisella puolen toisen itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta.
Itselle etenkin tuollaiset sängylle kaatamiset ja muut on edellisen suhteen jälkeen täysi no-no ja turn-off. Mikä siinä on, ettei kavereita, lapsia, vanhuksia, ketään muuta tietenkään sovi töniä ja kaadella sohville ja divaaneille, mutta omaa puolisoa/mielitiettyä kyllä? Etenkin siis suhteen alkuvaiheessa, kun ei voi mitenkään tietää, kuinka toinen tuollaisen kokee.
Ap
Ja kiitos kaikille jotka olette kirjoittaneet kannustavia kommentteja. En näistä kokemuksista ja ajatuksista oikein osaa ystävilleni puhua, näin anonyymina se on paljon helpompaa, kun kuitenkin tuntuu että olisi hyvä päästä jonnekin purkamaan näitä kokemuksia.
Ja teille, jotka olette vässykäksi tms. kutsuneet; aiheesta kirjoittamisen tarkoitus nimenomaan on käydä läpi näitä asioita jotta näkisi ne selkeämmin ja osaisi myöhemmin toimia paremmin tuollaisissa tilanteissa, mikäli niitä eteen sattuu. Ja ihan päivän triviaalina voin kertoa, että raiskatuksi tuleminen esimerkiksi tekee joidenkin ihmisten kohdalla pienen kolauksen siihen vahvan ja haavoittumattoman supernaisen identiteettiin. Ihan hyvin olen kuitenkin selvinnyt, ja aion selvitä tästä eteenpäinkin.
Ap
Voimia ap! Olen kokenut tuon saman 3 kertaa ja eka kerta alkoi jo 16- vuotiaana. Henkisenä painostuksena, muttei koskaan ehtinyt onneksi edetä mitenkään fyysiseksi. Toinen tapahtui alle vuosi myöhemmin toisen poikaystävän kanssa. Hänelle menetin neitsyyteni ja kokemus oli oikeastaan epämiellyttävä.
Muistan sen, kun ensimmäiset kerrat olivat kivuliaita, mutta äijä vain työntyi sisääni. Yleensä homma loppui, kun vaatimalla vaadin lopettamista. Homma jatkoi väkisin sormettamisella, seksin vonkaamisella ja kiukuttelulla, jos en suostunut seksiin. Eron jälkeen tämä jätti jäljet vuosiksi.
Sitten tapasin melko ihanan miehen, jonka kanssa oli lyhyt suhde, mutta ei ollenkaan näitä ongelmia. Eron jälkeen tapasin samankaltaisen miehen, jolle jäin lopulta raskaaksi, mutta josta erosin ja joka vei multa lapsen viranomaisten avulla. Hän sormetti mua usein väkisin, työntyi sisääni väkisin silloin kuin huvitti. Välillä sain estettyä tilanteen, mutta sitten oli hetkiä, kun annoin vain säälistä ja kyllästyneenä.
Nyt olen ollut sinkkuna yli 2 vuotta ja viihdyn hyvin yksin.
Hui, viisi vuotta tuollaisessa suhteessa kuulostaa aika raskaalta... Voimia ap! Itselläni ei ole kokemusta vastaavasta, mutta etenkin traumasi takia miehen olisi pitänyt ajatella käyttäytymistään. Toivottavasti uusi suhde on hyvä ja auttaa parantamaan haavoja!