Mikä idea jatkuvissa ohareissa? Kertokaa!

voi olla  jotain mt-häiriöitä tai ongelmia yleensä elämässä tai parisuhteessa, joista ei kehtaa kertoa?

Parisuhdetta ei ole. Kaikki suhteet kariutuneet. Kertonut tosi avoimesti asioistaan aina kun on tavattu. Jokin häiriö lienee. Olisi vaan mielenkiintoista kuulla jonkun ohariharrastajan perustelu.

Tuollainen on mielestäni tosi tympeää käytöstä. Millainen kaverisi on muuten? Ottaako hän yhteyttä, kun tarvitsee jotain?

Kysyn siksi, että itsellä on eräs sellainen tuttu, joka ottaa yhteyttä vaikka kun tarvitsee jotain ja olen ollut hänen suhteensa joustava. Tämä kaverini on esimerkiksi yöpynyt lukuisat kerrat luonani lapsensa kanssa.

Sen sijaan jos itse ehdotan tapaamista tai vaikka jotain viikonloppumenoa, niin sen sopiminen onkin hankalaa. Tai sitten sanoo soittavansa tiettynä ajankohtana, kun saa "aikataulunsa selville", mutta mitään ei kuulu.

Itsellä alkaa mennä maku tähän "kaveriin" ja tuntuu, että varmaan voisi ottaa etäisyyttä.

Haluaisin myös tietää, että miksi hän toimii noin. Nyt tuntuu, että en enää jaksaisi olla itsekään hänen suhteensa vieraanvarainen ja mitta alkaa olla täysi.

Ei kannata tehdä tuollaisen kanssa mitään ennakkovalmisteluja vaan jos sattuu tulemaan niin sitten kaivat kaapista jämiä

Minä olen jatkuvien oharien tekijä. Kärsin siitä niin omastani kuin muiden puolesta suunnattoman paljon. En todellakaan haluaisi olla tällainen feidaaja. Haluaisin nähdä kavereita ja olla kaikin puolin sosiaalinen ja kiva ihminen. Siksi sovinkin tapaamisia, koska tosiaan haluaisin nähdä ihmisiä ja olla olematta yksin. Silti kun tapaamisen aika koittaa, iskee joku käsittämätön paniikki. En pysty, olen maailman paskin ja vihaan itseäni. Pelkään, että minua nähdään säälistä, koska olen masentunut ja yksinäinen eikä kukaan oikeasti minua jaksa.Siksi teeskentelen aina helvetin kiireistä, että näyttäisi siltä, että pärjään ja kaikki on hyvin. Todellisuudessa olen sairauslomalla masennuksen vuoksi enkä todellakaan pärjää. En vaan kehtaa kertoa kenellekään, että voin näin huonosti. Olen pahasti masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jatkuvien oharien tekijä. Kärsin siitä niin omastani kuin muiden puolesta suunnattoman paljon. En todellakaan haluaisi olla tällainen feidaaja. Haluaisin nähdä kavereita ja olla kaikin puolin sosiaalinen ja kiva ihminen. Siksi sovinkin tapaamisia, koska tosiaan haluaisin nähdä ihmisiä ja olla olematta yksin. Silti kun tapaamisen aika koittaa, iskee joku käsittämätön paniikki. En pysty, olen maailman paskin ja vihaan itseäni. Pelkään, että minua nähdään säälistä, koska olen masentunut ja yksinäinen eikä kukaan oikeasti minua jaksa.Siksi teeskentelen aina helvetin kiireistä, että näyttäisi siltä, että pärjään ja kaikki on hyvin. Todellisuudessa olen sairauslomalla masennuksen vuoksi enkä todellakaan pärjää. En vaan kehtaa kertoa kenellekään, että voin näin huonosti. Olen pahasti masentunut.

Kurja juttu tuo sairastumisesi. Tsemppiä toipumiseen! Usko pois, että kyllä sinut halutaan tavata, mikäli aikakin on saatu sovittua!

Ohareiden kohteena oleminen tuntuu sen verran valjulta, että mieluummin olisi parempi jättää sopimatta, jolloin se toinenkin osapuoli voi käyttää kyseisen ajan muuhun kuin odotteluun.

-3-

Up

Vähän sama asia on  viime hetken peruuttelu ja muutosten teko. Tämä kännyköiden aikana yleistynyt tapa on tympeä. Odottaja tehnyt monesti asiat valmiiksi ,järjestellut oman tilanteensa sopivaksi ( lastenhoito, kenties peruuttanut muita menoja  )Ja  oletettuun tapaamisaikaan tulee tekstiviesti, jossa vaisusti usein ilman pahoitteluja tapaaminen perutaan. Näin voi käydä itsekullekin joskus , mutta tavattoman yleistä tämä on.

Samaa olen joutunut ihmettelemään. Yleensä tiedän ko. kavereiden kohdalla näin käyvän, enkä siksi jaksa yllättyä. Kerran feidaus kuitenkin meni liian pitkälle, suutuin ja ilmaisin mielipahani. Tilanne oli sellainen, että olimme menossa kaverini houkuttelemana yhteen tapahtumaan neljästään pariskunnittain. Ostimme mieheni kanssa liput ja järjestimme lapsenhoidon, äitini jopa perui oman menonsa, jotta hän voi hoitaa lapsiamme. Myös nämä kaverit ostivat liput, ja puhuivat järjestävänsä meille neljälle myös yhteisen yöpaikan. Muutama päivä ennen tapahtumaa kaveripariskunta ilmoittiki, ettei sittenkään tule. He myivät lippunsa, eikä yöpaikkaakaan enää tietenkään ollut.

Suutuin ja myös tietysti loukkaannuin, kun seuramme ei sittenkään kelvannut. Kerroin tämän myös heille. Sain kuulla olevani negatiivinen valittaja, eikä ystävyys jatkunut tuon jälkeen. Heillä ei kuulemma ollut mitään velvoitetta pitää sanaansa, eikä minulla ollut mitään oikeutta olla vihainen tai loukkaantunut.

Sanottakoon sekin (vaikka tämä saattaa jo tehdä tarinasta tunnistettavan), että olemme ristiin toistemme lasten kummeja, eli luulin että olemme oikeita ystäviä. Minun mielestäni ystäville ei kuitenkaan tehdä tuollaisia ohareita. Joskus olosuhteet pakottavat perumaan menoja, mutta silloin sentään ymmärretään olla pahoillaan. Tässä tarinassa ainoa väärintekijä olin kuitenkin ilmeisesti minä, kun kehtasin sanoa, ettei tuommoinen ole ok.

Joo, onhan näitä, mä en enään edes viitsi yrittää. Ollaan sovittu viikkoja sitten, sitten juuri ennen tapaamista tuleekin peruutus sillä anoppi on tulossa VIIKON päästä kylään, joten meidän sovittu ulkona syöminen ei onnistu, sillä juuri silloin pitää mennä anopin vierailua varten kauppaan tms. Tai sitten tulee joku toinen tärkeämpi tapaaminen seuraavalle illalle, ja kahta iltaa ei voi olla kotoa pois. Tai sitten väsyttää tai sitten jotain ihan mitä muuta vaan. 

Mullakin on tämmönen kaveri. Olen kahdesti kutsunut luokseni, hän ei kummallakaan kerralla vastannut MITÄÄN ja katosi täysin pitkäksi aikaa.

Olisi voinut edes sanoa kiitos, mutta ei kiitos, vaan ei. Enpä ole sen koommin kutsua esittänyt, vaikka sittemmin on vihjaillutkin halustaan poiketa. Aattelin, että kaipa hän sitten sanoo suoraan, kun on oikeasti tulossa kylään.

Onhan se ärsyttävää, mutta minkäs teet. Olen miettinyt toki sitäkin, että voisiko kyseessä olla joku tuollainen ihme panikoituminen. Minulle voisi silti suoraan asiasta sanoa, ymmärtäisin kyllä.

Meillä on yksi sukulais-ystävä-pariskunta, jonka kanssa välillä nähdään. Ja jonkinlaiset välit on oltava, koska, no, sukulaisia ollaan. Ollaan viime aikoina oltu heille se kakkosvaihtoehto tyyliin "voitais nähdä, jos ei tule mitään menoa siihen viikonloppuun". Ärsyttävää! Jotenkin vielä korostuu se, että heillä viikonloput vapaat, meillä vuorotyöt, joten se viikonloppuvapaa ei ole itsestäänselvyys eikä niitä usein ole.

No, en aio enää itse rakentaa mitään näkemistä, katsotaan, tuleeko heidän puoleltaan mitää oikeaa ehdotusta.